Ideat itse tehtyihin joulukortteihin

Ihanaa ensimmäistä adventtia!
Joulukuu paukuttelee ovella ja kuten huomaatte, blogissakin on siirrytty jouluaskarteluihin. DIY-joulukalenteri, jossa te lukijat olette mukana starttaa ensimmäinen päivä, mutta koska partiolaistenkin joulukalenteri alkaa tänään, niin otetaan blogissakin pieni varaslähtö joulukalenteriin.
Joulukalenterissa on luvassa on kaikkea leivonnasta kasten kanssa askarteluun ja koristelusta kirjoneuleeseen. Eli hyvinkin monipuolinen kalenteri on tulossa. En malta odottaa. Mun lukijat on niin taitavia, en kestä!
Jouluna moni, joka normaalisti ei juurikaan askartele, saattaa innostua tekemään joulukortit itse. Osa on tehnyt joulukortit jo tammikuussa, osa pikku hiljaa pitkin vuotta ja sitten ovat meikäläiset jotka havahtuvat joulukorttien tekoon siinä vaiheessa kun viimeinen postituspäivä lähenee. Olen jo kymmenen vuotta tehnyt joulukortit itse ja monenlaista mallia on tullut kokeiltua. Osa malleista on tosi yksinkertaisia, osan eteen on nähty enemmän vaivaa.

 

Ajattelin kokeilla tälläistä ihan uudenlaista tapaa jakaa ideoita ja mistäpä muustakaan kuin joulukorteista. Tiedän, että lukijoissani on todella monipuolisia taitoja omaavia askartelijoita ja ajattelin, että olisikaan mukavampaa kuin kerätä yhteen kaikki hyvät ideat. Innostua ja inspiroitua yhdessä.

Voit olla lasten kanssa askarteleva, leimasinkuvien värittäjä, modernien muotojen ystävä tai kierrätysaskartelija. Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan! Pyydä askartelevaa ystävääsikin osallistumaan. Mitä enemmän ideoita, sitä parempi, eikö? Ja hei, tuu mukaan joulukalenteriin, me tehtiin se yhdessä!

Kaikkien korttinsa mukaan linkanneet ovat mukana arvonnassa, katso lisätietoja täältä.

 

 

 

Woodland kranssi

Tämä kranssi on muutaman vuoden vanha projekti, mutta edelleen omasta mielestäni tosi hauska!

Minusta Amerikkalaishenkinen woodland teema on hauska, söpö ja täynnä mauttomuuden rajamailla kulkevaa muka luonnollisuutta. Woodland teema sekoittaa luonnonmateriaaleja ja muovia. Glitteriä ja sieniä. Tekolunta ja oikeita oksia. Teemaa on helppo soveltaa täällä kotosuomessa, sillä meillä on luonto täynnä ihan oikeita Woodland materiaaleja. Niihin kun liimaa vähän glitteriä pintaan niin johan ollaan woodlandin ytimessä.

Esim käpyihin voi laittaa vähän pinkkiä kimalletta. Tai maalata oksia kultaiseksi tai jotain muuta hauskaa, mikä korostaa kontrastia luonnonmateriaalin ja hileglitterin välillä.

Woodland kranssi

Koivurisut olen kerännyt mökiltämme. Kietaisin ne ympyräksi rautalangan avulla. Ihan pyörylää en saanut tehtyä, mutta onni onnettomuudessa, eläimet asettuivat paremmin soikeaan kranssiin. Jälkiviisaana olisin voinut laittaa risujen keskelle valmiin ympyrän muotoisen metallirenkaan, joka olisi pitänyt risujen muodon.

Kranssi kuivui rauhassa viikon verran. Jonka jälkeen levitin käsin gel Mediumia kranssin pintaan. Pyrin hieromaan sen oksiin niin, että mitään isoja könttejä ei jää mihinkään väliin. Sen jälkeen lisäsin Sinellistä hankkimaani tekolunta. Gel Medium muuttuu kuivuessaan läpinäkyväksi ja oksiin jää “kuura”. Kranssissa olevat eläimet olen ostanut ihan Prismasta, tähän kävisi ihanasti jotkin kivat vintage koriste-esineet, mutta sellaisia ei varastoistani löytynyt.

Linnut on saatu edesmenneestä Tiimarista. Lintuihin suihkutin valkoista nestemäistä mustetta, koska niissä ollut punainen väri oli hyvin intensiivinen. Levitin eläintenkin päälle Gel Mediumia ja pyörittelin tekolumessa. Woodland on siitä mukava paikka, että siellä sataa aina lunta!

