Author: minna

Tänään joulukalenteri vuorossa on Suvi, lapset nukkuu -blogista. Me tunnemme Suvin kanssa askartelupiireistä, jos näin voi sanoa. En edes muista missä alun alkujaan olemme ensimmäisen kerran nähneet, mutta olen melko varma, että siihen on liittynyt askartelutarvikkeita, valokuvia ja naurua. Molempien elämä on niistä ajoista jo vienyt jos johonkin suuntaan, mutta edelleenkin käyn lukemassa Suvin elämän makuista blogia. Näin Suvi kertoo itsestään:

Olen Suvi, 34-vuotias pitkän linjan kotiäiti jo usean vuoden ajan.
Lapsia viisi, jotka mahdollistavat tämän ihanan kotona löhöilyn.
Askartelija aina silloin kun kiireiltään ehtii ja on saanut yön nukuttua.
Huumaantuu näin joulunaikaan glögistä ja joululauluista.

Heippa vaan kaikki Minniksen blogin lukijat, enää 17 yötä jouluaattoon! Joko jännittää?

Täällä ollaankin melko täpinöissä tulevasta joulusta. Pienimmät eivät tahdo housuissaan pysyä ja juoksevatkin hurjana olohuoneessa ympyrää tonttumusiikin tahtiin (tai epätahtiin). Tonttulakkeja tietenkään unohtamatta.
Siispä, mikä sen oivallisempaa kuin istuttaa lapset pöydän ääreen jonkun mukavan askartelun pariin. (huom, käytän sanaa oivallisempaa, koska helpompaa se ei välttämättä ole. Varsinkaan jos yhdistetään 10kk, joka pistää kaikki salamana suuhunsa ja 3-vuotias, jonka pikku kätösistä vähintään joka toinen helmi putoaa pöydän alle).

Valitsin lasten kanssa askartelun materiaaleiksi puiset helmet, ihan vain pysyäkseni hereillä ja hoksottimet valppaana. Ja myös ehkä vähän sen takia, että saataisiin Bilteman puuhelmitonkka tyhjäksi, ennen kuin seuraava mahdollisesti rantautuu meidän perheeseen. Erinäiset kaulakorut on jo askarreltu kaikissa sateenkaaren väreissä.

Tähän aikaan vuodesta on opettajienmuistamisia jälleen tiedossa, joten mikäs sen parempaa kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Monet on ehkä jo törmänneetkin heijastin sudenkorentoihin.
Ne syntyvät melko nopeasti ja melko pienissäkin käsissä. Meidän kohta 8-vuotias intoutui oikein massatuotantoon asti. Tarvitset heijastinkangasta, helmiä ja rautalankaa. Lisäksi vaikka avainrenkaita tms. (Tai sormuksia ja nenärenkaita niinkuin tyttäreni kauppiaalle Sinooperissa totesi, kun hän avaimenrenkaita meille mukaan pakkasi).

Katso kuvallinen ohje täältä.

(Jos olisin löytänyt sellaista vähän paksumpaa heijastinnarua, olisin myös koittanut punoa/leitittää muutaman heijastinletin. Sellaista narua en kuitenkaan sattunut paikallisista liikkeistä -yrityksistä huolimatta, löytämään).

Ja koska rautalankaa ja helmiä oli jo esillä, intouduimme tekemään myös helmikoristeita, joita voi ripustaa haluamiinsa paikkoihin. (Näillä paikoilla tarkoitan nyt lähinnä ovia, kuusta, lahjapaketteja ja sen sellaisia. Mutta jos joku nyt haluaa sellaiset ripustaa korviinsa tai muihin satunnaisiin paikkoihin, niin lupaan olla puuttumatta siihen sen tarkemmin ?)

“Koska oot tommonen helmi, niin tein sulle tämmöisen helmikoristeen.”

