Ihanat Albumit -Skräppää muistot talteen

Nyt se on täällä! Ai mikäkö? No mun kirja! Ihanat Albumit -Skräppää muistot talteen on kokonainen kirja pelkkää paperiaskartelua.  Oli kuulkaa aika hieno tunne pidellä käsissään suoraan painosta tullutta kappaletta. Melkein sai nipistää itseään, että onko tämä totta ollenkaan. Samalla vähän jännittää miten kirja otetaan vastaan. Tämä teksti on mainos, joka sisältää mainoslinkkejä omaan kirjaani. Siis tälläisiä: Osta oma kirjasi täältä.

Ihanat Albumit -Skräppää muistot talteen painottuu skräppäykseen, eli valokuva-albumiaskarteluun, mutta mukana on myös kortteja ja mixed mediaa. Eli kaikkea sitä ihanaa, mistä tykkään. Ja mun tavoite on, että jokunen uusi ihminen löytäisi paperiaskartelusta itselleen harrastuksen, jossa on mahdollisuus toteuttaa omaa luovuuttaan.

Oletteko muuten kuulleet Luovan prosessin vaiheista? Ne menevät suunnilleen näin 1.) Tämä on mahtava idea! 2.) Tämä on yllättävän monimutkaista. 3.) Tämä on paskaa. 4.) Minä olen paskaa. 5.) Tämä saattaa olla ok. 6) Tämä on mahtavaa!

Voin kertoa, että pitää paikkansa. Nuo vaiheet. Ensin on ihan niin, että hitto mä teen kirjan! Siitä tulee mahtava! Mulla on niin paljon hyviä ideoita. Sitten on silleen, et mut kuka sen kustantaa, mitä se sisältää, kuka sen kaiken työn tekee ja millä ajalla ja mikä oikeastaan yli päätään on järkevää? Sitten on silleen et ei tästä tuu mitään. Ei mulla riitä resurssit. En mä kerta kaikkiaan jaksa. Sitten sä tajuut, ettet sä oikeastaan edes osaa, sä et kertakaikkiaan edes hallitse perus asioita. Eikä sulla ole mitään sanottavaa, eikä annettavaa. Oikeastaan koko kirja oli ihan sutena syntynyt idea, eikä susta ole mihinkään. Sen jälkeen jostain hiipii valo pilkku ja sä olet että no, on tässä sentään jotain hyvää, niin kuin vaikka kannet. Ja oikeastaan tää on ainakin uudenlainen näkökulma tähän asiaan verrattuna edellisiin teoksiin. Ja oikeastaan sä näetkin että ehkä tää projekti oli sittenkin ihan mukiin menevä juttu. Et ehkä tässä sittenkin on jotain mahdollisuuksia. Ja paperikin on aika kivan tuntuista. Sit sä pari päivää siinä fundeeraat ja punnitset ja sitten ihan pikku hiljaa susta alkaa tuntua, että ehkä tää sittenkin oli loisto idea! Että hittolainen, oikeen kirjan tein, että aika makee juttu!

Haluan kiittää muutamia kanssa askartelijoita inspiraatiosta, neuvoista ja askartelun ilon jakamisesta. Suosittelen, että käyt näissä blogeissa fiilistelemässä, sillä he ovat kotimaisia askartelun supertalentteja. Elina – Elina’s Arts and crafts, Riikka –Paperiliitin ja Kaarina – Ihana -lehti.

No joo, sellaista liittyi tekemiseen, mutta nyt se on täällä. Tein oikeen mainos videonkin. Pistän täällä blogissa arvonnan pystyyn heti kun postipoika toimittaa mulle lisää kirjoja. Tätä ekaa en millään malta arpoa vaan talletan sen mun tyynyn alle. Jos kuitenkin haluat varmistua siitä, että saat oman kirjasi, Osta omasi täältä.

Näin Atenan sivuilla kerrotaan kirjasta.

Ihanat Albumit -Skräppää muistot talteen

Puhalla valokuviin tunnelma upeilla tekniikoilla!

Ristiäiset, häät, ikimuistoinen matka – tai se tavallinen päivä, jolloin valokuvaan tallentui pieni pala kauneutta ja onnea. Kun kuvaan yhdistää skräppäämällä tekstiä, koristeita ja erilaisia taidetekniikoita, elämän tähtihetki tai arjen kauneus ei unohdu tietokoneen syövereihin vaan pääsee esille.