Woodland kranssi

 

Woodland kranssi

Appelsiini renkaat olet kuivattanut uunissa. Ne on helppo tehdä, leikkaa vain appelsiini ohuiksi viipaleiksi ja asettele viipaleet leivinpaperille. Kuivata viipaleet n.50 asteessa, uunin luukku hieman raollaan. Appelsiinit ja kanelit olen niin ikään kuunnittänyt Gel Mediumilla kiinni kranssiin.

Millaisia joulukransseja sinä olet tänä vuonna tehnyt? 

PS. kannattaa katsastaa myös pulloharjakuusten ohje.

DIY pulloharjakuusi

DIY pulloharjakuusi on hauska joulukoriste, jonka voi tehdä itse.

Hei, kohtahan on joulukuu! Ja ensimmäinen adventti on jo sunnuntaina. Meillä on jo leivottu ja syöty ensimmäiset joulutortut ja piparit. Kirjeet joulupukille on kirjoitettu ja siihen se sitten jääkin. Tai no, keittiö on saanut joulukoristeet ikkunaan.

Mutta vielähän tässä on aikaa. Pikku hiljaa pitäisi tehdä isoimmat hommat tehtyä. Kuten esimerkiksi yhdestä ruokailutilassa sijaitsevasta pesukoneesta pitäisi päästä eroon, tapiseerata olohuoneen seinä ja maalata toinen. Sitten voi keskittyä pienempiin projekteihin, kuten koristeiden levittelyyn ja verhojen vaihtamiseen.

Mutta näiden projektien valmistumista odotellessa jaan teille muutamia lempijouluaskarteluja edellisestä blogistani.

DIY pulloharjakuusi

 

DIY Pulloharjakuusi

Olen Pinterestissä törmännyt ihaniin pulloharjoista tehtyihin kuusiin. Kuuset näyttävät tosi kivoilta ja helpoilta tehdä itse. Joten totta kai halusin kokeilla sellaista itse. Meidän Citymarketissa pulloharja valikoima oli kovin suppea, joten pohjana näissä on Pirkka pulloharja.

Ensin katkaisin pulloharjan sopivaan mittaan ja käänsin pulloharjan pään suoraksi. Tämän jälkeen saksin harjakset kuusen muotoon. Alustan olen tehnyt lasipurkin kannesta, johon on porattu reikä. Päälystin kannen ilmakuivavalla savella. Samaisesta savetsa muotoilin myös kuusiin latvatähdet. Sekä alustan, että kuusen peitin Gel Mediumilla ja pyörittelin koko komeuden sen jälkeen tekolumessa.

Ihan ei loppu tulos vastaa mielikuvaa. Tekolunta on joka puolella. Joka puolella.

Mutta hei, ite tein!

Hyvästä johtajuudesta

En tiedä miten tämä otsikko varsinaisesti tipahtaa blogi teemoihin, mutta olen miettinyt asiaa paljon viime aikoina. Johtaminen on ollut pinnalla vähän jokaisella elämän osa-alueella niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Olen miettinyt muiden johtamista, johdettavana olemista ja itse johtamista. Vähän aikaa sitten sain päätökseen Ko-Gi kurssin, eli partiojohtajien jatkokoulutuksen. Tai päätökseen ja päätökseen, edessä on vielä kurssiin liittyvä kehittämistehtävä. Joka tapauksessa kurssi on antanut paljon ajateltavaa muillakin elämän osa-alueilla tapahtuvaan johtamiseen.

Johtaminen on tavoitesuuntautunutta vuorovaikutteista sosiaalista toimintaa. Näin meille kertoo Wikipedia.

Viime aikoina eniten on tuntunut hiertävän tuo vuorovaikutus, toisaalta aina ei tavoite ole niin selkeästi mielessä, että voitaisiin puhua mistään suunnasta. Olen joutunut useampia kertoja miettimään puhunko lainkaan samaa kieltä muiden kanssa. Vai onko tavoitteemme niin eri, ettemme siksi ymmärrä toisiamme? Eniten itseäni ehkä kiusaa huomio siitä, että vaikka olen pitänyt itseäni positiivisena henkilönä, olen välillä menettänyt kykyni nähdä asioiden hyvät puolet, innostua ja innostaa. Kuopan pohjalta olen sitten tullut jakaneeksi negatiivisia tunnelmia myös ympärilleni ja kuin huomaamattani olen päätynyt osaksi ongelmaa sen sijaan että olisin omalta osaltani ratkaisemassa sitä.

