Author: minna

DIY joulukalenteri

Mä olen niin joulukalenteri ihminen, mutta samalla niin vähän joulukalenteri suklaa ihminen. En kestä edes ajatusta siitä, että joulunodotus ja ylivuotiselta maistuva kehno pääsiäismunasuklaa kuuluisi yhteen. Siis millään tasolla. Pahoitteluni kaikille pääsiäismunasuklaan ystäville, mut ei vaan pysty ymmärtää. Näin ollen olen diktaattorimutsina kieltäynyt ostamasta suklaakalentereita myös lapsilleni.

Ilman joulukalentereita perheessämme ei kuitenkaan olla, vaan jokaisella lapsella on Partiolaisten advettikalenteri joka muuten alkaa jo ensimmäisenä adventtina. Sen lisäksi, että olen diktaattorimutsi, olen myös DIYmutsi, joten meillä on aina myös itse tehty joulukalenteri lapsia ilahduttamassa.

Tänä vuonna toteutin Pinterestistä löytämäni idean. Yksinkertainen, mutta mielestäni aika näyttävä  ja omaa silmääni ilahduttava lopputulos. Vähän tällainen ite tein ja säästin tyyppinen projekti, jos tiedätte mitä tarkoitan.

DIY joulukalenteri

DIY joulukalenteri – Pienoismallikuusi paperimassalaatikko joulukalenterin ohje

Kaikessa yksinkertaisuudessaan olen tehnyt joulukalenterin niin, että tein paperimassalaatikoiden keskelle reiän saksien kärjellä, tökkäsin kuusen reikään ja taitoin läpi menneen osan kuusen “rungosta” kannen alle sivuun. En siis ole liimannut saati muuten kiinnittänyt kuusia paikalleen. Tämä siksi, että yritän helpottaa tulevaa säilytystä.  Kuuset olen tilannut ebaysta, sillä en löytänyt suomesta kauppaa, joka myisi pienoismallitöihin tarkoitettuja kuusia. Sellaisia varmasti on, joten jos tiedät, linkkaisitko kaupan tänne blogiin!

Oleellinen osa kalenteria on tietysti numerot, joiden avulla oikean luukun löytää. Tässä kalenterissa olen tehnyt numerokyltit lipuiksi. Nämä on jääneet yli eräästä toisesta projektista, josta ehkä joskus myöhemmin lisää. Siihen liittyen kuitenkin pieni vinkki. Tsekkaa Helmisirola.com. Aivan ihania kuvitustöitä.

Värjäsin liput vesiliukoisilla Distress musteilla vanhan näköisiksi ja ihan lopuksi käpristin ne suikkapuikkoa apuna käyttäen. Tämä ei tietysti ole lopputuloksen kannalta välttämätöntä, mutta halusin tuoda kuusiin vähän vintagehenkeä. Näissä voisi näyttää hauskalta myös esimerkiksi pieni latvatähti, jossa numero on. Liput olen liimannut kiinni kuusten latvaan.

Jos sulla ei just satu olemaan musteita ja tälläisiä valmiita lippuja, niin piirrä omat lippusi tukevalle akvarellikartongille tussilla, joka ei liukene veteen. Värjää sen jälkeen kartonki vahvallateellä. Saat tosi hienon ikääntymisefektin ihan kotikonsteinkin!

Seuraava homma onkin sitten keksiä mitä näihin pieniin laatikoihin laittaisi. Oleellista on, että yhdestä laatikosta löytyy jotakin pientä jokaiselle lapselle. Ehkä sitä hyvää suklaata, mutta kenties myös jotain pieniä lappuja, jotka sisältävät lupauksen yhteiseen tekemiseen.
DIY joulukalenteri

Kaipaisinkin nyt teidän lukijoiden ideoita siitä mitä sinä laittaisit joulukalenteriin? 

Ihanaa viikkoa sulle! Ja oothan laittanut merkille, että joulukuussa täällä alkaa huisin hieno DIY -joulukalenteri, jonka teossa te lukijat olette mukana. Lupaan takuu varmaa joulufiiliksen nostatusta.

PS. Tässä postauksessa on linkkejä, joita suosittelen ihan ilman taloudellisiakytkyjä. Koska aattelin, että tekin tykkäisitte. Koska mä ainakin tykkään.

 

Isi on rento, mutta niuho.

