Olen helmi- ja maaliskuussa kirjannut ylös tavoitteta, joihin kulloisenkin kuukauden aikana pyrin. Viime kuussa en edes vaivautunut kirjoittamaan tavoitteita tänne blogiin, kun tuntui, ettei mikään etene. Salilla ei päässyt käymään riittävän usein, olin sairaana, laiskuus vaivasi. Meinasin hulahtaa takaisin vanhoihin tapoihin. Mutta taistelin vastaan.
Olen joutunut yhä uudestaan miettimään motiveeja. Miksi haluan liikkua ja syödä terveellisesti, mitä se hyödyttää? Mikä tavoitteeni on? Minkä odotan muuttuvan elämäntapojen myötä? Tämä vaatii ehdottomasti lisää työtä, jotta pystyn ylläpitämään elämänmuutosta, eikä se jää vain hetkelliseksi kuntokuuriksi.
Elämän muutoksen tekeminen ei ole helppoa. Se ei missään tapauksessa ole helppoa. On helppoa olla syömättä sokeria kokonaan. On helppoa vain treenata. On helppoa olla joko tai. Mutta kaiken yhdistäminen yhdeksi joustavaksi kokonaisuudeksi on vaikeaa. On vaikeaa lähteä salille sairastamisen jälkeen. On hankalampaa kieltäytyä synttärikakusta. On haasteellista pitää itsensä ruodussa poikkeuksen jälkeen.
Mä en haluaisi olla ehdoton. Haluaisin olla se, joka voi silloin tällöin tehdä poikkeuksia, nauttia vähän herkkuja ja palata sitten arkeen. Mutta en tiedä olenko mä. Mutta sitä mä ainakin harjoittelen.
Olen käynyt lenkillä, cross fitissä ja aamujoogassa. Olen tyytyväinen jokaisesta kerrasta, jolloin olen laittanut itseni duuniin. Olen selättänyt muutamia isoja mörköjä. Olen hypännyt boksille ja juossut.
Juokseminen on itselleni se kaikista kauhein paikka. Sydän alkaa hakata ja mieli on ärtyinen heti kun edes luen, että treenissä on juoksua. Tekee mieli peruuttaa koko treeni. Sisukkaasti olen kuitenkin mennyt. Ja juossut. Vaikka olen hitain. Vaikka en jaksa. Vaikka ärsyttää. Tuloksia odotellessa. Ja Extreme run tapahtumaa.
Toukokuun tavoitteet:
- ruokavaliossa pysyminen!
- Extreme run 8 km alle 1,5 h
- säännölliset kävelylenkit 3 krt / vk
- Aamujooga 3 krt / vk
- Venyttely! Aina treenien jälkeen, edes vähän!
- Cross fit 3krt / vk
Mulla on taas kaikki jäänyt ja vanhat paheet tulleet tilalle, kaupasta suklaata lounaaksi ja keksiä välipalaksi. Ihan väärin siis. Huomaan yht äkkiä että kuukausi taas meni enkä käynyt kertaakaan salilla… Harmittaa todella että haastavan jakson aikana kaikki muu jää vaikka oikeasti siitä sais sitä voimaa ja hyvää oloa mitä tämän arjen pyöritys vaatii. Tavoitteen kirjaaminen voisi olla hyvä juttu, pitää kokeilla sitä. Ja maanantaina menen salille.
Tsemppiä!
Kiitos, sitä tarvitaan!
Tsemppiä sinulle haasteisiisi! Suosittelen lämpimästi tavoitteiden kirjaamista. Tälleen kerran kuukaudessa niiden ylöskirjoittaminen on oikeasti hyvä, motivoiva juttu. Tulee uudestaan mietittyä että mitä ja miksi, ja samalla se tuo taas uutta pontta ja pitää sen suunnan oikeana.
Tsemppiä. Itselläkin koko ajan jonkinasteinen elämäntapa remppa menossa, parempaa ruokaa ja enemmän liikuntaa, mutta kyllä se aikamoista tasapanoilua ja hakemista välillä on. Vaikka joskus se aktiivinen liikkuminen on ollut arkipäivää, niin kun se on kerran jäänyt taakse, ei siihen palaaminen enää kuitenkaan ole ihan helppoa.
Sanoppa se, miten se voikin olla niin hitsin hankalaa. Siis kaikki. Tasapainoilu. Rytmin löytäminen.