Author: minna

Vierailulla Pebeon tehtailla Ranskassa

Lupasin ensimmäisen Ranskan matka postauksen yhteydessä kertoa lisää tehdas vierailusta ja mixed media kursseista. Toistaiseksi tekemäni työt ovat vielä matkalla, joten kerron niistä sitten enemmän kun saan työt käsiini.

Mielenkiintoista oli kuitenkin nähdä miten maalit ja muut taidetarvikkeet valmistuvat. Tehtaassa työskenneltiin yhdessä vuorossa klo 6-13. Työaika oli peruja siitä kun tehtaassa vielä työskenneltiin kolmessa vuorossa. Työntekijät kuulemma ovat työaikaansa tyytyväisiä, pääsevät mukavasti kotiin kun lapset tulevat koulusta kotiin.

En ole aikaisemmin juurikaan vieraillut tehtaissa. Fazerin suklaatehtaalla ja Valion meijerissä. Muuten tehdas tuntemukseni on aikalailla nollissa. Olin tavallaan yllättynyt siitä kuinka paljon asioita edelleen tehdään ihan käsipelillä ja toisaalta siitä mitä kaikkea voidaan tehdä automaationa. Vai miten se sanotaankaan. Katselin aivan huulipyöreänä konetta, joka purkitti akryylimaalia, sulkikorkit, teippasi etiketin paikoilleen ja lopuksi vielä pakkasi suljetut purkit pahvisiin myyntipakkauksiin.

Osa maaleista kuitenkin purkitettiin käsin, kuten vaikkapa tämä kullanvärinen vaha. Yksi henkilö täytti ensin purkit, sen jälkeen hän laittoi korkit kiinni, liimasi etiketit paikoilleen ja viimeiseksi pakkasi purkit pahvilaatikoihin. Aikamoinen homma. Eräs työntekijä oli erikoistunut erilaisten lajitelmien pakkaamiseen. Itse olisin varmasti tuhat kertaa hitaampi ja tehnyt jatkuvasti virheitä.

Meille esiteltiin myös tilat, joissa tuotteet testataan. Jokainen erä tutkitaan ja laatu varmistetaan. Värien oikea sävy, koostumus ja mitä kaikkea vielä. Pienessä laboratoriossa akryylimaalit eivät ole taidetarvikkeita vaan tieteellisen tutkimuksen kohteena oleva tuote. Tarkan laadun valvonnan takia viallisia tuotteita pääsee markkinoille aniharvoin ja jos niin jostain syystä pääsee käymään, voidaan viallinen erä jäljittää purkissa olevan sarjanumeron avulla tehtaalle saakka.

 

Kokonaisuudessaan vierailu tehtaalla oli mielenkiintoinen monellakin tapaa. Minusta on aina kiva tietää enemmän tuotteiden taustoista ja valmistusprosesseista.

Oletko sinä käynyt tutustumassa tehtaaseen tai kenties työskennellyt tehtaassa?

Matka luovuuteen Vol 2

Viime viikonloppuna järjestettiin toista kertaa Matka luovuuteen, luova leiri aikuisille. Tapahtuma sai alkunsa muutama vuosi sitten kun osallistuin ystäväni Elinan kanssa Puolassa järjestettyyn vastaavaan tapahtumaan. Matkasta jäi mielettömän hyvä fiilis ja ajatus saman tyyppisen tapahtuman luomisesta kotimaahan heräsi. Viime vuonna tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran Turussa, museolaiva Borella. Lue postaus viime vuoden tapahtumasta täältä.

