Se tavallinen ruokablogi

Hyvää Vappua! Perjantaina järjestettiin PING Helsinki, jonne kerääntyi kuusisataa bloggaajaa, vloggaajaa, Instagrammaajaa ja yrityksien edustajaa puhumaan vaikuttajamarkkinoinnista, sosiaalisesta mediasta ja sen sellaisesta. Itsehän olin kotona kuumeessa, mutta seurasin tapahtumaa vain hitusen katkerana somen välityksellä samalla kuin verkostoiduin nenäliinäpaketin ja buranan kanssa. No mutta hei, aina ei voi voittaa.

Sen verran kuin kuumeinen mieleni antoi myöden, kävin tiukkoja pään sisäisiä keskusteluita blogini nykytilasta ja tulevaisuudesta. Pohdin tavoitteita, strategioita, visioita ja unelmia. Kävin läpi kulkemaani blogipolkua, väliin itsesäälissä märehtien ja seuraavassa hetkessä itseäni olkapäälle taputellen. Katsoin jopa Casey Neistadin puheenvuoron youtubesta ja siihen perään kiitettävän osan koko hänen tuotannostaan. Mieshän on nero. Tai sitten minä olen vaan tosi sairas.

Miten tämä nenäsumutteen sumentama tarina, Ping johon en osallistunut ja Casey liittyvät ruokablogiini? No katsokaas. Olen pitkään kamppaillut sellaisen ikävän asian kanssa kuin oma juttu. Aina sanotaan, että pitäis löytyä se oma juttu, sitä ei voi kopioida, se tekee susta sut, sille omalle jutulle on aina tilaa. Ja mä oon aina ollut vaan ettei mulla ole mitään omaa juttua. Ei mulla ole mitään erikoista ruokafilosofiaa, eikä mitään super skilssiä vaikka leipomiseen tai itujen viljelyyn. Sitä paitsi inhoan tofua. Ja syön jauhelihaa. Eikä mulla aina ole tuoreita yrttejä keittiössä, eikä mua hävetä syödä vappuna ihan tavallisia nakkeja ja perunasalaattia. Ilman tvistiä. Ja mun mies rakastaa kiinankaalia.

Mä olenkin tässä sairastaessani tajunnut, että mun juttu on tavallisuus. Olen epämuodikas ja tavallinen. Ja ylpeä siitä. Mä en osta mun ruokatarvikkeita erikoisliikkeissä ja vertaan aasialaisessa kaupassa käyntiä ulkomaanmatkaan. Okei, Lidlissä käyntiä myös. Mä en tunne hallitsevia trendejä ja olen snadisti ennakkoluuloinen uutta kohtaan. Mutta tunnen sesongin vaihtelut hyvin, olen kiinnostunut ruuan alkuperästä ja ennen kaikkea kokkaan melko maukasta kotiruokaa.

Mutta mites se Casey sitten? Videoiden katsominen sai mut muistamaan kuinka tärkeää on antaa tilaa ja aikaa leikille. Ettei kaikki oo niin vakavaa. Ja että parhaat fiilikset tulee siitä, että ei yritä saavuttaa jotain, vaan tekee asioita vaan sen tekemisen takia. Siitä voi syntyä parhaat lopputulokset, mutta voi olla syntymättäkin. Kunhan mä tästä tervehdyn, aion ottaa aikaa kuvaamiselle. Lupaan tehdä lisää merkityksettömiä slow motion videoita ja kuvata mun puutarhan satoa heti kun lumet sulaa. Aion haastaa itseäni oppimaan uutta, leikittelemään hulluilla ideoilla ja tuottamaan materiaalia ihan vaan hauskuuden vuoksi.

Mites teidän PING?

 

Blogissa on pientä häikkää tällä hetkellä, asia on työn alla.

