Valokuvauskoulu osa 6: 10 askelta parempiin kuviin

Valokuvauskoulu toteutetaan yhteistyössä Photoboxin kanssa.

Vinkkejä parempiin kuviin

Valokuvaus on taito, johon ei opi yhdessä yössä. Kursseja käymällä saa työkaluja opettelun tueksi, mutta valokuvauksen taito syntyy harjoittelemalla.  Tänään ajattelin jakaa muutamia ideoita siitä, mitä Ei kannata tehdä! Ne auttavat alkuun silloin kun tuntuu, että omat kuvat kaipaavat uutta pontta.

1. Automaattisen salaman käyttäminen
Automaattisen salaman käyttäminen ei useinkaan paranna kuvaa. Se valaisee kuvan epätasaisesti, tekee voimakkaat varjot kuvan taakse ja kylmentää värit. Pyri käyttämään luonnonvaloa kuvatessasi. Salama ei missään tapauksessa ole aina huono asia, mutta sen käyttäminen vaatii hieman harjoitusta.

2. Kohteen hävittäminen 
Jos kuvaa katsoessasi et tiedä mitä kuva esittää, tai siitä ei näy miksi se on otettu, niin pysähtyä miettimään hetkeksi. Mitä haluan tällä kuvalla kertoa, mikä tilanteessa, paikassa, asiassa on ikuistamisen arvoista, mihin keskityn tällä kuvalla. Kun kohde on selvillä, voit miettiä millaisella kuvalla saat sen erottumaan. Auttavatko kameran säädöt? Kuvakulma? Valo? Alla samasta tilanteesta otetut kuvat.

 

3. Kohteen sijoittaminen aina keskelle

Kuvien mielenkiinto lisääntyy, kun sijoitat kohteen välillä muuallekin kuin keskelle kuvaa. Kokeile käyttää kolmanneksen sääntöä hyväksesi.

4. Taustaan ei kiinnitetä huomiota 
Kuten aikaisemminkin jo puhuttiin, mieti millainen tausta kohteelle sopii. Pyri etsimään tausta joka korostaa kohdetta haluamallasi tavalla. Kovin voimakas tausta voi hukuttaa kuvan pääkohteen kokonaan. Likapyykkikasat kiitoskortissa esiintyvän rippilapsen takana eivät ainakaan paranna kuvaa.

5. Kuvien ottaminen suorassa auringonpaisteessa
Suora auringonpaiste on kuvausolosuhteiltaan erityisen haastava. Se luo voimakkaita varjoja ja toisaalta vaaleat kohdat palavat helposti puhki, eli niissä ei enää ole mitään sävyjä. Jos kuvaat ihmisiä niin, että olet itse selin aurinkoon, saat kuviisi silmät viiruina tuskallisesti hymyileviä kasvoja. Alla tyyppiesimerkki.

6. Yksityiskohdta jäävät huomiotta
Monet kuvaavat vain yleiskuvia, kuvia huoneesta, jossa juhlakansa oleilee, kuva torista, jolla käväisi lomamatkalla, kuva pihasta, kuva joulupöydästä. Tällaiset yleiskuvat ovat jossakin tapauksissa myös perusteltuja kelpo kuvia, mutta mitäpä jos menisit lähemmäksi? Millaisia yksityiskohtia ympäriltäsi löytyy? Taltioi hääkakun koristeet ja suloisesti tuoksuvat mausteet. Nosta puutarhasi kukat pääosaan.

7. Projektikuvien ottaminen yöllä 
Bloggaajilla saattaa tulla tarve kuvata valmiita projekteja pimeän aikaan. Etenkin kun suomessa talvisin on hyvin vähän valoa. Luonnonvaloa kannattaa kuitenkin käyttää, sillä töitä on lähes mahdotonta saada kauniisti kuvattua hämärän aikaan. Luonnonvalolampuilla ja salamalaitteilla voi ostaa itselleen lisäaikaa, mutta tasaisen valon saaminen vaatii jo enemmän sijoituksia.

8. Kameran jättäminen kotiin 
Suurin virhe on se, että jätät kameran kotiin. Järjestelmä kameralla saa hienoja kuvia, mutta se painaa ja vie tilaa laukussa. Hanki lisäksi pieni kamera, tai käytä kännykän kameraan arjen taltiointiin. Paras kamera on se, joka kulkee mukana.

9.Väärät värit 
Näyttääkö siltä, että kuvissasi ihmiset näyttävät sinertäviltä tai kenties liian punaisilta? Kyse on valkotasapainosta. Useimmissa kameroissa valkotasapainoa voi säädellä manuaalisesti, mutta omassa kamerassani se on usein säädetty automaatille, sillä säädän värilämmön vasta jälkikäteen. Erityisen tärkeä oikea värilämpö on kuvattaessa ruokaa tai henkilöitä.

10. Esittele vain merkityksellisimmät kuvat
Vaikka nykyteknologia antaakin meille mahdollisuuden ottaa tuhansia kuvia yhden hinnalla, niin ketään ei jaksa kiinnostaa useampi kuva samasta aiheesta. Mieti mitkä kuvat ovat mielestäsi parhaiten onnistuneita ja jaa ne ystäviesi kesken. Jos kuvia on liikaa, hyvätkin kuvat hukkuvat massaan.