Bore valikoitui tapahtumapaikaksi monestakin syystä. Ensinäkin paikka on eksoottinen. Vanha risteilyalus ei enää seilaa, mutta pienet hytit, ahtaat käytävät ja aluksen historia tuovat tunnelmaa. Yöpyminen on edullista ja kaikki tarpeellinen löytyy laivasta. Lisäksi laivasta on lyhyt matka Turun keskustaan, joten illalliselle on mukava kävelymatka Aurajoen rantaa pitkin. Itse nautin pienestä happihyppelystä koko päivän taiteilun jälkeen.
Tänä vuonna kutsuimme mukaan kaksi ulkomaista opettajaa, Nathalien ja Birgitin. Minulla on ollut ilo tutustua näihin upeisiin naisiin jo aikaisemmin reissujeni yhteydessä. Birgit on itse asiassa käynyt suomessa pitämässä kursseja jo muutaman kerran aikaisemminkin. Kumpikin on taitava opettaja ja omaa persoonallisen tyylin.
Itse tykkään kursseista, joilla oppii nimen omaan erilaisia tekniikoita, tuotteiden käyttämistä monilla erilaisilla tavoilla ja sitä viikonloppuna oli tarjolla! Lauantaina keskityimme gelliplateen ja erilaisiin tekniikoihin sen kanssa. Vaikka itselleni Gelliplate oli tuttu ja osa tekniikoistakin oli ennestään tuttuja, niin löysin monia uusia asioita ja ennen kaikkea inspiroiduin. Tein monia pieleen menneitä kokeiluita, mutta siinä samalla tuli oivallettua uutta, löydettyä tekemisen ilo ja ennen kaikkea nautittua seurasta.
Sunnuntaina pääsimme kokeilemaan monenlaisia tekniikoita akryylimaaleilla, musteilla ja tusseilla. Kaikki tekniikat olivat helposti lähestyttäviä, joten aikaisemmalla kokemuksella ei ollut väliä. Kurssilaiset tekivät toinen toistaan upeampia sivuja, joissa kuitenkin hienosti näkyi jokaisen oma persoonallisuus.

 

Matkalle luovuuteen ilmoittautui reilu 30 luovaa ja iloista naista. Täytyy sanoa, että porukka oli aivan loistava. Juttua ja naurua riitti. Ilman näin mahtavaa porukkaa ei tapahtumaa olisi. Kiitos joka ikiselle teistä. Olette huippu porukka!

Tässä vielä kuva meidän mahtavasta porukasta. Olen vieläkin vähän pyörällä päästäni että mitä tapahtui ja joko se loppui.

 

Askarteluharrastuksen myötä ystäväpiirini on laajentunut huimasti. Kotimaassa ja ulkomailla. Erityisen haikeaa oli viedä Nat ja Birgit lentokentälle. Vaikka sovimmekin näkevämme uudestaan mahdollisimman pian, ei koskaan voi tietää varmuudella milloin tiet seuraavan kerran risteävät.

Toivottavasti nähdään mahdollisimman pian!

PS. Jos teet blogiisi postauksen reissusta, voisitko linkittää sen tähän?

Inkivääri ja soijamarinoitu lohi

Blogiringistä tarjottiin mahdollisuutta lähteä mukaan kehittelemään reseptiä Kikkomanin tuotteiden ympärille Radio Aallon reseptikilpailuun.  Ja minähän innostuin heti, koska olin jo suunnitellut toteuttavani itämaishenkisen kalaruuan johon makea soija istuisi erittäin hyvin. Enkä ollut väärässä.

Kesällä meillä syödään paljon salaatteja. Ne valmistuvat nopeasti, niissä voi hyödyntää kauden kasviksia ja etenkin kuumana päivänä kenenkään ei oikein tee mieli mitään raskasta. Parasta on, jos salaatissa on jokin twisti. Tässä salaatissa pääroolissa on inkiväärillä ja makealla soijalla maustettu lohi. Kokeilin muuten samaan henkeen maustettuja lihapullia. Toimii!

 

 

Makealla soijalla ja inkiväärillä marinoitu lohi

Marinadi:
1 kpl mieto chili
2 cm pala tuoretta inkivääriä raastettuna

3 rkl Kikkoman makea soijakastiketta
ripaus kookossokeria
puolikkaan sitruunan mehu
nippu tuoretta korianteria

Lohi file

Seesamin siemeniä

Salaatinlehtiä maun mukaan, paprikaa, tomaattia, kurkkua. Itse tuppaan kesällä käyttämään oman puutarhan antimia mahdollisimman paljon.