Ruokakuvausworkshop Kreetalla

Osallistuin menneenä viikonloppuna ruokakuvausworkshoppiin Kreetalla. Alun perin bongasin kurssin Instasta ja tälläisenä extempore ihmisenä ilmoittauduin heti mukaan sen enempiä ihmettelemättä. Innostuimpa reissusta sen verran, että sain mukaan  pari muutakin suomalaista ruokabloggaaja ystävää, Jennin Liemessä blogista ja Saaran Viimeistä murua myöten -blogista. Vaikka me lähdettiin reissuun yhdessä, niin ekana päivänä me lenneltiin ympäri eurooppaa kukin omia reittejämme Ateenaan, josta sitten otettiin kaikki yhteinen kone kohti Kreetaa. Varsinainen seikkailu sekin, mun matkatavarat tietysti hukkui jo Köpikseen, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Kurssilla toimi opettaja Amerikkalainen Betty Liu. Olen seurannut häntä jo pitkään Instagramin puolella ja pidän todella hänen tyylistään, kauniita sommitelmia, rosoisia pintoja, filmimäinen loppukäsittely. Paljon sellaista, mitä olen yrittänyt itseksenikin hakea, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Valokuvaus on asia, joka on ollut ja on edelleen yksi suurimmista intohimoistani. On etuoikeutettua saada laittaa pelkästään valokuvaamiseen monta päivää. Monta päivää kuvata, puhua kuvaamisesta, katsoa ja oppia muiden kuvaamisesta. Aikaa uppoutua maailmaan, jossa pätevät täysin eri säännöt kuin kiireisen yrittäjän ja neljän lapsen äidin arjessa.

Ruokakuvausworkshop järjestettiin Miliassa, Kreetalla. Milia itsessään on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde. Se sijaitsee korkealla vuoristossa, piskuisen vuorilla kiemurtelevan tien päässä. Hotelli on restauroitu keskiaikaiseen kylään, joka sulautuu kivirakennuksineen täydellisesti ympäröivään luontoon. Hotellin sähkö tuotetaan aurinkoenergialla, eikä kaikissa huoneissa ole muuta lämmitystä kuin kamina, sähköpistokkeista puhumattakaan. Wifi on melko hyvä, kunhan seisoo oikeassa kohdassa suurta ruokailutilaa.

Näissä maisemissa me sitten uppouduttiin ruokakuvauksen maailmaan. Puhuttiin tuntikausia valosta, sommiteltiin sipuleita ja stailattiin juustolautasta. Käytiin läpi lightroomia ja vertailtiin jälkikäsittely vaihtoehtoja. Välillä meillä oli leivonta näytöksiä, kuvasimme leivänleivontaa, ja villiyrtti filopiirakan tekemistä. Ja tehtiin muutama retkikin. Elafonisin pinkille rannalle ja paikalliselle hunajan tuottajalle. Ja patikoitiin ylös vuorille.

Paluu arkeen on ollut sanalla sanoen haastava. Sain tuliaisina karmean flunssan, niin, että mieheni, joka on pitänyt koko lafkaa pystyssä poissa ollessani, sai riesoikseen vielä reissussa rähjääntyneen, mutta melko onnellisen vaimon.

Uppomunan keittäminen

Uppomunan keittäminen on mainettaan helpompaa hommaa, kun tietää pari niksiä. Eikä nyt puhuta mistään erikoiskeittimistä, oikeasta ranneliikkeestä tai viinietikan suhteesta. Vaan tuorekelmusta.

Olen syönyt uppomunia monesti hotellin aamiaisella ja kokeillut tehdä niitä myös kotona, heikohkolla menestyksellä. Mikä sinällään on uskomatonta, etenkin jos miettii kuinka monta kautta olen katsonut Australian mastercheffiä. Joko muna hajoaa veteen tai maistuu etikkaiselta.

Törmäsin sitten kuitenkin sellaiseen vinkkiin, että muna rikotaan ensin tuorekelmuun, kiepastaan nyytiksi ja keitetään neljä minuuttia. Ja johan kuulkaa aukeni täälläkin ihan uudet mahdollisuudet uppomunan valmistuksessa.

Uppomunan keittäminen

Tarvitset:
tuorekelmua
kulhon
oliiviöljyä
suolaa
kananmunia

Tee näin:
Laita tuorekelmu kupin päälle, niin, että kelmu on vähän kuopallaan. Voitele kelmu. Riko kananmuna varovasti kelmuun. Mausta suolalla. Vinkki! Voit maustaa muillakin makuaineilla mielesi mukaan. Kietaise kelmun päät yhteen, niin, että kelmusta tulee mukavan tiukka nyyti kananmunan ympärille. Voit myös sitoa kelmun narulla nyytiksi kananmunan ympärille, näin systeemisi on tukevampi ja kestää paremmin. Keitä kattilassa vettä. Upota nyytit poreilevaan veteen ja keitä 4 minuuttia.

Eri hyvät kuvalliset ohjeet löytyy esimerkiksi Sillä Sipuli -Blogista.