Johtajuutta pohtiessani olen tutustunut hyvejohtajuus ja Positiivinen psykologia sivustoihin ja tutkinut niiden sisältöä omaan johtajuuteeni peilaten. Kummastakin olen löytänyt mielenkiintoisia ajatuksia johtajuudesta.

Pääpiirteittäin olen muodostanut seuraavan kaltaisen ajatuksen. Ihmiset toimivat parhaiten silloin kuin he kokevat olevansa onnellisia. Toiminta on parasta silloin kun toimitaan yhtenä, sillä ihminen haluaa tuntea kuuluvansa. Hyvin toimiva ryhmä on enemmän kuin osiensa summa. Hyvä johtaja pyrkii luomaan tiimilleen puitteet, joissa kasvu ja kuuluminen yhteen voi tapahtua. Hänen päämääränsä on saada tiiminsä puhkeamaan kukkaan.

Luin Positiivisen psykologian sivuilta Heikki Peltolalta seuraavanlaisen ajatuksen:

Itseriittoiset ja kaiken tietävät jääräpäät ovat riesa ja este yhteistyölle. Heiltä puuttuu ihmisenä olemisen taidoista tärkein: kyky kuunnella toisia ja oppia muuttamaan mieltään niin, että löytyy paras mahdollinen ratkaisu. 

Yhtä suuri este yhtenä tekemiselle ovat alimieliset, itseään vähättelevät ihmiset. Sellaiset vetäytyvät vastuusta ja pitävät suunsa kiinni silloin, kun pitäisi puhua ja puuttua epäkohtiin. Heidän takiaan yhteistä hyvää syntyy vähemmän kuin voisi syntyä ja tyrannit pysyvät viroissaan.

Kuvaus pukee sanoiksi tämän hetkisen tilanteeni. On yllä kuvattuja leirejä, jotka olosuhteiden pakosta joutuvat välillä tekemisiin keskenään. Se kuka väliin menee ihmettelemään, on kummankin leirin mielestä ärsyttävä. Kyseenalaistaminen koetaan arvosteluna ja toisen ryhmän mielestä taas turhana riidan haastamisena. Leirien yhdistäminen vaatisi todellista johtajan karismaa, määrätietoista työtä ja sitoutumista yhteiseen tavoitteeseen.

Lukemalla johtajuudesta hain tietenkin vastauksia kokemiini haasteisiin. Miten saada joukosta yhtenäinen me? Miten pitää tavoite kirkkaana ja selvänä silloinkin kun johtajana kohtaa muutosvastarintaa? Kuinka säilyttää oma motivaatio muutoksen keskellä? Millaista kommunikaatiota tilanne vaatii?

Koska muiden muuttaminen on luonnollisesti mahdotonta, on aloitettava siitä mitä voisi omalla kohdallaan pyrkiä muuttamaan. Hyvejohtajuus blogista löysin osuvan kirjoituksen siitä, kuinka tullaan johtajaksi jota kuunnellaan. Kirjoitus kehoittaa keskittymään kahteen hyveeseen, nöyryyteen ja suurisieluisuuteen. Näissä hyveissä edennyt johtaja koetaan karismaattisena.

“Suurisieluisuus saa johtajan unelmoimaan ja tavoittelemaan suuria asioita; nöyryys ohjaa hänet palvelemaan muita. Näihin kahteen luonteenominaisuuteen rakentuu todellisen johtajan nauttima arvovalta ja luottamus.” 

Voin kertoa, että lukiessani enemmän nöyryydestä ja suurisieluisuudesta, huomasin paljon kasvunpaikkoja itsessäni. Olenko aidosti kiinnostunut muiden näkökulmista ja mielipiteistä? Arvostanko muiden mielipiteitä ja ennen kaikkea, osaanko näyttää sen? Osaanko asettaa tavoitteeni realistisesti, niin että ne on mahdollista tavoittaa vai luonko itselleni ja muille illuusioita, joilla ei ole totuuden kanssa mitään tekoa? Arvostanko muiden näkökulmia niin, että kaikki tuntevat tulevansa kuulluiksi? Siinäpä muutama kehityskohde näin ensi alkuun.

Miten sitten voin hyödyntää lukemaani omassa johtajuudessani? Miten onnellisuuden pyrkimys auttaa minua konkretian tasolla? Ehkä tärkeintä on nöyrästi tarkastella omaa toimintaansa, hyväksyä oma vajaavaisuutensa, toisaalta taas pyrkiä tietoisesti parempaan. Erityisen tärkeää olisi lähteä kehittämään omia vahvuuksia ja tulla sitä kautta paremmaksi johtajaksi, hyväksyä rakentava kritiikki ja ottaa opiksi. Ennen kaikkea toimia aktiivisesti suuremman hyvän eteen, omaa onnellisuutta unohtamatta.