Mä kirjoitin muutama päivä sitten enemmänkin mun hyvästä miehestä. No tää samainen hahmo on myös mun lasteni isä. Kertakaikkisen hyvä sattuma, eikö? Vielä ihmeellisempi yhteen sattuma on se, että tällä tyypillä on mahtava staili olla faija. Rento, mutta niuho.
Vanhemmuus on tällä hetkellä meitä molempia vahvasti määrittävä ominaisuus. Ihan niin kuin pienten lasten vanhemmilla kuuluukin. Vaikka ei meidän lapset enää niin pieniä ole, ainakaan omasta mielestään. No mutta kuitenkin. Parasta on se, että me ollaan onnistuttu tekemään vanhemmuudesta oman näköistä. Just sellaista meille sopivaa rentoa, mutta niuhoa.

Meidän isänpäiväkin oli just sellainen, rento mutta niuho. Me pelattiin lautapelejä, käytiin vesisateessa retkeilemässä ja laitettiin ruokaa yhdessä. Ehkä se niuhous näkyy sitten siinä, että hierotaan sitä menua monta päivää ja etsitään täydellistä kurpitsaraviolin ohjetta (kukahan tässä oikeastaan olikaan se niuho?). Ja se rentous taas siinä, että meinattiin lainata pasta kone naapurista, mutta ei varmistettu, että sellainen on löydettävissä silloin kun sitä tarvitsee. Joten oltiin sitten ilman. Eikä se kakkukaan ollut ihan paras, mutta silti rennosti vedettiin se kaikki.

Rentous näkyy mun suosikki hahmoni, eli meidän isin, olemuksessa monella tapaa. Se on valmis viemään lapset seikkailuihin, niin kuin vaikka vanhan puusillan alle, tai metsäretkelle tai mönkkäriajelulle. Niuho se on silloin kun pitää siivota tai käyttäytyä ihmisiksi. Tai kiinnittää tauluja tai remonteerata kämppää. Aina pitää olla mittanauhat, vatupassit ja muut vempeleet. Sitten se niuhottaa sään mukaisesta vaatetuksesta, turvavöistä ja liiasta pelaamisesta. Ja pyykkien vääränlaisesta pesemisestä ja erityisesti tiskikoneen väärästä täyttöjärjestyksestä. Diggaan siitä täysillä.

Ihanaa isänpäivän jälkeistä maanantaita, silleen sopivan rennolla, mutta vähän niuholla tavalla.

Valmiina ollaan

Isänpäivään nimittäin.
Meinasin laittaa tänne jotain vinkkejä ja ateria suosituksia, mutta tiedättekö mitä? Välillä on pakko olla läsnä. Pelata lautapelejä, askarrella lasten kanssa, katsoa yhdessä Nenäpäivän lähetystä, käydä vanhempain varteissa ja ostaa uusia housuja.
Sellaista meidän elämään on tällä viikolla kuulunut. Tavallista mukavaa elämää. Ollaan syöty makaroonilaatikkoa ja makkarakeittoa. Oikeen ryvetty ihanassa tavallisuudessa ja keskinkertaisuudessa. Nautittu mitäänsanomattomuudesta ja suorittamattomuudesta.
Juuri sellaista minkä äärelle harvoin tulee pysähdyttyä, kun on muka niin kiire. Tällä viikolla olen ollut kiitollinen juuri siitä kiireettömyydestä, tavallisuudesta ja arkisuudesta. Ja muutamasta uudesta huonekasvista.

Mutta ei me isää olla unohdettu. Lahjat on pakattu ja menu suunniteltu. Meillä syödään yrttikuorrutettua karitsan karetta, itse tehtyjä kurpitsaravioleja ja jälkiruuaksi suklaaviskikakkua. Ja jos ehditään niin alkupalaksi lohi cheviseä. Laittelen ohjeet sitten ajoissa seuraavaksi isänpäiväksi.

Ihanaa viikonloppua sulle.

Kiitollisuutta

Olen miettinyt viime aikoina paljon kiitollisuutta. Niin kuin vaikka siinä yhteydessä kun voittaa lotossa, niin pitää olla kiitollinen siitä kahdeksasta eurosta, eikä jääda harmittelemaan ettei tullut 48 miljoonaa. Voitto kun voitto.
Ja kun kaikista Marimekon lautasista on lohjennut reunasta pieni pala pitää olla iloinen siitä, että uusi puoliteollinen sikamaisen kallis pesukone on tosi nopea. Eikä harmitella pilalle mennyttä astiastoa.
Lapsia harrastuksiin kuskatessa, aikatauluja sovittaessa ja kalenterin täyttyessä on oltava kiitollinen siitä, että lapset ovat löytäneet omia kiinnostuksen kohteita, puoliso on löytänyt tapoja kehittää itseään ja itse saa olla mahdollistamassa kaikkea tätä.
Tai kun kämppä on vieläkin keskeneräinen kesäisen keittiörempan jäljiltä, niin aina sitä maalaamatonta seinää katsellessa voi olla kiitollinen siitä, että on koti ja unelmien keittiö ja melkein kaikilla lapsilla oma huone.
Erityisen kiitollinen voi olla silloin kun hermo pettää, pinna kiristyy ja stressi painaa. Koti on kaaoksessa, perhe ärsyttää ja tekisi mieli päästä lomalle. Ainakin mulla on elämässä rakkautta, perhe, koti ja töitä. Se on enemmän kuin monilla muilla. Ja siitä pitää olla kiitollinen.

