Isänpäivään nimittäin.
Meinasin laittaa tänne jotain vinkkejä ja ateria suosituksia, mutta tiedättekö mitä? Välillä on pakko olla läsnä. Pelata lautapelejä, askarrella lasten kanssa, katsoa yhdessä Nenäpäivän lähetystä, käydä vanhempain varteissa ja ostaa uusia housuja.
Sellaista meidän elämään on tällä viikolla kuulunut. Tavallista mukavaa elämää. Ollaan syöty makaroonilaatikkoa ja makkarakeittoa. Oikeen ryvetty ihanassa tavallisuudessa ja keskinkertaisuudessa. Nautittu mitäänsanomattomuudesta ja suorittamattomuudesta.
Juuri sellaista minkä äärelle harvoin tulee pysähdyttyä, kun on muka niin kiire. Tällä viikolla olen ollut kiitollinen juuri siitä kiireettömyydestä, tavallisuudesta ja arkisuudesta. Ja muutamasta uudesta huonekasvista.
Mutta ei me isää olla unohdettu. Lahjat on pakattu ja menu suunniteltu. Meillä syödään yrttikuorrutettua karitsan karetta, itse tehtyjä kurpitsaravioleja ja jälkiruuaksi suklaaviskikakkua. Ja jos ehditään niin alkupalaksi lohi cheviseä. Laittelen ohjeet sitten ajoissa seuraavaksi isänpäiväksi.
Ihanaa viikonloppua sulle.
Ihana postaus :*
Kiitos <3
Leivoin eilen kakun, jonka mies sai aloittaa tänään. Ruuan sai mies tehdä itse lasten kanssa, kun itse olin töissä ( pois jaloista, siis isä-lapset laatuaikaa?). Siis aika normi sunnuntai meillä. Juhlia voi isää,vaaria, äitiä, mummia, lapsia ja lemmikkejä vaikka joka ikinen päivä. Ja kuten kirjoitit, läsnä olo ja kun toisen huomioi yllättäen ihan arkena, niin se on parasta!
Hyvä postaus! Täytyisi muistaa joskus nauttia vain arjesta, eikä juosta paikasta toiseen. Itselläni on ollut nyt tämä syksy aikamoista haipakkaa ja on tullut oikein ikävä hidasta elämää.. Ehkä se tästä.. 🙂
Se on oikeasti ihan parasta, tulla huomioiduksi jollakin yllättävällä tavalla ihan arjen keskellä!
Jotenkin siihen kiireeseen vaan tuppaa ajautumaan ja pitää hidastaa ihan ajatuksen kanssa. Tyypillistä tälle ajalle sanon ma.