Hyvä paella ohje

Hyvä paella ohje

 

Hyvä paella ohje on kesäpäivän pelastus, joten laita ohje talteen!

Paella on yksi tämän kesän hittejä perheessämme. Siitä tykkäävät kaikki ja se valmistuu mukavasti ulkona suuressa muurinpohjapannussa. Teemme yleensä niin, että pilkomme kaikki aineet valmiiksi, kokoamme ne suureen koriin ja viemme ulos. Sitten raaka-aineet vaan lisätään pannulle sopivassa järjestyksessä ja syödään kun kaikki on kypsää. Valmiiksi pilkottujen osien lisääminen tuo mieleen television kokkausohjelmat. Mutta ruoka on toisaalta myös niin hyvää, että se pärjäisi missä tahansa Masterchef mittälössä!Jokaisella meistä on eri lempiaines. Yksi tykkää katkaravuista, yksi kanasta, yksi simpukoista ja yksi chorizo-makkarasta. Onneksi, silloin jokainen saa enemmän sitä mistä erityisesti tykkää!

Päivän tilitys osuus:
Paellaa ei eksoottisten raaka-aineittensa puolesta mielletä välttämättä lapsiperheen ruuaksi.

Olen aina ollut tarkka lasten syömisestä. Nimenomaan siltä kantilta, että kaikkea syödään ja maistetaan. Kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta kaikki syövät samaa ruokaa. Kuulun siihen ihmisryhmään, jonka mielestä lasten listat pitäisi kieltää ja ruveta tarjoamaan lapsille puolikkaita annoksia. Perheessämme syödään aniharvoin nakkeja, ranskalaisia tai eineslihapullia, ne ovat sairaspäivänsapuskaa. Sellaista mitä syödään kun kukaan ei oikeasti jaksa laittaa ruokaa, miksi siis ravintoloissa opetetaan, että kyseinen ruoka on “pikkuisenparempaaruokaa”? Tai parempi kysymys lienee miksi maksaisin 7 euroa lasten annoksesta, jonka kykenen kotona tekemään 38 asteen kuumeessa toinen puoli halvaantuneena? Onko huonossa ravintolatarjonnassa oikeasti kyse lapsiperheiden vaatimuksista joihin on vastattu vai siitä, että ollaan jämähdetty listojen kanssa 80 -luvulle.

Lasten ruokailusta voisin kirjoittaa pidempäänkin. Olen niin monen monta kertaa törmännyt siihen että aikuinen päättää lapsen puolesta mistä hän tykkää tai on tykkäämättä. Oletetaan, että lapsen maku on jotakin eikä anneta lapsen kokeilla, eikä kehittää makuaistiaan. Ehkäpä vielä kirjoitan aiheesta pitemmänkin postauksen, nyt siihen paellan ohjeeseen!

Hyvä paella ohje

Hyvä paella ohje

Paellaan tarvitset:
 
2 kanan rintafilettä
1 tl suolaa
1 tl rouhittua mustapippuria
3 rkl oliiviöljyä
2 tomaattia
150 g chorizo-makkaraa
500 g simpukoita kuorineen
4 valkosipulin kynttä murskattuna
1 keltainen sipuli paloiteltuna
3 dl arborio-riisiä
1/2 tl kurkumaa
1/2 tl tulista paprikajauhetta
2 dl valkoviiniä
4-5 dl kanalientä
250 g (jätti)katkaravunpyrstöjä (mielellään raakoja)
1  paprika
persiljapuntti
1 sitruuna
Kuumenna oliiviöljy pannussa. Kuullota sipuleita ja valkosipuleita muutaman minuutin ajan. Lisää kana ja paistele kypsäksi. Siirrä pannun reunoille odottamaan. Lisää kuutioitu chorizo ja paista muutama minuutti. Lisää pieneksi pilkottu paprika ja paista hetkinen.
Lisää riisi ja paista öljyssä käännellen muutama minuutti. Lisää suola ja pippuri, paprika ja kurkuma. Lisää kuutioiksi pilkotut tomaatit ja kääntele hyvin pannulla. Lisää kasariin viini ja hämmennä kunnes neste on haihtunut. Lisää kanaliemi osissa koko ajan hämmentäen.  Kun riisi on lähes kypsää lisää simpukat, katkaravunpyrstöt ja herneet ja kääntele parin minuutin ajan, kunnes äyräiset ovat kypsyneet. Ripottele päälle persiljaa. Tarkista maku. Leikkaa sitruunasta 1/3 ja purista paellan sekaan. 