Uppomuna toimii hyvin monen eri ruuan kanssa. Nyt, parhaimpaan parsa sesonkiin se on ihan klassinen yhdistelmä. Eggs Benedict toimii erinomaisesti brunssilla! Omasta mielestäni täydellisesti kypsennetty uppomuna ei välttämättä kaipaa kaverikseen hollandaisekastiketta, sillä keltuainen jää löysäksi ja toimii hienosti parsojen kastikkeena.

Kannattaa myös tsekata noiden kuvassa olevien täydellisten sämpylöiden ohje.

Popcornkakku syntyy neljästä raaka-aineesta

Popcornkakku on hauskaa vaihtelua perinteisille kakuille. Tein tämän samaan tapaan kuin rocky road karkit, eli sulan suklaan joukkoon sekoitetaan erilaisia herkkuja, kuten popcornia, kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä. Mukaan voisi laittaa myös vaahtokarkkeja, suklaapaloja ja vaikka keksinmuruja. Oikeastaan mitä vain mielesi halajaa.

Mikään siistin ihmisen vaihtoehto tämä ei ole, sillä kakku ei leikkaannu kovinkaan helposti ja popcorninmuruja on loppupeleissä ihan joka paikassa. Että sillä varauksella. Toisaalta suolaisen ja makean liitto toimii mukavasti, joten uskallan suositella tätä vaikka lasten juhlille, jolloin sotkua syntyy muutenkin.

Mä tein tätä tyttäreni yhdeksänvuotis kahveille. Olin ensin ajatellut, että vietetään synttäreitä ihan perheen kesken popcornikakun voimalla, mutta tyttäreltä tuli palautetta, että sukulaissynttäreitä ei ole vietetty kahteen vuoteen. Joten ei auttanut muu kuin siivota, pistää kutsuja menemään ja delekoida kakun leipominen. Ei sillä, ettenkö olisi innokas leipuri, mutta jotenkin kevään yhtenäinen juhliminen alkaa jossakin vaiheessa viedä mehut innokkaimmaltakin.

Muistatteko kun vähän aikaa sitten kirjoittelin unelmistani ruokabloggaajana. Voin sanoa, että kannatti. Olen sen jälkeen saanut mahdollisuuden yhteen jos toiseenkin juttuun. Sellaisiin kivoihin, joissa kokee oppivansa uutta, verkostoituvansa ja ylipäätään tämä bloggaamisharrastus on saanut jotenkin uudella tavalla tuulta alleen. Ja se kaikki on ihanaa! Olisipa vaan hiukkasen enemmän aikaa, tunteja vuorokaudessa. Onneksi aikaisemmista kokemuksistani viisastuneena olen myös opetellut sanomaan ei mukaviinkin juttuihin. Joidenkin asioiden aika on sitten myöhemmin. Ja toisaalta olen myös oppinut ihan häpeää tuntematta vetämään välillä sieltä, missä aita on matalin. Niin kuin esimerkiksi tämä popcornikakku. Syntyy ihan itsestään, etenkin jos antaa lasten tehdä sen alusta loppuun asti.

Popcornikakku | popkornikakku | popcorn | suklaa | ruokablogi

Popcornkakku

1 levy suklaata, maitosuklaasta tuleemakeampaa, tummasta suklaasta vähemmän makeaa
1 pss kuivattuja aprikooseja
1 dl suolapähkinöitä
90 g Popcornia

Tee ensin popcornit pakkauksen ohjeen mukaan. Minä tein kattilassa perinteiseen tapaan, mutta voit myös tehdä mikropopcornia.
Pilko aprikoosi pieniksi paloiksi. Rouhi suolapähkinöitä hieman. Sulata suklaa vesihauteessa. Varo yli kuumentamasta suklaata. Sekoita kaikki aineet keskenään ja kaada kakkumuottiin. Anna jähmettyä jääkaapissa.

Popcornikakku | popkornikakku | popcorn | suklaa | ruokablogi

Simpukkapasta siideri-kermakastikkeella

Simpukkapasta on nopea ja helppo, mutta pikkuisen fiininpi vaihtoehto vaikkapa viikonloppuun. Simpukat on yllättävän helppo valmistaa ja ne valmistuvat nopeasti. Oikeastaan simpukkapasta on meillä myös arjen nopea, jos vain simpukoita on saatavilla lähikaupassa.