Edelliset valokuvauskoulun osat löydät täältä.

Mukavaa loppu viikkoa teille kaikille!

Yhteistyössä PhotoBox, tilaa edulliset kuvat suoraan kotiisi!

Kukkaloistoa ja Puutarhaunelmia

Hyvää huomenta!
Ne teistä, jotka ovat lukeneet edellistä blogiani tietävät, että olen innokas skräppääjä. Skräppäys on hyvä tapa yhdista rakkauteni valokuvaamiseen ja kädentaitoihin. Ennen kaikkea se on tapa taltioida muistoja.
Minulla on jo vähän aikaa ollut askartelu MOJO kateissa. Mikään ei ole innostanut tarttumaan askartelutarvikkeisiin, joita on. Sen voin kertoa. Muutama päivä sitten ystäväni Elina tuli käymään, olimme sopineet tapaamisen iltapäiväksi, tarkoituksena suunnitella ensi kesän Matka luovuuteen tapahtumaa. Silloin se iski. Aloin katsella tarvikkeita sillä silmällä ja aloin tekemään. Mulla on aikaisemminkin ollut luovia blokkeja. Ne talttuvat useimmiten samalla kaavalla. Askartelutarvikkeita siivoamalla ja askartelemalla, tarttumalla toimeen. Yksi mikä helpottaa blokin purkamista on valmis luonnos. Se ei rajoita liikaa, mutta antaa jotakin, josta lähteä liikkeelle.
Tämä sivu on tehty jo jonkin aikaa sitten Paperilla -lehden luonnos haasteeseen. Haasteeseen voit osallistua heinäkuunloppuun asti.

 

 

Tämä sivu on ns. hybridiskräppäystä. Eli olen tehnyt pohjan sivulle tietokoneella, tulostanut sen ja lisännyt lopuksi sivuun valokuvat ja muita elementtejä kolmiuloitteisuuden lisäämiseksi. En ole kovin taitava digiskräppääjä, jos se kiinnostaa, niin kannattaa käydä katsomassa Paperilla -lehden Elinan töitä. Hän on superlahjakas!
Skräppäyksestä voit lukea lisää nettisivuiltani www.emmo.fi
Harrastatko sinä askartelua? Jos, niin millaista?
Oikein mukavaa päivää sinulle!

Uskallanko olla rohkea?

Turvallisinta on tehdä asioita niin kuin ne on aina tehty. Ja helpointa. Jokainen tunnistaa ilmiön omasta arjestaan. Sen sijaan, että kokeilisi uusia reseptejä ja hullaantuisi keittiössä uusista makumaailmoista, tulee työpäivän jälkeen kokkailtua jotain aika tuttua ja turvallista. Miksi? Koska se on helppoa ja lopputulos on ennalta arvattavissa.

Olen kuitenkin tietoisesti lähtenyt haastamaan itseäni. Tehnyt asioita, joita en kuvitellut pystyväni tekemään. Yksi konkreettinen esimerkki on keväällä juoksemani Extreme run. Reitti kulkee mäkisessä maastossa Hakunilan urheilupuistossa ja on pituudeltaan 8 km. Siihen liittyy vesiesteistä, mudassa ryömimistä ja ns. goljatin portaat, joissa yhden askelman korkeus on n. 1,5 m. Lähtökohtaisesti mä en pysty yhteen yksittäiseenkään esteeseen. Mä en ui toukokuussa, enkä juokse lyhyempääkään matkaa. Minulla on ylipainoa ja muutun naamastani aivan punaiseksi kun hengästyn vähän. Silti, osallistuin jo toista kertaa Extreme run tapahtumaan.

Ennen lähtöä jännitys on niin kauheaa, että mieleen meinaa tunkea paniikki. Mitä jos maalialue on jo tyhjentynyt ja kaikki ihmiset on lähteneet kotiinsa kun pääsen maaliin? Mitä jos olen viimeinen? Mitä jos en jaksa? Mitä jos en pysty? Tässä vaiheessa tuntuu helpommalta luovuttaa ennen kuin on aloittanutkaan.

Onneksi Tane on mukana, hän juoksee lenkin kaksi kertaa. Hän vertaa matkaa tuttuun reittiin, jonka tiedän jaksavani. Tajuan, että ehdin määräajassa maaliin, vaikka kävelisin koko matkan. Hengitän syvään. Hoen itselleni pystyväni tähän ja lähden matkaan.

Matkan varrella moni ohittaa minut. Ylämäessä kävelen. Hiki valuu, muta roiskuu. Vesi on kylmää. Etenen koko ajan. Askel kerrallaan. Omaan tahtiini. Aurinko paistaa, ihmisillä on hyvä tunnelma. Oikeastaan matkan tekeminen on hauskaa!

Kun pääsen maalisuoralle ja ihmiset kannustavat ja taputtavat, tunnen olevani voittaja! Ja niin olenkin! Voitin itseni, omat pelkoni ja ennakkoluuloni itseäni kohtaan!