Alkuperäinen ohje täältä.

Hyvä paella ohje

 

Oletteko te jo tehneet paellaa? Mikä on teidän suosikki ruokanne, sellainen joka valmistuu näppärästi myös pihalla?

Mukavaa päivää sinulle!

Minulla on tatuointi, kaduttaako vanhana?

En ole seurannut tangokuninkaallisten valintaa, mutta äsken silmiini sattui Ilta-sanomien lööppi, jossa uusi tangokuningatar esitteli tatuointejaan ja niihin liittyviä tarinoita. Ottamatta sen kummemmin kantaa tangokuningattaren valintaan tai hänen ottamiinsa kuviin, on pakko tarttua jutun kommentteihin.

Tietenkin moni kauhisteli tatuointeja ja useampi pohtii miltä mahtavat tatuoinnit näyttää vanhana. Monen mielestä nuori ihminen pilaa ihonsa kuvilla ja kokee tarpeelliseksi sanoa, että tatuoinnit eivät sovi yhteen iltapuvun / tangon / järjen / you name it kanssa. Tatuoitua henkilöä ei palkata töihin ja hän on suorastaan vaarassa syrjäytyä.

Ensin haluan kiittää ihan kaikkia teitä kommentoijia huolenpidostanne. Harvoin ulkopuoliset esittävät niin suoraan huolensa tekemiäni valintoja kohtaan kuin silloin kun kyseessä ovat tatuoinnit. Vaikka jutussa ei tietenkään puhuttu minusta, voin silti samaistua uuteen tangokuningattareen, sillä kuulunhan samaan laatikkoon. Tatuoidut ihmiset.

Tatuointi jakaa mielipiteitä. Kuten moni muukin asia elämässä. Teemme jatkuvasti valintoja joita muut ihmiset eivät ymmärrä. Moni nyt tekemämme valintaa vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti tulevaisuuteemme. Se mitä syömme, miten vietämme vapaa-aikamme, hankimmeko perheen, mitä teemme työksemme. Tatuointi on yksi valinta monien joukossa.

Koen itse olevani aika tavallinen suomalainen veronmaksaja. Olen tehnyt töitä nuoresta asti, toimin yrittäjänä, minulla on lapsia ja tatuointeja. En ole koskaan ajatellut, että tatuointini liittyisivät millään tavalla muiden ihmisten huolenaiheisiin. Toki vuosien varrella olen kuullut ihmettelyä, törmännyt ennakkoluuloihin ja ihailuunkin. En kuitenkaan ikinä ole ottanut yhtään tatuointia miettien mitä joku muu kuvistani ajattelee.

Miksi sitten olen ottanut tatuointeja? Minulla ei ole kaikista kuvistani hienoja tarinoita tai suurta symboliikkaa. Olen ottanut kuvia, koska olen halunnut. Ensimmäisen kuvan ottamisesta on pian 20 vuotta. Vielä en ole koskaan katunut sen ottamista, vaikkei se hienoin kuvani olekkaan. Ensimmäinen tatuointini on pieni katalogilisko, joka muistuttaa minua villistä ja vapaasta nuoruudestani. Sen näkeminen tuo edelleen hymyn huulille.

Entä miltä tatuoinnit näyttävät kun olen vanha? Epäilen, että yhtä kurttuiselta kuin muukin iho. Tatuoinnit ovat osa minua, ne elävät, vanhenevat ja kulkevat mukanani missä ikinä kuljenkin. Kuinka voisin katua jotakin sellaista, mikä on osa minua? Kukaan tatuoitu vanha ihminen ei koskaan ole tullut minulle kertomaan katuvansa tatuointejaan. Tai jos tarkkoja ollaan, kukaan tatuoitu henkilö ei ole koskaan tullut kertomaan minulle katuvansa tatuointejaan, jännä juttu, eikö?

En silti sano, etteikö joku katuisi. Varmasti katuu. Ihmiset tekevät asioita monista syistä. Toiset syyt kestävät aikaa, toiset eivät. Jokaista tatuointia kannattaa harkita. Yhtään tatuointia itselleen ei kannata ottaa kenenkään toisen takia.