Ihanat albumit -kirja opastaa skräppäyksen perusteisiin, materiaaleihin, väreihin ja työvälineisiin. Skräppäyksessä voi hyödyntää kaiken sen pikkusälän, jota kertyy laatikoiden pohjalle. Kuvien ja tekstien yhdistely erilaisiksi kerroksiksi voi olla puhdasta askartelun iloa, väriterapiaa, omaa aikaa, itsensä toteuttamista, leikkimistä, kokeilua tai vaikkapa päiväkirjan pitämistä. Ihanien albumien keskeisenä ideana on, että jokainen aikaansaannos on itsensä näköinen kokonaisuus.

Kirjassa esitellään myös kymmeniä esimerkkiprojekteja, joista saa ideoita tärkeiden hetkien tallentamiseen. Skräpäten voi kokeilla uutta ja antaa tunteiden viedä.

 

Minna Enqvist on ohjaustoiminnan artenomi, joka on valittu vuoden skräppääjäksi 2010.

Tutustu kirjan näytelukuun!

PS. Osta omasi täältä.

What’s cooking Helsinki

What’s cooking Helsinki järjestettiin Teurastamolla 9.4.2016. Ohjelmassa oli hyvää ruokaa, erilaisia työpajoja, kokkaus näytöksiä, tutustumiskäynti Helsinki Distillingin tiloihin ja ennen kaikkea hyvää seuraa. Sitä ei yksin bloggaillessaan muistakkaan miten tärkeää on välillä tavata bloggaaja kollegoita, vaihtaa ajatuksia bloggaamisesta ja tietenkin tapahtuman teemasta, ruuasta.

What’s cooking Helsinki tarjosi ohjelmaa niin bloggaajille kuin yleisöllekin. Aamusta oli bloggers only koulutustapahtuma, jonne lastenhoidollisten ongelmien en päässyt osallistumaan, mutta onneksi työpajoja oli myös iltapäivällä. Osallistuin SAGA leivinpaperi työpajaan ja Jacob’s greek viininmaistajaisiin. Leivinpaperi työpaja oli hauska ja yllättävä. Sain tosi hyviä vinkkejä kesän grillikautta ajatellen. Työpajaa piti hulvattoman hauska Nanna Kaikki äitini reseptit -blogista. Viininmaistajaisissa etsittiin täydellistä matchiä tuliselle ruualle, ja sehän taisi löytyä!

Kokkaus näytöksissä  ruokabloggaajat loihtivat puolessa tunnissa herkullisia aterioita. Yleisö sai maistaa valmista annosta ja ottaa kotiin viemisiksi reseptin. Ihan älyttömän hyvä idea. Meillä on jo testattu koralaisia lihapullia, Israelilaista aamiasvuokaa, shakshukaa ja Vietnamilaista Pho -keittoa.

Illan päätti #heleatsmenu, jonka suunnitteluun yleisö sai osallistua. Illallisen pohjana toimivat Helsinkiläiset tekijät. Keittiöstä ja menun suunnittelusta vastasi Teemu Laurell.

Vaikka ruoka oli hyvää, tapahtuma oli hyvin järjestetty ja kaikki toimi moitteettomasti, nousi kohdallani tärkeimmäksi ihmiset. Niin kuin aina, hyvä ruoka pelkiltään ei riitä, vaan seura nostaa sen aina astetta paremmaksi. Ruuasta puhuminen, pieni hifistely, kokemusten jakaminen ja makujen hakeminen yhdessä kruunasi hauskan päivän. Kiitos seurasta Sillä sipuli ja Haarukkavatkain. Iso kiitos myös tapahtuman järjestäjille ja kaikille inspiroiville näytöskeittiö bloggaajille! Olitte supereita!

what's cooking Helsinki

Tässähän alkaa oikein tuntua siltä kuin elämä oikeasti olisi pelkkää hyvää ruokaa ja ystäviä! Ei hassumpaa 🙂

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa

Näistä kekkereistä on moni jo kirjoittanutkin, enkä tässä aio sen suurempia tarinoida, enkä kuva tulvaan teitä hukuttaa, sillä otin vaan kaksi kuvaa, mutta sanonpahan vaan että kivaa oli. Siis Blog awardseissa, jos joku on jostain syystä missannut ne.

blogawards

Kuvassa: Tämän kylän homopoika -Eino, Emmi Nuorgam, Nakit ja mutsi – Päivi, minä ja Tyyliä metsästämässä -Veera

Mulle nämä oli ensimmäiset seurapiirikekkerit ikinä. Olen saanut kutsun pari kertaa aikaisemminkin, mutta olen ollut niin nössö, etten ole uskaltanut lähteä. Ja kriisi mulla oli nytkin. Asun, naaman, keski-ikäisyyden ja tietenkin sen kanssa, että oonko tarpeeksi poro bloggaaja. Et jos siellä on vaan jotain Emmi Nuorgameja ja Nakit ja mutseja ja Tyyli metsästämässä.

