Appelsiinilotta on mainio VHH jälkiruoka

Huomaan, että tänne blogiin tulee pääasiassa kuvattua ja laitettua karppaukseen soveltuvia jälkiruokia. Vaikka totuuden nimissä on sanottava, että meillä syödään jälkiruokia harvoin, lähinnä silloin kun on syystä tai toisesta aihetta juhlaan. Monien mielestä vähähiilihydraattiseen ruokavalioon ei kuulu makea ollenkaan, mutta olen itse eri mieltä. Vanhana sokeriaddiktina olen edelleen perso makealle, vaikka pyrinkin lisättyä sokeria välttämään. Olen kuitenkin sitä mieltä, että herkutteluun kannattaa kiinnittää huomiota silloin kun se tekee ns. karpisti.

Tämä herkullinen resepti on bongattu Maistuis varmaan sullekkin blogista ja sen on toteuttanut 12 vuotias tyttäreni ystävänsä kanssa.

Appelsiinilotta

4 appelsiinia
250 g maitorahkaa
2 1/2 dl vispikermaa
makeutusta, esim hunajaa oman maun mukaan
vanilija tanko
6 liivatelehteä
(pähkinä- tai mantelirouhetta)

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kuori appelsiinit ja leikkaa kaksi appelsiinia siivuiksi. Vuoraa sopiva kulho ensin tuorekelmulla ja sitten appelsiinisiivuilla. Paloittele kolmas appelsiini pieniksi paloiksi. Vaahdota vispikerma ja sekoita joukkoon maitorahka ja appelsiinipalat. Makeuta rahkaseos hunajalla. Halkaise vanilija tanko ja raaputa siemenet seokseen, sekoita. Purista mehu neljännestä appelsiinista ja kuumenna se kiehuvaksi. Liuota liivatteet mehuun yksitellen. Anna liivateseoksen hetki jäähtyä, ja kaada se sitten ohuena nauhana koko ajan sekoittaen rahkaseoksen joukkoon. Kaada seos kulhoon ja tasoita pinta. Laita appelsiinilotta jääkaappiin, kunnes hyytelö on hyytynyt. Kumoa appelsiinilotta tarjoiluvadille ja poista tuorekelmu. Koristele alareuna tarvittaessa haluamallasi rouheella.

Kymmenes tekniikka torstai!

On Tekniikka Torstain aika! 
 
Ajatushan lähti liikkeelle siitä, että omistan suhteellisen mittavan varaston kaiken maailman askarteluun liittyviä aineita ja mömmöjä, enkä käytä läheskään kaikkia niistä. Osaa en ole käyttänyt koskaan! Vaikka aikomus on ollut vahva. Nyt olen päättänyt ottaa härkää sarvista ja etsiä uusia ja verestää vanhoja käyttötapoja jo olemassa oleville tarvikkeille. 
Aikaisemmat Tekniikka Torstai videot löydät täältä.
 
Videoissa on helppoja ja joskus vähän monimutkaisempiakin tekniikoita, mutta kaikenkaikkiaan olen yrittänyt pitää tekniikka videot alle 10 minuutin pituisina, niin että ne jaksaisi katsoa alusta loppuun saakka!
Tekniikka Torstain aikana teen erilaisia askartelu tekniikoita akvarellipaperipohjalle. Tähän tekniikkaan tarvitset:
  • kuumaliima
  • liimaa tuohon kuumaliimaan
  • askartelualusta, kestoleivinpaperi jne. toimii paremmin kun vieossa käytetty kalvo.
  • mistejä, eli nestemäisiä musteita
  • kuumailmapuhallin
  • mistejä, eli nestemäisiä musteita, voi korvata vesiväreillä
  • tela, tässä toimisi parhaiten pehmeä, vaahtomuovinen tela
  • akryylimaaleja




Tekniikka Torstai on samalla haaste sinulle lukija. Onko sinulla osa tarvikkeista pölyttynyt hyllyille? Haluatko oppia uusia tekniikoita? Tule mukaan! Kokeile videon tekniikkaa ja linkitä tekemäsi työ blogiini. Tulen katsomaan. Voit myös halutessasi ehdottaa minulle mistä aiheesta kaipaisit uusia tekniikoita ja ideoita. Jos joku käyttämistäni tarvikkeista on sinulle tuntematon, enkä esittele sitä riittävän hyvin videolla, niin kysy ihmeessä kommenteissa. Joku muu saattaa ihmetellä samaa!

Mukavia hetkiä Tekniikka Torstain parissa!

PS, jos tykkäsit, niin tilaa Youtube kanavani ja kerro Tekniikka Torstaista myös kavereille! Muista myös äänestää blogiani Kesän kuumin blogi äänestyksessä. Linkki sivupalkissa. Kiitos osallistumisestasi!