Tatuoinnit ovat kuin pieniä taideteoksia, joita kannan aina mukanani. Ne miellyttävät omaa silmääni ja tuovat esiin persoonaani. Joku muu tuo esiin omaa persoonaansa jollakin muulla tavalla ja se on minulle ihan jees! Joku ei pidä tatuoinneista ja sekin on minulle ihan jees. Tärkeintä onkin tehdä omat valintansa ja keskittyä niihin sen sijaan, että käyttää elämänsä muiden ihmisten valintojen taivasteluun. On hyväksyttävä, että kaikkea ei voi ymmärtää.

Tatuointi on ulkoinen valinta, se näkyy vastaan tulijalle. Elämässä on kuitenkin paljon isompia valintoja, sellaisia mitkä eivät näy ulospäin, mutta vaikuttavat enemmän siihen keitä me olemme ja mitä mahdollisesti kadumme vanhana. Toivon, että jokainen voisi elää oman elämänsä niin, että vanhana voisi todeta eläneensä hyvän elämän. Ja toisaalta, jos tatuoinnit ovat omassa elämässäni ainut asia mitä kadun, voin ylpeästi sanoa eläneeni hitsin hyvän elämän!

Tehkää hyviä valintoja!

Ihan pihalla

En haluaisi kehuskella, mutta juuri nyt puutarhani on ihana.

 

 

 

 

 

Rakastan kukkia. En edes tiedä mitä ne kaikki ovat tai mistä ne ovat tulleet. Ehkä istutin, ehkä en. Jasmike tuoksuu huumaavan hyvältä. Ruusu on lakannut juromasta. Vaaleanpunainen pioni kukki ensimmäisen kerran.

Taidan ottaa lasillisen ja mennä ulos katsomaan kun ruoho kasvaa.

Ihanaa viikonloppua sinulle!

Skräppäys – Omaa aikaa

Tämä sivu on vanhaa tuotantoa ajalta ennen askartelupaussia. Olen halunnut luoda voimakkaita jännitteitä niukan värimaailman ja sommittelun avulla. Tykkään käyttämästäni kuvasta todella paljon, vaikka se sommitelmataan onkin hieman erikoinen. Koska halusin jättää kuvan keskiöön ja lisätä sen voimaa, en ole lisännyt työhön kovin monimutkaisia koristeita tai tekniikoita.

Sivu kertoo oman tilan tarpeesta, siitä kuinka sosiaalisen elämän vastapainoksi kaipaan yksinäisyyttä ja rauhaa. Hiljaisuutta. Siihen asuinpaikkamme on onneksi omiaan. Täällä on tilaa hengittää. Sivu on syntynyt jo keväällä, mutta jäänyt julkaisematta. Ehkä aika ei ole aikaisemmin ollut sopiva. Nyt kun ympärillä on kesä, paljon valoa ja energiaa, niin tämänkin sivun jakaminen tuntuu luonnolliselta ja helpolta.

Miten on, oletko sinä enemmän introvertti vai ekstrovertti?

Hauskaa päivää sinulle, kumpi sitten oletkin!

Parempia kuvia Photoshopilla!



Valokuvauskoulu toteutetaan yhteistyössä Photoboxin kanssa.

Kuvankäsittely

Jo pelkästään se, että olet alkanut kiinnittää huomiota valokuvaukseen, kuvien asetteluun, taustaan ja kameran säätöihin, on parantanut valokuviasi.
Yksi askel eteenpäin on käyttää valokuvat jonkin kuvankäsittelyohjelman kautta. Minä käsittelen kaikki tulostamani tai vaikkapa blogiin esille laittamani kuvat. En välttämättä tee kuvalle massiivisia muutoksia, mutta perussäädöt teen jokaiselle kuvalle.
Käytän kuvan käsittelyyn Photoshoppia, mutta olin todella pitkään Photoshop Elementsin käyttäjä, joka on huomattavasti edullisempi vaihtoehto. Ilmaisista ohjelmista olen käyttänyt Picasaa mm. Sen kollaasin teko mahdollisuuksien takia.
Perussäädöt voi tehdä melkein millä tahansa kuvankäsittelyohjelmalla.