 

 

Marraskuun teemana on kiitollisuus. Mistä sä olet kiitollinen just nyt?

Joulukoristeita, kyllä kiitos!

Okei, tunnustan, olen jouluihminen. Siis sellainen vähän epävarma jouluihminen, joka ei kehtaa ostaa uusimpia joululehtiä heti niiden ilmestyttyä, eikä leipoa joulutorttuja syyskuussa. Väijyn marraskuun alkua ikään kuin se jotenkin virallisesti antaisi luvan villiintyä joulusta ihan avoimesti ja ostan ne lehdet sitten kun halloween on muisto vain, eli marraskuun ensimmäisenä päivänä. Jouluaskartelu on aloitettu vähän salaa jo syyskuussa ja muutama jouluherkkukin on niin sanotusti koe ponnistettu jo aikaa sitten. Salanimellä, muka “itämaisina” ruokina. Onneksi on tämä blogi ja sen kautta tulevat yhteistyöt, joiden takia saa on pakko ottaa varaslähtö jouluun ihan näin julkisesti.  Joten tässä pieni katsaus meidän keittiön jouluilmeeseen.
Tykkään toden teolla koristella kotia erityisesti erilaisilla kransseilla ja ikkuna koristeilla. Ongelmana tähän asti on ollut erityisesti ikkuna koristeiden kiinnittäminen, sillä olen pyrkinyt välttämään turhien naulojen ja koukkujen kiinnittämistä ikkunanpieliin. Lisäksi, vaikka aikamoinen tee-se-itse nainen olenkin, turvaudun usein erilaisissa asioiden seinäänkiinnittämisasioissa mieheeni, joka taas ei aina ole yhtä innokas koristelemaan milloin mitäkin, juuri silloin kun emäntä niin haluaa. Lisäksi ongelmia on aiheuttanut se, että pienen keittiömme ikkuna on pakko saada auki silloin tällöin kun kokkailu oikein nostattaa lämpöä. Näin ollen ikkuna koristeet eivät saa estää ikkunan normaalia käyttöä. Kahvaan ei oikein voi ripustaa mitään, eikä toisaalta ikkunan päälle seinäänkään. Mutta TADAA! Nyt ongelmaan on löytynyt ratkaisu.

 

Blogiringin kautta pääsin mukaan yhteistyöhön 3M Command yrityksen kanssa ja sain kokeiltavakseni heidän superhelppoja kiinnitys ratkaisujaan. Joita on ihan joka lähtöön, aina taulujen kiinnityksestä ulkovalosarjojen kiinnitykseen. Ja voin kertoa, että nyt on bloggaajan päivä pelastettu. Koukut ovat läpinäkyviä ja käytössä todella huomaamattomia, vai mitä sanotte? Olen kiinnittänyt piparit, jouluvalot ja molemmat kranssit saamillani koukuilla, eikä oikeastaan mitään näy kauempaa katsottaessa.
Paras osuus tulee kuitenkin tässä. Koukut kiinnitetään äärimmäisen helposti kaksipuoleisillatarroilla, jotka irtoavat jälkiä jättämättä seinästä. Niin, että tälläinen tavallinen naisihminen selviää hommasta ihan ilman miesväen apua. Ei siis sillä ettenkö olisi tasa-arvon kannalla. Mutta helppous ja muunneltavuus, se on totisesti ominaisuus jota arvostan.

 

Erityisesti mieltäni ilahdutti se, että muovisia koukkuja voi käyttää uudestaan, sillä koukkuihin myydään erillisiä vaihtopaloja. Jouduin tätä ominaisuutta jo käyttämäänkin sillä innoissani tietenkin liimasin pari koukkua väärin päin. Mutta tulipahan todistettua, että koukut totta tosiaan lähtevät irti vahingoittamatta alla olevaa materiaalia.