Ei helppoa, mutta ei mahdotontakaan.

Toimitteko te johtotehtävissä töissä tai vapaa-ajalla? Millaisia mietteitä teillä on johtajuudesta?

Tytöistä ja pojista.

Törmäsin muutama päivä sitten erään kaverin facebook seinällä näihin lainauksiin: 
“Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta on eniten vahinkoa.”
“On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut”.
-Wiion viestinnän lait.

Ajakohtaisuudessaan pettämättömät sitaatit, ja suoraan seitsemänkymmentä luvulta. Ajatelkaapa nykyajan internet keskustelua. Joku kirjoittaa mielipiteensä jostakin asiasta, joku toinen lukee sen ja tulkitsee asian juuri niin hedelmällisen väärin kun se suinkin on mahdollista. Jonka jälkeen alkuperäinen keskustelija pyrkii selittämään mitä tarkoitti, mutta vasta puoli kumoaa sen tietämällä kirjoittajaa paremmin mitä hän oikeastaan tarkoittikaan.

Tuttu tarinan kulku, eikö?

Olen viime päivinä seurannut Bloggaaja kollegani Emmi Nuorgamin sukupuoliroolitetuista leluista kirjoittaman tekstin aiheuttamaa kohua. Olen samaan aikaan sekä sanaton että surullinen siitä, millaisena uhkana toiset kokevat sen, että joku esittää, ettei lelujen pitäisi olla sukupuolisidonnaisia.

Lukijoille tiedoksi, että komppaan Emmiä ihan täpöllä. Tähän kohtaan annan supervirtuaalihalitsempit siihen suuntaan. Emmin kirjoituksesta lähtenyt kohu on täydellinen esimerkki Wiionin viestinnän laista. On tulkittu eri tavoin, on syytetty ja syyllistetty. On tiedetty mitä on tarkoitettu vaikka niin ei ole kirjoitettu. Asiaa olisi mielenkiintoista pohtia enemmänkin, mutta koska se mylly on lähtenyt pyörimään jo aivan käsittämättömiin sfääreihin annan asian olla omalta osaltani. Kehoitan kuitenkin kurkkaamaan Tyyliä metsästämässä blogiin.

Äitinä sen sijaan olen sitä mieltä, että toivon lapsieni löytävän omat aidot kiinnostuksen kohteensa, vahvuutensa, leikkinsä ja harrastuksensa muiden mielipiteistä riippumatta. Ja ennen kaikkea yhteiskunnan sukupuolirooleista välittämättä. Toivon, että lasteni elämässä tyttönä tai poikana oleminen on vapauttava, ei rajoittava tekijä. Toivon kasvattavani lapsistani rohkeita, tasa-arvoisia ja itsenäisiä ihmisiä. Sellaisia, joiden identiteetti ei rakennu ulkopuolisten odotusten varaan. Toivon kasvattavani aikuisia, jotka eivät lähetä tuiki tuntemattomalle ihmiselle solvauksia ja uhkauksia silloinkaan kun he ovat eri mieltä.

Sen sijaan toivon lasteni kasvavan aikuisiksi, jotka uskaltavat tavoitella unelmiaan. Toivon heillä olevan uskallusta puuttua elämän epäkohtiin ja epätasa-arvoon, silloinkin kun asia ei suoraan kosketa heitä itseään. Toivon lasteni ymmärtävän, että kantaaottamattomuus on kannanotto. Toivon lasteni kasvavan ihmisiksi, jotka kunnioittavat toista ihmistä hänen mielipiteistään riippumatta.

Wiion lait inhimillisestä viestinnästä (1976-78)

1. Viestintä yleensä epäonnistuu – paitsi sattumalta.
1.1 Jos viestintä voi epäonnistua, niin se epäonnistuu.
1.2 Jos viestintä ei voi epäonnistua, niin se kuitenkin tavallisimmin epäonnistuu.
1.3 Jos viestintä näyttää onnistuvan toivotulla tavalla, niin kyseessä on väärinkäsitys.
1.4 Jos olet itse viestintään tyytyväinen, niin viestintä varmasti epäonnistuu.
2. Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta eniten vahinkoa.
3. On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut.
4. Mitä enemmän viestitään sitä huonommin viestintä onnistuu.
4.1 Mitä enemmän viestitään sitä nopeammin väärinkäsitykset lisääntyvät.
5. Joukkoviestinnässä ei ole tärkeätä se, miten asiat ovat, vaan miten asiat näyttävät olevan.
6. Uutisen tärkeys on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön.
7. Mitä tärkeämmästä tilanteesta on kysymys sitä todennäköisemmin unohdat olennaisen asian, jonka muistit hetki sitten.
Lähde.