Lähtökohdat

Mitä enemmän kuvassa on jäljellä kuvainformaatiota, sitä enemmän kuvaa voi käsitellä. Käytännössä siis mitä pienempään jpg muotoon kuva on pakattu, sitä rajallisemmat mahdollisuudet kuvan käsittelyyn on. Toisaalta kuvia mahtuu muistikortille enemmän, jos kuvat ovat pienempiä. Itse kuvaan RAW –muodossa, jolloin kuvassa on säilynyt kaikki kuvainformaatio, mutta esimerkiksi tulostaminen vaatii aina sen, että kuva on käsitelty jossakin kuvankäsittely ohjelmassa. Kuvan kokoon pääset vaikuttamaan oman kamerasi kautta. Sieltä pitäisi löytyä valikko, josta kuvan koko ja laatu on mahdollista valita.

Pakkaaminen tarkoittaa sitä, että kamera automaattisesti hävittää osan kuvainformaatiosta saadakseen kuvan tallentamiseen tarvittavan tilan mahdollisimman pieneksi. Pakatessa esimerkiksi toisiaan lähellä olevia sävyjä muutemaan saman sävyisiksi jne. RAW -muodossa kuvaava tekee saman itse kuvankäsittelyohjelmalla. Erona tässä on se, että JPG kuvaaja ei itse voi valita miten kuva pakataan vaan se tapahtuu automaattisesti kameran asetusten mukaan.

Kuvien siirtäminen tietokoneelle

Kuvat voi siirtää koneelle useampaa reittiä. Voit yhdistää kameran USB –kaapelilla suoraan tietokoneeseen tai asettaa muistikortin erilliseen muistikortinlukijaan tai suoraan koneeseen. Erilaisten tapojen välillä voi olla suuriakin nopeus eroja, joka on merkityksellistä etenkin silloin kuin koneelle ladataan suuria määriä kuvia.
Kuvat kannattaa varmuuskopioida. Eli tallentaa ne tietokoneen kovalevyn lisäksi esimerkiksi ulkoiselle kovalevylle. Kuvia voi myös ladata erilaisille nettipalvelimille. Itse käytän tällä hetkellä Dropbox palvelua. Kannattaa myös muistaa perinteisten paperikuvien arvo.
Olen itse hyvä esimerkki siitä, miten kävi kun laiminlöin varmuuskopioinnin. Kadotin kaikki kuvat usealta vuodelta ulkoisen kovalevyn hajotessa.
Jos kuviaan lataa nettiin, esimerkiksi Flickr palveluun, voi niitä helposti jakaa ystäville ja sukulaisille tai toisaalta niitä voi liittää erilaisiin ryhmiin, jolloin omille kuvilleen voi saada huomiota ja muiden käyttäjien palautetta. Käytän itse jonkin verran Dropbox palvelua, jonne talletan osan kuvistani.

Kuvankäsittelyn perusteet


En tässä lyhyessä postauksessa pysty käymään läpi kuvankäsittelyn hienouksia, enkä siihen edes taitojeni pohjalta kykene. Uskon kuitenkin, että moni tarvitsee pientä rohkaisua siihen, että uskaltaa lähteä säätämään kuviaan kuvankäsittelyohjelmaan. Pienillä muutoksilla voi olla suuri ero lopputuloksen kannalta. Aloittelian kannattaakin edetä kuvan käsittelyssä pikkuhiljaa. Kun taidot karttuvat, voi käsittelyä tehdän enemmän ilman, että kuva kärsii siitä.

Aluksi kannattaa lähteä liikkeelle siitä, että opettelee rajaamaan, säätämään valon määrää ja väriä ja terävöittämään kuvan.

Tässä on ensin alkuperäinen kuva, josta olen lähtenyt liikkeelle. kuva on kuitenkin mielestäni liian väljästi rajattu ja liian tumma.
Koska kuvaan RAW-muodossa, muutan kuvan värilämmön tai väritasapainon kohdilleen yleensä jo RAW -tilassa, mutta jpg kuville sen voi tehdä painamalla oikeassa laidassa olevaa vaakasymboolia.

Olen lähtenyt liikkeelle kuvan rajaamisesta. Vaikka pyrin jo kuvatessa huomioimaan haluamani rajauksen, viimeistelen sen usein vielä kuvankäsittely vaiheessa. Tässä vaiheessa yleensä käytän hyödykseni ruudukkoa, joka jakaa kuvan kolmanneksiin. Rajauksen yhteydessä on helppoa suoristaa esimeriksi horisontti, siihen löytyy erillinen työkalu yläreunasta.

Rajaus tehdään käyttämällä rajaustyökalua, joka löytyy photoshopissa ja photoshop Elementsissä ruudun vasemmasta laidasta.