Omat ennakkoluuloni, ajatukset siitä, että en osaa enkä pysty, meinasivat jättää minut sivusta katsojan rooliin vaikka minulla oli kaikki edellytykset osallistua toimintaan aktiivisesti. Olla mukana tekemässä, kokemassa ja nauttimassa. Itsensä ylittäminen vaatii työtä ja rohkeutta, mutta haastamalla itseni ja ajattelemalla että osaan ja pystyn, voin saavuttaa paljon isompiakin tavoitteita kuin Extreme runin maali.

Jos innostuit kyseisestä tapahtumasta, niin seuraavan kerran juostaan Oulussa 2.8 ja Peurungassa 6.9. Suosittelen, kaikki saavat mitallit!

Hullun hauskaa päivää sinulle, mitä ikinä päätätkin tehdä!

Tee itse hauskat betoniruukut puutarhaan!

Tee itse hauskat betoniruukut puutarhaan

Tee itse hauskat betoniruukut puutarhaan

Tein kasvihuoneen eteen muutamia yksinkertaisia ruukkuja betonista. Ruukkujen tekeminen on helppoa ja hauskaa! Näiden isojen ruukkujen lisäksi betonista voi myös valaa siroja, sisälle sopivia ruukkuja, silloin betonin pitää olla hienojakoisempaa. Lue ohje täältä.

Betoniruukkujen ohje

Tarvitset:

-sekoitus ämpärin & lapion
-kuivabetonia
-vettä
-muotteja
-ruokaöljyä

Ja tietenkin ripauksen raksamiestä.

Tee ensin betoni paketin ohjeen mukaan. Yhtä ruukkua varten tarvitset kaksi kippoa. Toinen on ulkomuotti ja toinen sisämuotti. Öljyä ulkomuotin sisäpinta ja sisämuotinulkopinta. Öljy helpottaa muottien irroittamista. Kun valitset muotteja, niin suosi sileitä, esteettömiä pintoja. Esimerkiksi peltipurkin irroittaminen oli haasteellista siinä olevien “ryppyjen” vuoksi.

Täytä muotista noin 2/3 ja paina sisämuotti päälle. Laita päälle painoja, esimerkiksi kiviä ja anna kuivua noin vuorokausi. Jos yrität irroittaa muotit liian aikaisin purkit saattavat haljeta. Viimeistele purkit hiomalla.

Muista oikea asenne.

Sekoita hyvin.

Kokeile erilaisia yhdistelmiä.

Tee itse hauskat betoniruukut puutarhaan
Betonista olisi hauskaa kokeilla kaikkea muutakin. Tykkään sen rouheasta jäljestä.  Betonista voisi valaa vaikka kynttilänjalkoja sisälle tai valaisimia. Tai jotain mystisiä taide-esineitä pihalle. Aika näyttää mitä vielä keksinkään.
 
Oletteko te tehneet betonista jotain? Olisi hauskaa saada  lisää ideoita betonin käyttöön!
Hauskaa päivää sinulle!

 

Herkullinen raparperipiirakka

Kenelleppä ei maistuisi herkullinen raparperipiirakka? Haluan jakaa teille parhaimman raparperipiirakan ohjeen minkä olen tavannut. Jopa mieheni söi tätä useamman palan, vaikka ei niin raparperista välitä. Valitettavasti kuvat eivät anna oikeutta maulle, mutta hyvää on, sen lupaan!
Herkullinen raparperipiirakka

 

Herkullinen raparperipiirakka

Pohja
100g voita
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 iso kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
Täyte
2 prk maitorahkaa
2 dl kermaa
2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
½ sitruunan raastettu kuori ja
½ sitruunan mehu
Päälle
pilkottuja raparpereja maun mukaan (n 2-3 vartta)
fariinisokeria
Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen.
Vaahdota ensin pehmeä voi ja sokeri keskenään. Lisää joukkoon huolellisesti vatkaten kananmuna ja viimeiseksi jauhot. Sekoita taikina tasaiseksi käsin ja painele se voideltuun irtopohjavuokaan niin, että taikina saa nousta reunoillekin noin 3 cm korkeudelle.
Sekoita täytteen aineet keskenään ja kaada täyte vuokaan. Laita päälle raparperinpalat ja sirottele vielä fariinisokeria. Paista kypsäksi alatasolla noin tunnin ajan.
 
Olen löytänyt ohjeen Pulla-Akan blogista!

 

Herkullinen raparperipiirakka

Luonnollisesti tein kaiken muun kaksikertaisena, paitsi rahkan määrän. Eri hyvää oli niinkin. Teen toistekkin.

Herkullinen raparperipiirakka

Onko sinulla jemmassa hyvää reseptiä raparperipiirakkaan? 

Mukavaa päivää sinulle!

Arvonta

Tänään on viimeinen päivä aikaa osallistua arvontaan! Arvon kaikkien osallistuneiden kesken kesälukemista. Kurkista lisätiedot täältä.

Ihanaa päivää, sateesta huolimatta toivoo Minna