Valmistusohje:
Poista chilistä siemenet ja pilko se. Kuori ja raasta inkivääri. Silppua tuore korianteri. Sekoita marinadin ainekset keskenään. Levitä marinadi kalan päälle ja anna maustua puolisen tuntia. Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen. Paista lohta uunissa matalassa lämpötilassa noin 30 minuuttia tai kunnes juuri ja juuri kypsää. Valele lohta muutamaan ottseeseen marinaadilla paistamisen aikana. Paahda seesamin siemenet pannulla.

Valmista salaatti. Nosta lohi salaatin päälle ja koristele seesamin siemenillä ja halutessasi ruohosipulilla.

Myös sinulla on mahdollisuus osallistua reseptikilpailuun. Voit äänestää suosikki reseptiäsi Radio Aallon sivuilla. Kilpailusivulla arvotaan joka päivä Kikkomanin tuotepaketti reseptiä äänestäneiden kesken. Kannattaa siis osallistua!

Yhteistyössä Kikkoman

Mustikka- valkosuklaajuustokakku

Löytyykö pakkasesta vielä pari pussillista viime kesäisiä mustikoita, leivo herkullinen mustikka- valkosuklaajuustokakku!
Mustikkaa käytetään minusta aika harvoin kakuissa, mutta erityisesti valkosuklaan kanssa mustikka toimii todella hyvin. Ja väri on upea. Pensasmustikat eivät maussa vedä vertoja “oikeille” mustikoille, mutta nyt keväällä kun metsämustikoista saa vielä vasta haaveilla, toimivat ne kivasti kakun päällä koristeena.
Mustikka- valkosuklaajuustokakku

Mustikka- valkosuklaajuustokakku

Pohja:
200 g Digestive-keksejä
75 g voita

Täyte:
4 dl vispikermaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
200 g valkosuklaata
noin 0,5 litraa mustikoita (tai 200g pakaste mustikoita)
6 liivatetta
0,5 dl sitruunan mehua
Koristeeksi pensasmustikoita

Hienonna keksit esimerkiksi tehosekoittimessa. Sulata voi ja sekoita keksimuruihin. Painele seos irtopohjaisen kakkuvuoan pohjalle.

Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää tuorejuusto, sulatettu valkosuklaa ja mustikat. Tarkista maku.

Kiehauta sitruunamehu ja sekoita siihen kylmässä vedessä liotetut liivatteet. Lisää hieman jäähtynyt liivateseos täytteeseen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Kaada keksipohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa noin 4 tuntia tai mielellään yön yli.

Kaikki paitsi purjehtiminen on turhaa

Tai näin minulle on kerrottu. Itse pääsin asiaa todistamaan viime viikonloppuna kun astuin ensimmäistä kertaa elämässäni purjeveneeseen. Kyseessä oli partioelämys, kiitos hyvin tehdystä työstä. Mukana oli eri-ikäisiä partiolaisia, nuorimmat rippikoulu iässä ja me vanhemmat sitten jo vähän sen ylittäneitä.

Lähdimme liikkeelle Kulosaaresta ja päädyimme kauppatorille. Ilma suosi, aurinko paistoi täydeltä taivaalta lukuun ottamatta muutamaa pientä kesäsade kuuroa. Tuultakin oli sen verran, että tälläiselle maakravulle vauhti tuntui kovalta ja kallistukset hurjilta.

Hauskinta tälläisissä tilanteissa on se, että ikäerot tasoittuvat. Ei ole väliä onko siitä riparista vuosi vai kaksikymmentä vuotta, kaikilla on hauskaa ja jokainen voi oppia jotakin uutta. Olen töissä ohjaajan roolissa ja partiossa on kyse tavallaan myös ohjaamisesta. Nuorten kanssa ohjaajuus on kuitenkin erilaista. Ehkä parhaimmillaan vain läsnäoloa. Tai siitähän ohjaajuudessa oikeastaan aina on kyse. Läsnäolosta ja kohtaamisesta.