Kun kuva on rajattu haluamallani tavalla otan esille Level tai suomeksi tasot ikkunan. Sen saat helposti esille ctrl + l pika näppäimillä. Macin käyttäjillä komento on cmd + l. Kuvassa oleva käyrä, histogrammi, näyttää sen miten paljon kuvassa on sävyjä sen tummassa ja vaaleassa päässä. Olen saanut kuvaan lisää valoa siirtämällä histogrammin alla olevaa vaaleaa nuolta oikeasta reunasta siihen pisteeseen, mihin musta käyrä loppuu. Tätä kannattaa kokeilla ja luottaa omaan silmäänsä enemmän kuin pelkkiin käyriin. Keskimmäistä nuolta siirtämällä saadaan kuvaan lisättyä kontrastia.

Kun olen säätänyt kuvan rajauksen ja valotuksen, siirryn muokkaamaan kuvan kokoa. Jos olen aikeissa tulostaa kuvat, niin en yleensä muokkaa kuvan kokoa, mutta verkkoa varten pienennän kuvat. Resoluutiolla on merkitystä etenkin silloin, jos kuvia haluaa julkaista painettuna. Yllä olevassa esimerkissä olen käyttänyt 72 dpi, joka soveltuu netti käyttöön.
Kun kuva on oikeassa koossa, niin terävöitän sen. Digikuvat vaativat yleensä aina terävöityksen, joka on mahdollista useimmissa ohjelmissa tehdä myös automaattisesti.
Näiden vaiheiden jälkeen kuvani näyttää tältä:
Niin photoshopissa, kuin Picasassakin on saatavilla valmiita actioneita, eli kuvankäsittelyä varten tehtyjä komentoketjuja, joiden avulla kuvaan saa erilaisia efektejä hyvin helposti. Picasassa nämä actionit ovat helposti saatavilla ja niitä voi kokeilla omaan kuvaansa. Photoshoppiin ne täytyy ostaa tai hakea ilmaisia actioneita. Itse käytön Actioneita hyvin paljon. Tässä muutama esimerkki yllä olevasta kuvasta kun olen ajanut siihen erilaisia komentoja.

Actionit voivat olla joko hyvin hienovaraisia, tai sitten voimakkaampia kuvamanipulaatioita. Niillä kuvaan voi kuitenkin helposti saada erilaisia tunnelmia ja efektejä. Actioneita Photoshopille voi ostaa esimerkiksi täältä tai täältä. Actionit vievät aluksi mennessään ja niihin saattaa aivan hullaantua, vähän kuin Iphonen automaattisiin kuvankäsittely appseihin, mutta niissäkin pätee sääntö, että joskus vähemmän on enemmän! Käytän itse melkein aina actioneita, koska olen hirmu laiska opettelemaan kaikkia Photoshopin hienouksia. Pyrin kuitenkin säätämään actioneita niin, että niiden efektit ovat hienovaraisia, eivätkä puske liikaa läpi. Tiedä sitten olenko aina onnistunut!
Ensi kerralla Valokuvauskoulussa perehdytään kuvankäsittelyyn Photoshopilla. Edelliset valokuvauskoulun osat löydät Kameran kanssa -sivulta. Seuraavalla kerran valokuvauskoulussa puhutaan kuvien käsittellään kuvan käsittelyä ilmaisella Picasalla.

Mukavaa viikkoa kaikille!


Vanha vauvansänky tunnelmalliseksi kukkapenkiksi

Sain joku vuosi takaperin äidiltäni vanhan vauvan sairaalasängyn. Minusta se oli aika hieno, mutta en oikein tiennyt mitä sellaisella tekisin tai mihin sen käyttäisin. Lopulta sänky päätyi puutarhaan kukkapenkiksi. Minusta on hauskaa, että puutarhassa on hauskoja yksityiskohtia. Kaiken ei tarvitse olla niin vakavamielistä.

Metallikehikon muuntaminen kukkapenkiksi käy käden käänteessä. Tarvitset vain sammalta ja esimerkiksi katemuovia tai säkkikangasta. Jotakin, mikä pitää mullan sisällään, mutta läpäisee kuitenkin vettä.

Kukkapenkkiin olen istuttanut pelargunioita ja lapset ovat kylväneet sinne erilaisia kesäkukkia. Oikeastaan odotamme jännityksellä millaiseksi penkki muuttuu kesänkuluessa.

Oletko sinä tuunannut vanhasta uutta?

Mukavaa päivää sinulle!