Långvik mikrofashion

Rakastan lukea sellaisia blogeja, joissa on ihana valoisa sisustus. Valkoista väripilkuilla. Lapset ovat pukeutuneet raikkaan värisiin pellavavaatteisiin. Äiti leipoo pullaa ja isä lukee lapsille ääneen Risto Räppääjää. Niissä kodeissa tuoksuu pesuaine, pulla ja vanilija tee.
Koen jopa pientä kriisiä tasaisin väliajoin siitä, että meillä ei koskaan tuoksu pulla, eikä kukaan edes omista valkoisia pellava vaatteita. Meidän koti ei ole valkoinen vaan yhtä väripilkkua. Luemme hävettävän vähän ääneen. Inhoan vanilija teetä. Meillä räiskyy, syntyy sotkua ja kukaan ei halua siivota.
Elämme harmoonisessa epäjärjestyksessä. Jokaiselle pyritään tarjoamaan mahdollisuus toteuttaa itseään. Se ei aina näyttäydy ulos päin yhteensointuvina värisävyinä. Aina lempimekko ei istu yhteen maailman ihanimman uuden villatakin kanssa. Silti tärkeää on saada pukea ne molemmat ulos. Ja mikä minä olen sitä estämään. Puen itsekkin päälleni juuri ne vaatteet joista pidän. Riippumatta siitä, onko ympäröivä yhteiskuntasamalla viivalla näkemykseni kanssa.
Jotenkin toivon, että jos vanhempana teenkin paljon virheitä, niin lapsillani säilyisi tämän kaltainen uskallus läpi elämän. Tehdä asioita joista he tykkäävät riippumatta muiden mielipiteistä. Uskaltaa pukeutua vaaleanpunaiseen pörröiseen villatakkiin ja kumisaappaisiin, jos tuntuu että nyt täytyy. Toivon, että jokainen heistä uskaltaisi valita oman näköisensä elämän, tavoitella rohkeasti omia unelmiaan. Olla ylpeitä siitä mitä he ovat saavuttaneet, vaikka se ei näyttäytyisikään ulospäin vaahtokarkkeina ja hattarana.

Tämä ihana tyttönen aloittaa syksyllä ekaluokalla. Kävimme juuri tutustumassa kouluun, siihen samaan, jossa isommat sisarukset jo ovat. Jännitti ja vähän itkettikin. Mutta selvisin. Lapsi oli reipas.

Mitä teidän torstaihin kuuluu?

Keväinen parsarisotto äitienpäiväksi

Yksi herkkuruuistani on parsarisotto. Olen jo aikaisemmin jakanut täällä blogissa sieniriston ohjeen, joka syksyinen herkku. Tällä kertaa risotto taipuu keväisemmäksi versioksi. Mikään ei maistu keväisemmälle kuin parsa. Paitsi ehkä nokkonen ja lipstikka, mutta niistä myöhemmin. Parsarisotto on kuitenkin se ruoka, mikä sopii loistavasti vaikka äitienpäivän lounaaksi. Suosittelen!
Tämähän ei mitenkään liity hiilihydraattitietoiseen ruokavaliooni, mutta pienet risotot sinne tai tänne, eivät tätä mammaa kaada. Eikä edes sitä elämäntapa remonttia. Olen nimittäin sitä mieltä, että silloin kun syö hiilareita, kannattaa ne nauttia lempiruokiensa muodossa, eikä suinkaan ahmimalla kaksi käsin jätskii, karkkii, sipsii ja suklaata. Been there done that.
Sitä paitsi eilen oli älä laihduta päivä. Eli halutessasi voit lisätä tähän kypsennyksen loppuvaiheessa lorauksen kermaa. Ja nokareen voita. Ja muista nauttia.

 

Keväinen parsarisotto

10 dl vettä
2 dl kuivaa valkoviiniä
2 kpl kanaliemikuutiota tai korvaa osa vedestä kanaliemellä. Aina parempi.
1 tl sitruunankuoriraastetta
1/2 dl sitruunamehua

2 kpl salottisipulia
2 kpl valkosipulinkynttä
50 g voita
4 dl risottoriisiä
500 g parsaa
125 g parmesaanijuustoa
nippu tuoretta ruohosipulia
Suolaa ja pippuria

Valmista ensin liemi. Mittaa ainekset kattilaan ja kiehauta. Hienonna sipulit. Sulata voi kattilassa ja lisää sipulisilppu. Lisää riisi ja sekoita, kunnes riisi muuttuu kuultavaksi. Lisää riisiin kauhallinen lientä kerrallaan ja hämmennä riisiä koko ajan. Aina, kun neste on melkein imeytynyt riisiin, lisää lientä, kunnes kaikki liemi on käytetty. Lisää lähes kypsän riisin joukkoon joukkoon juustoraaste, paloiteltu parsa ja kevät sipuli. Risoton kypsymiseen menee kaikkiaan noin 20 minuuttia. Maistamalla tiedät kypsyyden parhaiten. Tarjoile risotto heti!

Skräppäys – Äidille ja vähän isällekkin!