Oikeastaan jäin miettimään pidemmäksi aikaa mikä erottaa työminäni ja partiominäni toisistaan. Kummassakin on kyse ohjaamisesta, ihmisten kohtaamisesta ja läsnäolemisesta. Asiakas on eri, mutta itse vuorovaikutus ei oikeastaan niinkään. Ihminen on aina ihminen.

Ehkä ero on vain ympäristössä jossa toimitaan. Partiossa ollaan vapaa-ajalla, tavoitteet toiminnalle ovat erilaiset. Partion arvot ja menetelmät tekevät partiosta partion.

Kaikkea sitä jääkin pohtimaan. Toisaalta olen juuri suorittamassa KO-Gi kurssia, jonka aikana on tarkoituskin pohtia partion perusteita ihan A:sta Ö:hön. Miksi partio on partiota, mikä tekee partiosta partion, mikä on hyvää partiota, miten partiota voisi kehittää?

Yllättävää miten antoisaa vapaaehtoistyö nuorten järjestössä voikaan olla. Vaikka edelleenkin saatan mutista hinnasta.  Toisaalta, ei ole olemassa ilmaisia lounaita.

Onko kukaan teistä harrastanut partiota tai harrastaako edelleen?

Mutta meikäläinen suuntaa pian kokan kohti Turkua, ihan muihin kuin partio juttuihin. Ensi viikonloppuna järjestetään nimittäin Matka Luovuuteen tapahtuma. Ulkomaiset vieraamme saapuvat jo huomenna, joten ohjelmassa on kuulumisten vaihtoa, hyvää ruokaa ja paljon naurua!

Kanakuiskaaja

Joskus on ehkä ollut puhettakin kanoista. Meillä nimittäin on kanoja. Suomalaista maatiaista, Alhon kantaa. Ei montaa, kuusi yhteensä. Ja kukko tietenkin. Lisäksi haudoimme hautomakoneella tipuja, niitä on nyt 12. Sen verran, että kesäaikaan voimme käyttää omia munia. Maatiaisethan pitävät useamman kuukauden muninta tauon talvella kun pimeää ja kylmää. Meillä on kanala, jossa kanat yöpyvät turvallisesti orsilla ja siellä on myös pesät munintaa varten. Kanat tosin tuppaavat munimaan myös kanalan tarvikehyllylle, kukkapenkkiin ja vajan alle. Mutta on kuitenkin pesätkin. Muutoin kanat ulkoilevat vapaana pihalla. Erityisesti kukkapenkeissä.

Maatiaisten munat ovat pienempiä kuin kaupasta ostetut. Luulin kerran isoja kanan munia hanhen muniksi, niin paljon isolta ne näyttivät meidän kanamuniin verrattuna. Ja keltuainen, se on aivan oikeasti keltainen.

Eivät omat munat mitenkään edulliseksi tule ja kanoissa on hoitamista, ihan niin kuin missä tahansa muussa eläimessä, mutta on siinä kuulkaa fiilistä keittellä tuoreita, omasta kanalasta haettuja pieniä munia.

Olen lukenut, että kanojen pitäminen on nyt kuuminta hottia. Pieniä kesäkanaloita perustetaan jopa rivitalojen pihoille. Kiva suuntaus, kunhan kanojen hankinnassa ja pidossa ollaan vastuullisia kuten kaikessa muussakin eläinten hankinnassa ja pitämisessä. Tiesithän myös, että jo yhden kanan ottaminen vaatii rekisteröitymisen? Lue lisää Eviran sivuilta.

Meiltäkin kysellään kanojen säännöllisin väliajoin. Valitettavasti meiltä ei tällä hetkellä liikene kanoja liisaukseen, sillä kuusi kanaa tarvitaan omaan käyttöön. Tiput taas ryhtyvät munimaan vasta loppu syksyllä, kun kesäkanala sesonki on jo lopuillaan.

Ihanaa kesää kaikille kanaharrastajille!