En täällä blogissa ole vielä jakanut rakkauttani simpukoihin. Tilaan niitä mielelläni ravintolassa, mutta teemme simpukoita myös kotona. Elin pitkään sellaisessa harhaluulossa, että simpukoiden valmistaminen olisi jotenkin erityisen hankalaa tai aikaa vievää. Voi kuinka väärässä olinkaan. Itse tehtyjen simpukkaruokien aallon aloitti ystäväni, jonka ruuanlaitto taitoja arvostan suuresti (Terkkuja vaan Lauralle!). Hän tuli perheensä kanssa kylään simpukoiden kera ja näytti kuinka homma hoidetaan. Siitä rohkaistuneena aloitimme omat simpukka kokeilut ja nykyisin simpukoita siis käytetään jo melko kotoisasti tässä keittiössä.

Jostain mystisestä syystä tänne blogiin ei kuitenkaan ole päätynyt yhtään simpukkareseptiä. Epäilen taustalla olevaa pelkoa siitä, että en laittaisi niitä jollakin oikealla, klassisella tavalla. Ja toisaalta se, että nautitaan simpukoita aina jotenkin vähän kiireessä tai nälässä ja kuvaaminen on jäänyt. No, tälläkään kertaa aika kuvien räpsimiseen ei liikoja ollut, enkä tiedä onko siideri-kerma yhdistelmäkään kovin klassinen, mutta simpukkapasta oli kyllä herkullista!

Simpukkapasta | sinisimpukka | simpukat | pasta | resepti | ruokablogi Simpukkapasta | sinisimpukka | simpukat | pasta | resepti | ruokablogi

Ohje simpukoiden valmistamiseen:

  • Raaputa simpukoiden kuorista juuresveitsen tylpällä reunalla kaikki irtoava lika pois. Nyhdä pois simpukoiden parta kuorien saranapuolelta veitsen terää ja peukaloa käyttäen.
  • Harjaa simpukat huolellisesti juuresharjalla puhtaiksi juoksevan kylmän veden alla. Heitä pois simpukat, joiden kuori on vaurioitunut, sekä sellaiset, joiden kuoret eivät sulkeudu koputeltaessa.
  • Kypsennä simpukat reilun kokoisessa kattilassa pienessä määrässä nestettä, esim viiniä, kannella peitettynä. Anna simpukoiden höyrystyä 6-8 minuuttia koosta riippuen. Ravistele kattilaa muutaman kerran höyryttämisen aikana. Heitä pois kaikki ne simpukat, joiden kuori ei ole auennut.

Toisinaan kaupassa koputellaan simpukat ennen punnitsemista, jolloin kuolleet simpukat jäävät jo kauppaan. Usein tätä joutuu pyytämään erikseen, eikä tiskillä ole aina aikaa tehdä koputtelua. Silloin melkeen kannattaa pyytää hinnan alennusta, sillä mukana on aina kuolleita simpukoita. Jos sinisimpukoita aikoo tarjota pääruokana, kannattaa niitä varata n. puoli kiloa per nokka.

Simpukkapasta | sinisimpukka | simpukat | pasta | resepti | ruokablogi

Simpukkapasta

1 kg sinisimpukoita
1 pss mantelisimpukoita
2 rkl oliiviöljyä
2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
n. 2 dl kuivaa omenasiideriä
n. 1 dl kermaa
30 g voita
nippu lehtipersiljaa

mustapippuria maun mukaan.

Spagettia 100g per hlö

Tee näin:

Aloita käsittelemällä simpukat. Heitä pois kuolleet simpukat.  Laita vesi kiehumaan. Sulata voi kattilassa, kuullota pilkottuja sipuleita hetki. lisää siideri ja kerma, kiehauta. Laita spagetti kiehumaan. Lisää liemeen simpukat ja persilja. Anna simpukoiden höyrystyä 6-8 minuuttia koosta riippuen. Ravistele kattilaa muutaman kerran höyryttämisen aikana. Heitä pois kaikki simpukat, jotka eivät ole avautuneet. Sekoita kypsä spagetti ja simpukat liemineen. Nauti heti. Vinkki. voit myös jättää pastan pois.

Vehnäjuureen leivotut sämpylät

Vehnäjuureen leivotut sämpylät ovat päältä rapeat ja sisältä pehmeän sitkeät. Ja valehtelematta parhaat sämpylät, jotka olen ikinä elämässäni leiponut. Juuri antaa sämpylöihin makua ja nostattaa ne ilman hiivaa. Ennen vanhaan juuri oli tärkeä kohottamisen kannalta, mutta nykyisin juurileipä on suosittua erityisesti maukkauden ja mehevyyden ansiosta.