Huoli oli turha. Ensinäkin pääsin tutustumaan bloggaajiin, joista diggaan ihan kympillä ja oli ilo huomata, että juttua riitti. Toisekseen oli ihan mahtavaa päästä jauhamaan bloggaamisesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä muiden harrastajien kanssa. Kyllä, harrastajien. Meinaan mun superblogi-idolitkin tekee oikeita töitä.

Kaikki tyypit oli kivoja ja sain paljon uusia tuttuja! Oli myös hienoa nähdä tuttuja blogiringin bloggaajia, joiden kanssa ollaan enemmänkin yhteyksissä virtuaalisesti, mutta pitkien välimatkojen takia nähdään harvemmin. Ja hei, ollaanpa pinnallisia rehellisiä, kukapa ei tykkäisi kerrankin laittaa ykköset päälle ja lähteä siemailemaan ilmaista kuohuvaa hilpeään seuraan?

Ainut miinus merkki järjestäjille lähtee varsinaisesta palkintojen jaosta. Se oli vähän floppi. Mielestäni kaikki sijoittuneet ja oikeastaan ehdolla olleetkin olisi pitänyt esitellä paremmin. Äänen toisto olisi voinut olla parempi ja muutenkin tuollainen tilaisuus olisi ehkä voitu tuottaa niin, että katsoja olisi kokenut että valinnoilla olisi ollut vähän enemmän merkitystä.

Nämä blog awardsit on sellaisia, että kun niistä postaa kolme kuvaa facebookkiin niin joku vähintään hermostuu. En välitä. Ja lupaan jatkossakin osallistua näin kivoille kekkereille. Ja näköjään juttuakin riitti, vaikka mun vaan piti jättää nää kaksi kuvaa tähän. Ja olla cool, mutta enhän mä koskaan oikeesti tekis niin.

blogawards_2

Kuvassa: Päivi –Nakit ja mutsi, Katri –Onnistain ja mä.

Olitteko te kekkröimässä? Mitä tykkäsitte?

Loma-albumi mini koossa

Kävimme hiihtolomalla Israelissa ja sen reissun kuvista syntyi tämä loma-albumi. Koko on sympaattisen pieni ja siihen jotenkin sopi tälläinen karkkimainen värimaailma. Albumi syntyi nopeasti, lähes valmiiksi asti Askartelupirtissä. Tein lähes kaikki hankinnatkin paikan päältä. Voin aivan rehellisesti sanoa, että en ole ostanut uusia askartelutarvikkeita miesmuistiin. Tai no, tuo ei ole aivan totta, sillä tilaan kuukausittain Studio Calicon Project life kittiä. Mutta yksittäisiä askartelutarvikkeita liimaa lukuunottamatta, en ole hankkinut yli vuoteen. Eli näillä puheilla ei pelkästään ole hyväksyttävää, vaan suorastaan tarpeellista, tehdä mahdollisimman paljon hankintoja kun kerrankin sattuu samaan tilaan useamman askartelutarvikekaupan kanssa. Eh.

Tämä albumi on tehty valmiisiin muovitaskuihin. Olen yhdistellyt valmiita kortteja ja koristeita toisiinsa. Ihanan helppoa ja kivaa! Tälläiset minialbumit on helppo ja nopea tehdä jonkun teeman ympärille. Koska kotoa lähtiessä en vielä tiennyt millaisen loma-albumin päädyn tekemään, tulostin kuvat mustavalkoisina. Mustavalkoiset kuvat kun sopivat minne vaan.

loma-albumi

Oletteko te innostuneet minialbumeista? Minkä teemojen ympärille olette minialbumeita tehneet?

Art Journaling

Art journaling on eräänlainen visuaalinen päiväkirja, jonka tekemiseen ei juuri ole sääntöjä olemassa. Olen itse tehnyt art journalia säännöllisen epäsäännöllisesti muutamia vuosia. Se on työskentely tapa johon palaan silloin kun olen tosi luovalla tuulella, mutta toisaalta myös silloin kun luovuus tuntuu olevan hukassa. En juuri ole art journaliani esitellyt täällä blogissa, sillä minulle se on paikka, jossa kaikki kokeilu, epäonnistuminen ja rumuus on sallittua. Art journaling ei ole tulostavoitteellista eikä omissa sivuissani ole välttämättä mitään järkeä. Sivut syntyvät sattumalta, jonkin sisäisen palon ajamana.

