Author: minna

Päivän asu – kukka mekko

Hei, tänään on vuorossa päivän asu. Tykkään tästä kukka mekosta tosi paljon. Se tosin meni ja teki mulle tepposet Lontoon reissulla kun kesken kaupungilla kävelyn huomasin, että muutenkin antava kaula-aukko oli suurentunut entisestään napin tipahdettua. Ups!

Mekon päällä oleva neule on myös yksi kaikkien aikojen suosikeistani. Vanha ja elämää nähnyt se jo on, mutta sujahtaa silti päälle tuon tuosta. Joistakin vaatteista vaan tulee lemppareita.

Olen vaatteiden suhteen todella mukavuuden haluinen, enkä siedä epämukavia vaatteita. Tunnen että ne rajoittavat tekemistäni liikaa. Minun pitää pystyä kykkimään ja istumaan ja kurottelemaan ja venyttelemään ja ties mitä. Haluan että päälläni olevat vaatteet mukautuvat minuun, eikä niin, että minä mukaudun vaatteisiin. Ehkä siksi en ole koskaan oppinut kävelemään korkokengillä.

Minulla on eniten käyttöä sellaisille asuille joita ei tarvitse liikaa varoa ja jotka päällä voi sujuvasti puuhailla erilaisia asioita. Siirtyä keittiöstä puutarhaan ja käydä välissä askarteluhuoneella. Ja sen jälkeen pitäisi vielä kehdata ihmistenilmoille. Sellaisista vaatteista minä tykkään! Jos joku vielä keksisi materiaalin joka itsepuhdistuisi niin mahtavaa. En vaihtaisi näitä vaatteita koskaan pois päältä. Ehkä.
Mikä on sinulle vaatteiden tärkein ominaisuus? 

Mekko / Inspire New Look, Farkut / Asos, neule / Prisma

Mukavaa päivää sinulle!

Raparperimehun ohje

Raparperimehun ohje
Raparperimehun ohje
Meillä on kolme isoa raparperipuskaa pihalla. Yhteensä ne tuottavat raparperia yli omien tarpeiden. Monesti osa sadosta jää käyttämättä, etenkin toisen sadon aikaan syksymmällä. Tänä vuonna olin ovela, palkkasin lapset keräämään, kuorimaan ja pilkkomaan raparperit. Ajattelin, että siinä olisi nelikolle muutamaksi päiväksi ajan vietettä. Mitä vielä. Euron kuvat silmissä lapset pilkkoivat litratolkulla raparperia, siinä määrin, että alkoi jatkojalostustus pisteessä (lue keittiössä) loppumaan tila kesken.

Raparperimehun ohje

Osa raparpereistä päätyi mehuksi. Mehua varten raparperia ei tarvitse kuoria, pesu riittää, joten mehun teko on aika helppoa ja mutkatonta. Väri on kaunis ja valmis juoma maistuu hyvälle. Aika monta hyvää syytä tehdä mehua itse, vai mitä?

Raparperimehun ohje

2 litraa raparperia
1 litra vettä
2 dl sokeria
tuoretta minttua
Laita kattilaan pilkottu ja pesty raparperi, sokeri, vesi ja minttu. Keitä noin puoli tuntia. Hämmennä aluksi ettei seos ota pohjaan kiinni. Siivilöi seos, jäähdytä ja nauti tuoreen mintunlehvän kera.

 

Raparperimehun ohje

Maistui eri hyvältä!

Miten on, maistuuko teille raparperimehu?

Valokuvauskoulu 3: Valokuvan valotus

Valokuvauskoulu toteutetaan yhteistyössä Photoboxin kanssa.

Valotus

Oikea valotus tarkoittaa sitä, että kuvassa on sopiva määrä valoa, ei liikaa, eikä liian vähän. Jos valoa on liikaa, on kuva puhkipalanut ja jos sitä ei ole tarpeeksi on kuva alivalottunut. Kummassakin tapauksessa kuva menettää yksityiskohtia.