Vehnäjuureen leivotut sämpylät | juurileivonta | hapanjuuri

Oman vehnäjuureni sain What’s Cooking Helsinki tapahtumasta, jossa osallistuin juurisämpylätyöpajaan. Maku -lehden äitiyslomaileva päätoimittaja Satu Koivisto kertoi meille omista kokemuksistaan juurileipurina. Hänen rento ja kokeileva otteensa sai jopa kaltaiseni epäleipurin innostumaan. Tällä reseptillähän voisi jopa onnistua!

What’s Cooking Helsinki on Teurastamolla järjestettävä ruokatapahtuma, jossa on seminaari ja työpajoja ruokabloggaajille, sekä kokkausnäytöksiä ja kirppis kaikelle yleisölle. Meille bloggaajille oli myös instakisa, jonka satuin voittamaan alla olevalla kulhokuvalla. Palkinnoksi sain aamupäivän puhujan Luisa Weissin kirjan Classic German Baking. Tapahtuma on inspiroiva ja palasin kotiin pää täynnä ideoita. Ihan parasta on myös tavata bloggaaja kollegoita. Bloggaaminen kun pääsääntöisesti on melko yksinäistä niin tälläisten yhteisten tapahtumien ja tapaamisten merkitys on kyllä iso.

On myös tosi hauskaa nähdä bloggaajien kokkaavan. Jokaisella on oma tyyli ja tapa laittaa ruokaa ja se tekee näytöksistä ihan mahtavia. Toiset ovat super organisoituneita ja toiset taas sponttaanimpia. Itse olen jotenkin vielä sen verran nössö, etten ole uskaltautunut näytöskeittiöön.

Mutta siis, takaisin aiheeseen, vehnäjuureen leivotut sämpylät on parasta mitä tässä keittiössä on pitkään aikaan leivottu. Ja jopa minä, joka en koskaan onnistu hiivan kanssa, sain aikaiseksi täydellisiä sämpylöitä. Näiden sämpylöiden juju on siis nimensä mukaisesti juuressa. Minä sain omani Sadulta, mutta juuren voi myös kasvattaa itse. Kaikki tietoni ovat peräisin juurisämpyläworkshopsta, joten en todellakaan ole tässä mikään asiantuntija. Haluan kuitenkin jakaa saamani tiedon teidän kanssanne ja samalla merkitä sen itselleni muistiin tänne blogiin.

Vehnäjuuren kasvattaminen vedestä ja vehnäjauhoista

Tarvitset:
Luomuvehnäjauhoja ja vettä

Tee näin:
1. päivän aamu: Sekoita 2,5 dl luomuvehnäjauhoja ja 1,2 dl vettä kulhossa, peitä tuorekelmulla ja jätä honeenlämpöön.
1. päivän ilta: Ruoki juurta, eli lisää kulhoon 1,25 dl luomuvehnäjauhoja ja 0,6 dl vettä. Sekoita, peitä ja jätä huoneenlämpöön yöksi.
2. päivän aamu: Ruoki juurta, eli lisää kulhoon 1,25 dl luomuvehnäjauhoja ja 0,6 dl vettä. Sekoita ja peitä kelmulla. Jos juuri kuplii, nosta se jääkaappiin.
3. päivän aamu: Ruoki juurta, eli lisää kulhoon 1,25 dl luomuvehnäjauhoja ja 0,6 dl vettä. Sekoita, peitä kelmulla ja nosta se jääkaappiin.
4. päivän aamu: Ruoki juurta, eli lisää kulhoon 1,25 dl luomuvehnäjauhoja ja 0,6 dl vettä. Sekoita, peitä kelmulla ja nosta se jääkaappiin.
5. päivänä tee sämpylät (ohje alla), joihin käytät suurimman osan tästä juuresta. Saat tupla-annoksen sämpylöitä eli n. 32 kpl.

Tee osasta itsellesi juuren alku: siirrä 1/2 dl juurta puhtaaseen lasipurkkiin (3/4 l) ja lisää sinne1,5 dl vettä ja 3 dl luomuvehnäjauhoja, sekoita ja laita jääkaappiin.
Vehnäjuureen leivotut sämpylät | juurileivonta | hapanjuuri

Näin pidät vehnäjuuren hengissä:

Anna vehnäjuurelle nimi, omani on Mirjami. Ruoki vehnäjuurtasi kerran viikossa: käytä suurin osa juuresta eli leivo siitä, ja jätä purkkiin vain vähän, noin 1/2 dl juurta (30-50g). Lisää purkkiin grammoissa saman verran vettä ja jauhoja. Esim 150g (1,5 dl)vettä ja 150 g (vajaa 3 dl) jauhoja. Juuren rakenteen pitäisi olla puuromainen, ei vetelä.