Mitä mieltä te olette Wiion laista? Kuulostaako tutulta?

Ruokaa omasta maasta

Moni ei varmaan tiedäkään, että olen puutarhurin tytär. Isälläni oli -90 luvun lopussa pieni puutarha, jossa luomuviljeltiin kaalia, porkkanaa, perunaa ja viinimarjoja. Pääsääntöisesti kaikki tehtiin käsin, ainostastaan maan muokkaamisessa oli apuna iki vanha Massikka. Olen itsekin ollut kitkemässä, pussittamassa ja korjaamassa satoa. Ihan niin kuin jokainen tuottajan jälkeläinen. Sittemmin perheeni on perustanut kehitysvammaisten perhekodin ja viljelyä harrastetaan enää vain omiin tarpeisiin ja puutarhatyön terapeuttisen merkityksen vuoksi. No juu, se vaietusta historiastani.
Pääsin mukaan Blogiringin ja Hyvää Suomesta -merkin yhteistyöhön, jonka tiimoilta jäin miettimään laajemmaltikin sitä, kuinka paljon omassa keittiössäni käytetään kotimaisia tuotteita. Tai mitä ylipäätään tiedän kotimaisesta ruuasta. Nyt on pakko sanoa, että luulin tietäväni kotimaisesta ruuasta paljonkin. Omakohtaista kokemusta on puutarhan lisäksi syntynyt siitä, että olen vieraillut tiloilla, joilla tuotetaan lehmän- tai vuohenmaitoa tai kasvatetaan sonneja tai lampaita. Lisäksi olen käynyt muutamalla eri teurastamolla, sillä meillä on kasvatettu lampaita. Olen aina kokenut tärkeäksi tietää mistä syömäni ruoka tulee. Perustarvikkeet keittiöön ostamme aina silloin kotimaisena ja mielellään luomuna, kun se on mahdollista.
Sitten tein Suomiruokaguru -testin. Ja jäin koukkuun. Miehenikin jäi koukkuun, jopa siinä määrin, että kun hän vastasi erääseen kysymykseen väärin (kuvitelkaa sitä pettymyksen määrää, vähän kuin miesflunssa), lähetti hän reklamaatiota visan järjestäjälle (miehet!). Hyvää Suomesta -merkiltä ystävällisesti vastattiin tähän mieheni pettyneeseen kirjelmään erittäin hyvin perustellen ja asiaa valaisten, vaikka kyseessä oli se, että mieheni oli lukenut kysymyksen väärin. Kiitos vaan hyvästä asiakaspalvelusta ja siitä, että yksittäisen ihmettelijän viesteihin vastataan! Joten teitä on nyt varoitettu, peli on haastava ja koukuttava, jopa kaikille teille, jotka luulitte tietävänne paljonkin.

 

Nykypäivän haaste on merkinnöissä. Monesti teemme ostopäätöksemme mielikuvien perusteella. Selkeät merkinnät, kuten hyvää Suomesta -merkki, helpottavat kuluttajan ostopäätöksen tekemistä. Mietitkö miksi kotimaisuudella on merkitystä? Mielestäni näinä aikoina on tärkeää vetää kotiin päin. Ihan kirjaimellisesti. Ostamalla kotimaisia tuotteita voi omalta osaltaan vaikuttaa positiivisesti talouden kasvuun ja työllisyyteen. Kiinnoistuitko? Lue täältä lisää.
Ruuassa minulle tärkeitä arvoja ovat, kotimaisuus, eettisyys ja ekologisuus. Suoria yhtäläisyysmerkkejä näiden asioiden välille ei voi vetää, kuten tiedostava kuluttaja jo tietää. Uskon kuitenkin (ehkä naivisti) että maailmaa muutetaan yksilötasolta. Jokainen ostopäätös merkitsee. Pyrkimys tiedostavampaan kuluttamiseen ja tuotteiden alkuperän selvittämiseen ovat pieniä asioita, joita jokainen voi tehdä. Ja maailma pelastuu!

Millä perusteella sinä valitset kaupassa? Ostatko luomua, kotimaista, halpaa, reilua kauppaa, laatua vai ihan vaan pakkauksen perusteella, mikä silmää miellyttää? Ja miksi?