Oikea valotus riippuu valotusajan ja himmenninaukon suhteesta ja käytetystä herkkyydestä eli ISO arvosta. Vaikuttaako liian moni mutkaiselta? Itselläni kesti asian hahmottaminen jonkin aikaa, mutta karkeasti ilmaistuna se menee näin: Mitä isommasta aukosta valoa päästetään kuvaan, sitä valoisampi kuva on. Mitä kauemmin valoa päästetään kuvaa, sitä valoisampi se on. Mitä herkempää ISO-arvoa käytetään, sitä valoisampi kuva on. Jos kaikki hanat ovat täysillä, niin kuva on todennäköisesti valkoinen ja puhkipalanut. Jos taas kaikki hanat ovat kiinni, on kuva alivalottunut ja musta. Valottamisessa on kyse näiden kolmen elementin tasapainottamisesta niin, että kuva saa oikein määrän valoa.

Aika

Haluttu määrä valoa pääsee kameran sisään kun laukaisinta painetaan. Valotusaikaa valittaessa on otettava huomioon se, kuinka hyvin kamera on tuettu, kuinka hämärässä kuvataan ja liikkuuko kuvattava kohde vai ei. Mitä tukevammin kamera on paikoillaan, sitä pidempää valotusaikaa voidaan käyttää.

Valotusaika ilmaistaa sekuntteina ja sekunnin osina. Käytännössä, etenkin käsivaralta kuvattaessa, ajat ovat yleensä sekunttia lyhyempiä. Valotusaika 250 tarkoittaa siis 1/250s.

Valittu suljin aika vaikuttaa tärähdysvaaran lisäksi liikkeen pysähtymiseen. Mitä lyhyemmän ajan suljin on auki, sitä vähemmän kuvattava kohde ehtii liikkua kuvassa ja sitä tarkemmalta kuva näyttää. Kuvattaessa nopeasti liikkuvia kohteita kannattaakin käyttää lyhyttä suljinaikaa, mikäli halutaan, että kuvan kohde näkyy tarkkana. Toisinaan liikkeen vaikutelmaa voidaan korostaa pidemmällä valotusajalla. Epäterävä kuva voi korostaa liikettä.

Pimeässä kuvattaessa tarvitaan enemmän valoa, jolloin yksi vaihtoehto on pidentää suljinaikaa. Kuitenkin mitä pidempi suljinaika on, sitä herkemmin kuva tärähtää. Tämä voidaan välttää tukemalla kamera esimerkiksi jalustaan. Toinen vaihtoehto on suurentaa aukkoa. Siitä enemmän alempana.

Eino

Tässä kuvassa kohteen liike on pysäytetty, eli kuvassa oleva lapsi näkyy terävänä.. Kuva on otettu suljinajalla 1/160, aukolla f5. Kuvatessa olen myödännyt lapsen liikettä, jolloin liike korostuu entisestään. Myötääminen tarkoittaa, että kameraa liikutetaan kuvattavan kohteen liikkeen suuntaisesti.

uimassa
Tässä kuvassa suljinaika on 1/1600 ja aukko on f 2,8. Tässä kuvassa liike on täysin pysähtynyt lyhyen suljinajan vuoksi. Suuren f 2,8 aukon vuoksi syvyysterävyys on kapea ja etualalla oleva poika on epätarkka.
Tässä kuvassa on ollut pitkä suljin aika, 8s. Pitkävalotusaika on pehmentänyt veden liikkeen. Maisemakuvauksessa käytetään usein pientä aukkoa (tässä kuvassa f25), sillä usein halutaan maisemalle mahdollisimman suurta syvyysterävyyttä. Näin pitkä suljinaika vaatii jalustan.

Aukko

 
Himmentimellä säädellään valon määrää. Himmentimen aukon koko kerrotaan f-luvulla. Hämäävää on, että pieni numero ilmaisee suurta aukkoa, eli suurempaa määrää valoa. Luvut nimittäin ovat osamääriä esimerkiksi aukko f/11 on täydellisemmin ilmaistuna f 1:11.
Valittu aukko vaikuttaa myös kuvan syvyysterävyyteen. Mitä suurempi aukko on käytössä, sitä enemmän valoa kuvaan pääsee. Näin ollen, jos kuvataan hämärässä, mutta kohde on liikkuva, voidaan pitkän suljinajan sijaan käyttää suurta aukkoa.
kelloja
Tässä kuvassa on erittäin pieni syväterävyys, se on otettu suurella aukolla.
F1,8, 1/400s ISO100
Henkilökuvissa pienellä syväterävyydellä saadaan päähenkilö nostettua irti taustasta. Yllä olevassa kuvassa taustalla olevat henkilöt ovat sumentuneet, niin, etteivät ne vie huomiota varsinaisesta kohteesta. Tämä kuva on osittain ylivalottunut, valkoiset kohdat ovat palaneet puhki.