Ideana ruokkimisessa on uudistaa juurta tarpeeksi usein, niin, että se ei pääse pilaantumaan. Toimiva juuri tuoksuu raikkaan happamalta ja kuplii.

Säilytä juuresi jääkaapin takaseinän lähellä, jotta sinun ei tarvitse liikuttaa sitä turhaan. Pidä huoli, että lasipurkki on tarpeeksi iso (3/4 l). Voit jättää purkin auki siltä varalta, että juuri kuplii yli.

Kun kuplii toimii hyvin, voit leipoa siitä kahden päivän päästä ruokkimisesta, jopa päivän päästä. Kun leivot, ruoki juuri normaaliin tapaan eli jätä 1/2 dl juurta ja lisää sinne sama määrä vettä ja jauhoja.

Voit myös pakastaa juurta varmuuden varalta. Sulata juuri rauhassa jääkaapissa ja ruoki sitä tavalliseen tapaan.

Vehnäjuureen leivotut sämpylät | juurileivonta | hapanjuuri

Vehnäjuureen leivotut sämpylät

Tarvitset:
2 dl vehnähapanjuurta
5 dl vettä
3 tl suolaa
1 dl spelttileseitä (käytin hiivaleipäjauhoja)
2 dl  ruissihtijauhoja (käytin ruisrouhetta)
9-10 dl vehnäjauhoja

Tee näin:

  1. Sekoita hapanjuuri, vesi, suola, hiivaleipäjauhot ja ruisrouhe kuhossa.
  2. Lisää vehnäjauhot vähitellen sekoittaen. Lisää viimeiset pari desiä tunnustellen, sopivan koostumuksen löytää kokeilemalla.
  3. Alusta taikinaa käsin, viitisen minuuttia riittää, kunnes sormien väliin tulee venyvä verkko ja taikina alkaa irrota kulhon reunoista. Taikina on silti hyvin tarttuvaa. Muotoile taikina palloksi, peitä kulho kelmulla ja nosta jääkaappiin yön yli.
  4. Seuraavana päivänälämmitä uuni 250-asteiseksi tasalämmöllä. Laita uuniin kaksi peltiä: se jolla paistat sämpylät ja uunin alaosaan syvä uunipelti.
  5. Ota taikina jääkaapista ja kumoa siitä puolet jauhotetulle työtasolle. Muotoile siitä pötkylä mahdollisimman vähin liikkein, turhia vaivaamatta ja leikkaa se sitten kahdeksaan osaan. Halutessasi muotoile sämpylät pyöreiksi: vedä taikinapalan reunat vekeiksi palan alle turhaan painelematta ja vaivaamatta.
  6. Ota kuuma pelti uunista. Nosta sämpylät pellille ja laita se takaisin uuniin keskitasolle. Samalla kaada alemmalle pellille runsas desi vettä ja laita luukku kiinni. Laske uunin lämpötila 230 asteeseen.
  7. Avaa luukku vartin paistamisen jälkeen, niin että höyry pääsee ulos ja sämpylöiden kuori kovenee. Sämpylät ovat valmiita kun ne näyttävät sopivan ruskeilta. Tähän menee 20-30 minuuttia.
  8. Nosta kuumat sämpylät ritilälle jäähtymään äläkä peitä niitä koko päivänä. Jos sämpylöitä jää syömättä, voit pakastaa ne puolitettuina, jolloin ne voi sulattaa suoraan leivänpaahtimessa.

 

Jos innostut kokeilemaan juuren kasvattamista ja saat näillä ohjeilla herkullisia sämpylöitä, niin laita hyvä kiertämään ja jaa juuresta nokare ystäville, sukulaisille tai työkavereille. Tägää myös @satu_koivisto #gastronaatti, jolta tämä kaikki tieto ja innostus on peräisin. Ja vielä yksi vinkki. Vehnäjuureen leivotut sämpylät ovat vaivansa väärti.

Onko teillä jakaa vinkkejä tai reseptejä liittyen hapanjuurileivontaan?