Tänä vuonna lykkäsin yhteen niin äitienpäivän, kuin molempien vanhempieni syntymäpäivätkin ja hankin heille veljeni kanssa yhteiseksi lahjaksi liput VesaMatti Loirin juhlakonserttiin. Lippujen sijaan annoin heille tämän sivun, jonka taskussa on lahjakortti konserttiin. Liput voi sitten tulostaa lähempänä ajankohtaa sähköpostista.
Sivu sopii muutenkin sarjaan, sillä olen useina juhlapyhinä antanut vanhemmilleni lahjaksi tekemäni sivun. Tämä on ensimmäinen sivu ikinä, jossa olen yhteiskuvassa veljeni kanssa. Jo oli korkea aikakin! Sivu on myös mukana Paperilla -lehden jutussa, jossa inspiroidutaan äidistä. Käy Paperillan blogissa katsomassa muut työt!
Suurin osa sivun materiaaleista on peräisin Flow -lehdestä. Joka on kertakaikkisen ihana inspiraatiopakkaus kaikille paperiaskartelun ystäville, suosittelen. Omani hankin ihan paikallisesta City-marketista, joten kyseessä ei edes ole mikään ulkomailta hankittava erikoislehti. Tein myös puutarha kortin lehden materiaaleista. Katso kortti tästä.

Miten te olette ajatelleet muistaa äitiä?

PS. Askarteleva lukijani. Blogiringissä etsitään kesän kuuminta blogia ja olen siellä ainoana askartelijana mukana. Haluaistko auttaa minua voittoon äänestämällä blogiani? Voit itsekkin voittaa upean Arabian kevät kattauksen. Äänestä täällä. Tuhannet kiitokset!

Tarinoista kuviksi päiväkoti projekti

Osa blogin pitkä aikaisista lukijoista tietää, että olen innokas valokuvaaja ja että valokuva on tärkeässä osassa työssäni. Olen kiinnostunut siitä, mitä kaikkea kuvalla voidaan tehdä, miten se vaikuttaa meihin ja ennen kaikkea miten valokuvaa voidaan käyttää itsetunnon vahvistamiseen ja itsetuntemuksen lisäämiseen. Tästä kiinnostuksesta on syntynyt Tarinoista kuviksi menetelmä, josta voit lukea enemmän nettisivuiltani: www.tarinoistakuviksi.fi
Olin menneellä viikolla tyttäreni esikoulu ryhmässä tekemässä taideprojektia Tarinoista kuviksi menetelmä tiimoilta. Ohjeistin päiväkodin henkilökuntaa tarvittaviin alkuvalmisteluihin, sillä ajatukseni oli, että menetelmä jäisi päiväkodin käyttöön jatkoa ajatellen.

Tarinoista kuviksi projektin kulku

Projekti alkoi niin, että jokainen sai sanoa aiheen, joka häntä kiinnosti, tämän jälkeen aiheita koottiin yhteen ja niistä äänestettiin suosikkeja. Lopuksi lapset päätyivät kolmeen ryhmään mielenkiintonsa mukaan. Yhden ryhmän aiheena oli Egypti, toisen eläimet ja kolmannen jalkapallo. Ryhmissä aihetta tutkittiin eri kanteilta ja lopuksi lapset keksivät omaan teemaansa sopivan tarinan. Tarinaan valmistettiin sopivaa rekvisiittaa. Kaikkeen tähän käytettiin useampi päivä, niin, että lapset jaksavat keskittyä, eikä toiminta muutu pakko pullaksi.
Tarinoiden lisäksi lapset saivat valmiiksi miettiä missä haluaisivat tulla kuvatuksi.
Kun kaikki esivalmistelut olivat selvät, oli minun aikani työskennellä lasten kanssa. Työskentelimme pienryhmissä. Ensin tarina luettiin yhdessä, jotta pääsisimme virittäytymään oikeaan tunnelmaan. Pienryhmä kerrallaan kuvasin jokaisen lapsen hänen haluamassaan asussa, asennossa ja paikassa. Kuvauksen jälkeen katsoimme lapsen kanssa kuvat läpi ja jokainen sai vielä siinä vaiheessa sanoa, jos haluaisi vielä jonkun erilaisen kuvan itsestään. Kun kaikki lapset oli kuvattu, katsoin kuvat läpi vielä jokaisen lapsen kanssa tietokoneelta niin, että lapsi sai valita omasta mielestä parhaan kuvan itsestään.
Työskentelyä  jatkettiin seuraavana päivänä kuvien kanssa. Toimimme taas pienryhmissä, joissa aloitimme lukemalla tarinan ja virittäytymällä tunnelmaan. Pöydille oli levitetty vesivärit, öljypastellit ja puuvärit. Jokainen sai valita, millä haluaisi taiteellista osiota lähteä työstämään. Tarkoituksena oli paperille piirtää se, mitä valokuvassa ei  näy. Ja lopuksi liittää omakuva teokseen. 
Lopputuloksena lapselle jää satukirjan sivu yhdessä tehtyyn tarinaan, jossa lapsi itse on pääosassa.
Näistä upeista töistä koottiin kirjastoon näyttely ja koko prosessista tehtiin lehti juttu Kirkkonummen paikallisanomiin.

Nämä yllä olevat kuvat on otettu tyttärestäni projektin aikana. Arvaatko mikä kuvista on hänen valitsemansa ja mitkä minun valintojani?