 

Jos innostuit, niin tässäpä tulee hyvä uutinen. Lähettämällä yhteystietosi 3M:lle (3mcommand.suomi ( at ) gmail.com) saat Command Taulun- ja julisteenkiinnityspalat tuotenäytteen veloituksetta. Tuotenäytteitä jaetaan kampanjan ajan niin kauan kun niitä riittää. Mikä olisikaan näppärämpi tapa kiinnittää joulukalenteri seinään? Tai se mummon aikanaan tekemä tonttuaiheinen ristipistotyö siksi aikaa kun sukulaiset kyläilevät?

 

Yhteistyössä 3 M Command ja Blogirinki media

 

On se niin hyvä mies.

Mulla on maailman paras mies. Oon miettinyt sitä usein, että kuinka hyvä mies se onkaan. Ja siis ihan muiltakin kuin ulkoisilta ominaisuuksiltaan. Mummot jo aikanaan tiesi sanoa, että on se niin hyvä mies kun se hoitaa omia lapsiaankin. Eikä juo, eikä lyö, mutta itse kokisin että lista on vielä monipuolisempi.

 

  • Hyvä mies se on siksi, että se ymmärtää auttaa kodin sisustushommeleissa, sellaisissakin, joita se ehkä tiedä tarvisevansa.
  • Hyvä mies se on siksi, että se rupesi heti tekemään Kimchiä, kun emännän rupesi tekemään mieli koralaista ruokaa.
  • Hyvä mies se on siksi, että koulun diskossa se soittaa musiikkia vanhimman pojan kanssa ja sillä on taiteilijanimi DJ Faija. Mun keksimä, mutta kuitenkin.
  • Hyvä mies se on siksi, että pussailee ja kehuu joka päivä. Sen kanssa ei unohda, että on rakastettu.
  • Hyvä mies se on siksi, että se käy tankkaamassa auton valmiiksi, jos tietää vaimon sitä tarvitsevan.
  • Hyvä mies se on siksi, että se osaa tehdä kaikkea kätevää ja näppärää. Miestenhommia. Puiden kaatoa, talonrakentamista ja mitä näitä nyt on. Hyllynkiinnityksiä.
  • Hyvä mies se on siksi, että jos jossain tarvitaan tekijää niin se auttaa jos pystyy. Koulussa, harrastuksissa, vapaaehtoistyössä. Mutta suomalaisille siviilipalvelusmiehille se ei tahtoisi lahjoitta rahaa.
  • Hyvä mies se on siksi, että se on niin hyvä isä että ihan itkettää jos sitä liikaa ajattelee.
  • Hyvä mies se on siksi, että se huomioi muiden tarpeita niin hyvin kuin osaa. Niin, että sitä pitää välillä muistuttaa huomioimaan omansa.
  • Hyvä mies se on siksi, että se ei törsää rahaa, paitsi joskus kun pitää saada uusi auto/moottoripyörä/mönkijä pihaan. Onneksi ne kaikki on kuitenkin jo valmiiksi ihan raatoja, eikä niihin oikeasti törsäänny kovin paljoa rahaa.
  • Hyvä mies se on siksi, että se käy monesti ruokakaupassa ja se ostaa aina luomua ja kotimaista ja se tietää mistä ruoka tulee ja mitä se sisältää.
  • Hyvä mies se on siksi, että se laittaa hirmu hyvää ruokaa. Eikä se ole nirso, vaikka varsiselleristä se ei tykkää.
  • Hyvä mies se on siksi, että se muistaa kaikkien lasten hammaslääkärit ja vanhempainvartit ja muut menot, joissa vanhemmilla on joku rooli.
  • Hyvä mies se on siksi, että se siivoaa ja laittaa pyykkejä. Ja huomauttaa mullekin pyykkien oikeaoppisesta pesemisestä. Niin hyvä mies se ei sentään ole, että se silittäisi, tai ottaisi lapsilta pieneksi jääneet vaatteet pois, mutta ei auta valittaa, kun on se sentään niin hyvä mies.
  • Hyvä mies se on siksi, että se on niin kiltti ja taitava ja sillä on iso sydän.
  • Hyvä mies se on siksi, että se on niin hauska. Se saa mut aina nauramaan. Se on oikea Huumormies.
  • Hyvä mies se on siksi, että se on niin viisas. Se tietää esimerkiksi miten radio toimii.
  • Hyvä mies se on siksi, että se uskoo kaiken olevan mahdollista. Se uskoo hyvään ja sen mielestä unelmat on saavutettavissa ja kaikki on mahdollista jos vaan tekee asioita sen eteen.
  • Hyvä mies se on siksi, että se on niin hitokseen komee.

On se vaan niin hyvä mies.