Olin haudannut art journaling kirjani askartelukaappini kätköihin, mutta Askartelupirtillä osallistuin Anu-Riikan pitämään kurssiin. Valitsin kurssin, sillä olen viima aikoina kokenut, että tekemiseni on jollakin tavalla ollut lukossa. Tai ainakaan luovuus ei ole virrannut täysin vapaasti, tekemisen flow ei ole meinannut löytyä.

Koska art journaling on jokaisen henkilökohtainen, eikä oikeita tapoja ole olemassakaan, on mielenkiintoista osallistua kurssille jonka aiheena on art journaling. Olen itsekkin pitänyt art journaling kursseja, eikä niissä oikeastaan voi opettaa kuin sitä, miten itse tekee ja painottaa kurssilaisille, ettei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa. On vain tapoja. Ja jokaisen pitäisi itse tekemällä ja kokeilemalla löytää omansa.

Anu-Riikan kurssi on rentouttava ja hauska. Opin uutta ja innostuin. Eli kaikkea sitä, mitä odottaa kun ilmoittautuu kurssille. Lintu aukeama on tehty kurssilla ja sen alla oleva koira taas kurssin jälkeen. Parasta kurssilla oli se, että siellä tartuttiin kynään ja piirrettiin. Lintu on leimasinkuva, mutta koira on lähtöisin ihan omasta kynästä. Piirrän vaikka en osaa.

lintu

koira

Kurssista ja koko Askartelupirtistä jäi sellainen inspis päälle, että oksat pois. On ollut ihanaa tehdä. Lopputuloksesta viis.

Oletteko te innostuneet art journalingista?

Askartelupirtti

Viime viikonloppuna järjestettiin Askartelupirtti. Askartelupirtti on kaksi kertaa vuodessa järjestettävä askartelijoiden kokoontuminen, jossa samanhenkiset ihmiset saavat kerrankin askarrella sydämensä kyllyydestä. Puhumattakaan siitä höpötyksen määrästä mikä syntyy kun joukko samasta asiasta innostuneita eri-ikäisiä naisia laitetaan viikonlopuksi yhteiseen tilaan.

Askartelupirttiin osallistuu askartelijoita laidasta laitaan. On kortin tekijöitä, skräppääjiä, art journalin tekijöitä ja mixed mediaan hurahtaneita. Välillä joku saattaa kutoa sukkaa. On kokeneita konkareita ja vasta-alkajia. Teini-ikäisistä eläkeläisiin. Kaikkia yhdistää sama harrastus. Mielestäni porukan moninaisuus on yksi tapahtuman rikkauksista.

Käytännössä homma toimii niin, että itselleen voi lunastaa pöytäpaikan, jonka äärellä voi askarrella omia juttujaan. Askartelupirtti on myös hyvä paikka osallistua erilaisille kursseille. Tänä vuonna kursseissa oli valittavana esim. kalligrafiaa, skräppäystä, leimasinkuvien värittämistä, ATC-kortteja, Art journalingia ja valokuvausta. Omalla paikallaan saa askarrella vaikka läpi yön, enkä ihmettelisi jos näin olisi tapahtunutkin. Paikalla on myös askartelutarvikemyyjiä ja kirppis, jossa sai myydä omia tarpeettomia askartelutarvikkeita.

Itse osallistuin Art Journalin kurssille, jota opetti suuresti ihailemani Anu-Riikka. Oli huikeaa ja inspiroivaa. Ja sen seurauksena kuulkaa tartuin kynään ja piirsin. Pitkästä aikaa. Piirrän vaikka en osaa.

askartelupirtti

Minä pidin Askartelupirtissä kurssin valokuvauksesta. Naureskelin kotona, että valokuvauskurssilta en montaa kuvaa sitten ottanutkaan tai yli päätään koko pirtistä, oli niin kiire askarrella. Ainoastaan tämä suorassa auringonpaisteessa napattu kuva kuvaajista. Tässä tehtiin muistaakseni harjoitusta polttoväliin liittyen. Kurssilla oli tosi hauskaa ja toivottavasti kurssilaisille jäi ideoita siitä, miten lähteä viemään omaa kuvaamista eteenpäin.

askartelupirtti_2

Parasta Askartelupirtissä on kuitenkin ystävien tapaaminen, uusien tuttavuuksien tekeminen, innostuminen, uuden oppiminen ja ylipäätään se, että on mahdollisuus pyhittää harrastukselleen kokonainen viikonloppu! Syksyllä järjestetään seuraava Askartelupirtti, kannattaa seurata ilmoittelua facebookissa.

Kiitos kaikille järjestäjille ja muille osallistujille, teitte viikonlopusta mainion!