Sydän on ollut helpoin tehdä , mutta myös ihan kiva joulukuusi tuli. Tähden aion vielä tehdä, ja jos on “more advanced” niin lumihiutalettakin voi yrittää. Omenakin voisi toimia kivasti.

Ei muuta kuin mukavia puuhailuhetkiä.  Ja riemukasta joulunaikaa!

P.S muistattehan ettei joulu tule vain istumalla. ?
http://youtu.be/7RsM8qbvFzE

Seuraa Suvia!
Blogi: http://shys.wordpress.com
Instagram: http://www.instagram.com/shyssala/

Tervetuloa viidennen joulukalenteriluukun pariin. Tällä kertaa annetaan ääni lukijalle, Annukka Heine opastaa meitä upeiden risusarvien tekoon. Ihanaa jouluista inspiroitumista kaikille!

Näin joulun lähestyessä iskee aina hirveä tarve ruveta näpertelemään joitakin somisteita ja koristeita. Olen sellainen ns. kausiaskartelija. Syksyllä ja joulun alla tehdään kortteja, koristeita ja lahjoja. Tammikuussa alkaa ompelukone vetää puoleensa, ja kirpputorien kiertelyn jälkeen tuunaillaan vaatelöytöjä pitseillä, rimpsuilla ja römpsyillä. Keväämmällä alkaa viherpeukaloa pakottamaan, ja kesällä vaan huilaillaan ja nautitaan elämästä ( vaikka täytyyhän sitä tietenkin välillä töissäkin käydä).

Nämä poronsarvet ovat vähän niin kuin sivutuote. Löysin lehdestä risuporon teko-ohjeet ja innostuin niitä tekemään. Kun olin jo viisi vääntänyt, aloin guuglettelemaan, että millaiset ne poron sarvet sitten oikeasti ovat. Vähän harmitti, kun en heti sitä tehnyt. Viidellällä Petterillä oli ihan väärännäköiset sarvet. No mutta JOS TEKISINKIN PELKÄT SARVET… miltähän ne näyttäisivät? Onhan sitä oikeitakin sarvia pelkästään koristeena.

Tällaiset niistä sitten tuli.

Jos haluat itse tällaiset vääntää, (sillä sitä se nimenomaan on) tarvitset oksasakset, ohutta ruskeaa puolalankaa ja noin ranteen vahvuisen nipun n.50 cm pitkiä riippakoivunoksia. Melkein jostain pitäisi löytyä kaadettu vähän iäkkäämpi puu, sillä parhaat oksat kasvavat isojen koivujen latvuksissa. Niin ja tietenkin lehdettömään aikaa.

Tee risuista tiukka nippu, niin että tyvet ovat kaikki samassa kohdassa. Kieputa rautalankaa ympärille n. kolmen sentin matkalta. Jaa sen jälkeen nippu kahteen osaan, A ja B ja ala työstää toista sarvea. Jaa sekin kahteen osaan, niin että erotat reilun sormenvahvuisen nipun ”eteenpäin” C.

Tästä tulee etupuolen pikkusarvi. Voit solmia erotetut niput väliaikaisesti narulla, jotta ne eivät hapsottele toistensa tiellä. Tee erillinen pieni, lyhyempi nippu risuista, ja aseta se pääsarven B ja etusarven C haaraan piirroskuvan 3, nuolen osoittamaan kohtaan (näin haarakohdasta tulee kauniin kaareva).

Jatka nyt rautalangan kieputtamista etusarven suuntaan pari cm. Kun kieputat, väännä risuja samalla haluttuun suuntaan ja kaarevuuteen, koska jälkeenpäin niput eivät enää muotoudu. Erota taas pieni nippu, sarven nystyräksi. Voit kieputtaa haluamaasi pituuteen, ja katkaista oksat nystyrän loppukohdassa, tai kääntää oksat takaisin tulosuuntaan ja kieputtaa uudelleen, jolloin nystyrän päästä tulee pyöreämpi. Lähikuvasta näkyy aika hyvin tämä ero.