Huomaa, että sama valon määrä (oikea valotus) saadaan useilla eri yhdistelmillä. Pitkä valotusaika ja pieni aukko antavat saman valotuksen kuin lyhyt valotusaika ja suuri aukko. 1s, F8 ja ISO 200 = 2s, F11 ja ISO200 = 1s, F5,6 ja ISO100 = 0,125s, F2,8 ja ISO200

ISO -Arvo

ISO-arvo vastaa filmin herkkyyttä. Eli kun ennen ostettiin filmejä joilla oli jokin valmiiksi määritelty herkkyys, on ISO -arvo nykyisin digikameroiden ominaisuus. Se kertoo siitä, kuinka herkästi valo taltioituu kameran kennolle. Olen itse määrittänyt kamerassani ISO -arvolle maksimin, muuten se valikoituu automaattisesti tilanteen mukaan. Suuri ISO- arvo lisää helposti epätoivottua kohinaa kuvaan. Olen omassa kamerassani säätänyt maksimiksi ISO 1600.

100 kuvaa ilmaiseksi!

Iloisia valokuvaushetkiä sinulle ja kamerallesi!

Seuraavassa osassa asiaa tarkentamisesta ja polttovälistä.

Katso valokuvauskoulun kaikki osat tästä linkistä.

 

Portaiden muodonmuutos – Iloisen väristä tapettia pintaan!

Mun mielestä meidän portaikko oli aikansa elänyt. Tapetti oli laitettu silloin kun talo rakennettiin ja meidän sisustusmaku on siitä muuttunut, tai sanoisinko että hioutunut. Joka tapauksessa aikanaan valittu tapetti ei vaikuttanut enää ajankohtaiselta. Jos ollaan aivan rehellisiä. olen saanut idean uuteen tapettiin jo vuosi sitten, jolloin olen sen hankkinutkin ja maalannut seinät osittain. Siitä asti koko portaikko on ollut kesken, puolittain maalattuna. Nyt keväällä vihdoin sain Tanen mukaan projektiin ja sen jälkeen alkoikin tapahtua. 
Portaikko on kaikin puolin haasteellinen paikka. Se on lähes neljä metriä korkea tila, jossa on kaksi ikkunaa ja hyvin vähän tasaista lattia pinta-alaa. Siistin lopputuloksen aikaan saamiseksi kaikki seinät piti hioa, vanha tapetti poistaa, sivut seinät maalata kahteen otteeseen ja tapetoida uusi tapetti ikkuna seinälle.

Kuvassa näkyvä valokuvaseinä kaipasi sekin uudistusta. Sekä kuvien, sommittelun, että joiden kehitysten vaihtamisen suhteen. Suoraan sanottuna en vielä tiedä pitäisikö kaikki kehykset maalata yhtenäisen väriseksi vai mitä teen. Nythän niissä on tuollainen mahonkinen väritys.

Vanha tapetti irtosi seinästä helpommin kuin aluksi ajattelimme. Poistimme sen kahdessä eri erässä. Ensin kiiltävä pintakerros, sitten kunnon kostutus rätillä ja sen jälkeen tapetti lähti helposti irti seinästä.

Sivuille on vedetty akvan, eli vaaleanturkoosinsininen väri. Yksi tämän hetken suosikeistani.
Ihan kalpeana portaikko ei ollut kovin houkuttelevan näköinen. Muistan, että jo alusta lähtien kun taloa ruvettiin rakentamaan, pelkäsin sellaista tylsää, pimeää ja ankeaa portaikkoa. Sellaista meille ei sitten kaikeksi onneksi tullut.

Valittu tapetti on kieltämättä aika räyhäkkä. Romanttisräyheä. Vai miten tuota kuvailisi? Kotoisa? Mummoni piipahti käymään juuri kun olimme tapetoimassa ensimmäistä vuotaa ja tykkäsi tapetista kovasti. “Ihan kuin mummolassa” hän sanoi. Nappivalinta sanon minä!

