Kävin eilen tekemässä pikavisiitin matkamessuille, sillä minulle tarjoutui kyyti ovelta ovelle. Olin ehkä semisti huonossa hapessa kotona riehuvan vatsataudin jäljiltä, mutta kroonista matkakuumetta sairastavana ihminen ei aina priorisoi niin järkeen käyvällä tavalla. Ja oli mulla muutama missiokin. Mulla oli tavoitteena kartoittaa ensi kesälle joku kiva kotimaankohde, viime kesänähän me oltiin Kouvolassa, Repoveden kansallispuistossa. Ensi kesälle ollaan mietitty joko jotain mukavaa pikkukaupunkia tai monipuolista luontolomaa. Mutta toisaalta ollaan mietitty villan vuokraamista Italiasta, tai ehkä Ranskasta. Mut ajattelin, että messuilla saattaisi myös joku ihan uusi vaihtoehto myydä itsensä läpi.

Halusin myös tietoa unelmieni matkakohteesta Kenian Masai Marasta, vaikka se ei ehkä vielä pariin vuoteen toteudukaan. Ja Lapin matkailusta. Minusta olisi kaiken kaikkiaan mukava lisätä kotimaan matkailua, mutta haluaisin sen olevan helppoa, monipuolista ja kiinnostavaa. Eli tälläisillä spekseillä lähdin messuille kotimaa, erityinen kiinnostus lappiin – villan vuokraus Italiasta tai Ranskasta – Masai Mara.

Sanottakoon vielä, että ihan itse pullitin sisäänpääsymaksun 16 euroa, eli mitään kaupallisia kytköksiä tähän ei liity.

En tiedä johtuuko kokemukseni siitä, että palasin juuri palvelun luvatusta maasta Intiasta, mutta olin kerrassaan hämmentynyt siitä, miten monella messuosastolla kukaan ei tullut tervehtimään, eikä ottanut mitään kontaktia ylipäätään, vaikka selailin heidän esitettään lähes tyhjällä osastolla. Ylläksen osastolla minua karteltiin niin onnistuneesti, että oli pakko käydä vessassa vilkaisemassa, ettei hampaan välissäni ole kokonaista parsaa. Messukiireisiin oli turha vedota, jos esittelijöillä on aikaa rupatella keskenään.

Masai Maran tiimoilta minua kiinnosti kotimainen matkanjärjestäjä Olympia, jonka reissuja olen netistä monesti katsellutkin. Heidän pisteellään oli paljon varttuneempaa väkeä, eikä minua ehkä koettu potentiaaliseksi asiakkaaksi sillä minua tultiin tervehtimään vasta kun vanhempani tulivat osastolle ja täytän sentään tänä vuonna 38 vuotta. Epäilen, että näytin liian tyhjätaskulta.

Törmäsin muillakin osastoilla siihen, että esittelijät välttelivät onnistuneesti katsekontaktia. Näillä mainituilla osastoilla tilanne kohdallani kärjistyi ehkä siksi, että käytin osastolla aikaa tutustuen tuotteeseen ja yritin katseellani etsiskellä henkilöä joka olisi tullut kertomaan lisää. Kumpikin osasto sai minut tuntemaan itseni vääränlaiseksi asiakkaaksi, enkä todennäköisesti enää lähtisi etsimään matkoja kyseisten putiikkien sivuilta.

Näiden ikävien kokemusten vastapuolena messuilla oli myös mukavia, palvelualttiita ja ennen kaikkea omasta toiminnastaan innostuneita  ihmisiä, jotka saivat myös innostumaan edustamastaan kohteesta. Matkamessuilta omiksi suosikeiksi nousivatkin Pyhä-Luoston kansallispuisto, Rovaniemi, Ruoka matkat Italiaan Ja Latvian Gauja luonnonpuisto. Yhteistä näille kaikille paikoille oli se, että en ollut ajatellut mitään niistä etukäteen, mutta osastojen innostunut henkilökunta pystyi nopeasti luomaan tunteen, että tuolla olisi muuten tosi kiva käydä! Eli juuri niin kuin kuvittelin matkamessujen tavoitteena olevan, saada kävijä innostumaan omasta kohteesta tai matkasta niin, että vaikka hän ei juuri nyt voisi matkalle lähteä, tulee se mieleen silloin kun seuraavaa lomaa suunnitellaan. Siis innostumaan Latviasta ja Rovaniemestä. Siinä on kuulkaa ollut ammattilaiset asialla.

Olen ehkä sillä tavalla kriittinen kuluttaja, että kuvittelen, että 16 euron sisäänpääsymaksulla saan muutakin kuin saman tiedon, jonka voin netistä lukea. Maksan siitä, että joku myy minulle oman kohteensa, tarttuttaa innostuksen ja rakkautensa juuri tätä kyseistä paikkaa kohtaan. Näyttää jotakin sellaista, mitä internetin syövereistä ei niin helposti pysty aistimaan. Ja kyllä, messupäivät ovat pitkiä ja raskaita, been there, seen that. Eikä ihan joka hetki voi olla pelkkää rakkautta Lahtea kohtaan, tai pakettimatkaa Masai Maraan. Mutta jos se messuosaston tyyppi ei innostu Ylläksestä, niin en mäkään kyllä. Tai miksi mä toteuttaisin unelmieni matkan sen matkatoimiston kautta, jonka edustaja ei edes tervehdi mua?