Jatka näin kunnes olet saavuttanut halutun mittaisen ja muotoisen etusarven. Kieputtele takaisin ison sarven juurelle ja lähde työstämään sitä ylöspäin. Muista vääntää oikeaan asentoon samalla kun kieputat. toimi näin kaikkien sarvien kohdalla. Ja VOILA ne ovat valmiit!

Sarvien kiinnitystä pohdin jonkun aikaa, ja päätin kiepsaista ympärille palan nahkaa, jotta voin ruuvata nipun kiinni haluamaani paikkaan. Ilman nahanpalasta ruuvin kanta saattaa sujahtaa risujen välistä.

Pienenä ekstrana teetin vielä isälläni taustalevyn sarville.

Lämmintä ja tunnelmallista joulun odotusta kaikille toivottaen
ANNUKKA HEINE

Kiitos Annukalle hauskasta ohjeesta! Oletteko te hyödyntäneet luonnonmateriaaleja askartelussa?

Tänään blogissa vierailee Elisa La petite princesse -blogista. Elisan blogi on mukava hyväntuulenblogi täynnä kauniita kuvia ja ihania sisustusideoita. Seurasin La petite princesse -blogia jo kauan ennen kuin edes uskalsin haaveilla olevani joskus mukana Blogiringissä, joten on mahtavaa, että nykyisin voin esitellä Elisan bloggaajakolleganani. Aika hyvässä seurassa sitä vedetään. Elisan blogissa on muuten meneillään ihana arvonta, kannattaa osallistua täällä. Mutta sen enempiä pölisemättä, tervetuloa Elisa!

Meidän keittiöön on joulun ajaksi muuttaneet Ruusulan asukkaat. Heidän shabby chic –tyyppisesti sisutettu talonsa on ainutlaatuista arkkitehtityötä. Se on tehty suurella sydämellä ja tunteella. Ei suoria viivoja, ainoastaan lämpöä ja iloa.

Nojoo.. ihan kaunis ajatus, mutta shabbyisyydestään huolimatta väitän, että tämä on kaunein piparkakkutalo, jonka tyttäreni ovat ikinä nähneet. Vielä äidin ihan itse tekemä! He eivät näe sen vikoja, ainoastaan upeat puitteet. Ruusuja ja vaaleanpunaista! Luntakin! Uskoisin, että meillä aikuisilla olisi paljon opittavaa lapsilta. Ehkä olemme osanneetkin olla vilpittömän onnellisia joskus, se taito on vain unohtunut kaiken kiireen ja melskeen keskelle.

Jospa tänä jouluna tai ehkäpä lupaamme sen vuodelle 2016, että nautimme niistä pienistä tai isoistakin asioista. Ilman taka-alalta hiipiviä ”eihän tämä nyt mitään” , ”nämäkö vanhat” tai ”se nyt vaan on sellainen” -ajatuksia. Ollaan ylpeitä ja iloisia omista ja muiden saavutuksista ja tarkoitetaan niitä kauniita sanoja. Yksi pieni kohteliaisuus toiselle voi pelastaa hänen päivänsä, ja mitä sitten jos ei pelastaisikaan.. Ainakin sait jollekin aihetta hymyyn.

Iloista joulun odotusta!

Elisa —
http://prinsessanoppi-lapetiteprincesse.blogspot.fi/
http://instagram.com/lapetiteprincesseblog/
http://twitter.com/LPPblogi

Eikö ole ihana piparitalo? Olen aivan mykistynyt! Kiitos Elisa. Nyt vaan piparitaikinat tulille lukijat. Oletko jo tehnyt omasi? Linkitä tämän vuotinen tai aikaisemmin tekemäsi piparitalo, niin pääsemme ihailemaan joulun aikaista arkkitehtuuria. Linkittämällä piparitalosi tähän tai itse tekemäsi joulukortin tänne tai kommentoimalla joulukalenteria, olet mukana jouluisessa arvonnassa.