Seuraavaksi sitten valokuvaseinän kimppuun!

Millaisista tapeteista sinä haaveilet? Vai haaveleitko ollenkaan tapeteista? Oletko ratkaissut portaikko pulman jotenkin toiste?

Makuja luonnosta – Kuusenkerkkäsiirappi

 

Makuja luonnosta - Kuusenkerkkäsiirappi

Kerroin jo aiemmin retkestämme kuusenkerkkiä keräämään. Voit lukea siitä täällä. Kuusenkerkäthän ovat todellista suomalaista superfoodia. Kuusenkerkkiä on käytetty lääkkeenä, sen on ajateltu parantavan esimerkiksi kihtiä, reumaa, vatsavaivoja ja flunssaa.

Meillä kuusenkerkkä keitetään siirapiksi ja nautitaan aamupalalla maustamattoman jugurtin kyytipoikana. Tai on sitä laitettu niin puuroon kuin lettujenkin päälle. Ja teehen.

Kuusenkerkkäsiirapin ohje

5-6 l kuusen vuosikasvaimia

1 kg sokeria

Vettä


Huuhtele vuosikasvaimet. Peitä kylmällä vedellä niin, että ne juuri peittyvät. Anna seisoa vedessä 
yön yli. Keitä vuosikasvaimia liotusvedessä noin 2 tuntia sekoittaen koko ajan pohjia myöten 
ettei seos pala pohjaan. Siivilöi seos. Nestettä pitäisi olla jäljellä noin 1,5 litraa. Lisää sokeri ja keitä seosta vielä toiset 2 tuntia sekoittaen pohjia myöten pohjaanpalamisen estämiseksi. 
Seos on nyt siirappimaista ja kovettuu vähitellen. Kaada seos kuumennettuihin lasipurkkeihin. 
Kovaa marmelosta saa lisäämällä hyydytysaineitta. Valmiin marmelon väri on punaruskea.
 
 
Oletteko te käyttäneet kuusenkerkkiä ruuanlaitossa?

Työpöydän uusi ilme

Meillä on talossa useampi työpiste. Tämä on oma henkilökohtainen työpisteeni meidän makuuhuoneessamme. Ei mikään optimaalinen ratkaisu, mutta koska talossamme asuu monta ihmistä monenlaisten tarpeiden kanssa, on pakko tehdä joustavia ratkaisuja.

Huoneoli ennen lasten makuuhuone, mutta uudelleen järjestelyiden myötä minä ja Tane muutimme sinne. Huone on pieni, sinne juuri ja juuri mahtuu parivuode ja tämä työpöytä -kaapisto yhdistelmä.

Työpöydän takana on muutama jämäpala lempitapettiani, Birger Kaipiaisen suunnittelemaa Kiurujen yötä. Tapettia oli jäljellä enää kaksi epämääräisen kokoista palaa, mutta en antanut sen häiritä. Alun perin tarkoitukseni oli kehittää sauman päälle jotakin, mutta se on jäänyt. Päädyin tähän ratkaisuun siksi, että alkuperäinen tapetti oli työpöydän kohdalta kärsinyt aika ikävän näköisesti.

Työpöydän välitilassa olevat tangot ja korit on Ikean keittiötarvikkeita. Niihin saa näppärästi näkyville ainakin osan tarvikkeista. Distress musteita säilytän näppärissä torneissa. Olen tehnyt niihin pienet värimallit kylkiin, jolloin niiden käyttäminen on helpompaa. En tajua miksi niissä ei voi tehdasasetuksena olla tuon tyyppisiä tarroja. Musteet on kuitenkin tehty sillä ajatuksella, että niitä säilytetään päällekkäin.

 

Tässä vielä yleiskuva työpöydästä. Sitä ympäröivissä kaapeissa säilytän kaikkea muuta askarteluun ja opiskeluuni liittyvää materiaalia. Toistaiseksi kaappien sisäosat eivät kestä päivänvaloa. Vaikka pöydälläni vakiovarusteena oleva jatkojohdon pää ei ole visuaalisesti kovin kaunis, on se eri kätevä. Olen myös iloinen työpöydän hyvästä valaistuksesta.
Onko teillä hyviä ideoita työpisteen rakentamiseen?
Iloista päivää sinulle!