Skräppäys – Pojat

Skräppäys on siitä hauskaa, että askarreltavaa riittää aina kun inspiraatio iskee. Tai meinaan tällä sitä, että aina löytyy kuvia, joita olisi kiva skräpätä, riippumatta siitä, milloin kuva on otettu. Tämä kyseinen kuva on otettu elokuussa kun koulu alkoi. Sen kesäfiilis tuntuu ajankohtaiselta nyt, kun perheemme lomamatka Israeliin kolkuttelee ovella. Matkakuumeessa on helpompaa sukeltaa ihaniin kesämuistoihin.

Me lähdemme ihan perusturistiryhmämatkalle Eilattiin, mutta olen silti fiilistellyt Andalusian auringossa -blogin Israel juttuja. Mikä vasta kohtien maa. Blogissa on hienosti kirjoitettu niin ruokakulttuurista kuin Palestiinalaistilanteestakin. Itselläni hurahti hetki jos toinenkin blogia lukiessa.

Toivottavasti säät suosivat meidän reissulla ja merivesi on niin lämmintä, että snorklaus onnistuu. Muutenhan me aiotaan olla ihan vaan kuin ellun kanat. Syödä, uida ja ottaa rennosti. Viimeksi me ollaan oltu oman perheen voimin ulkomailla Legolandissa syksyllä 2014. Eli kyllä tätä reissua on jo odotettukin!

Skräppäys-pojat

Skräppäys – pojat

Tämä työ syntyi oikein pitkän kaavan mukaan. Aloitin sen jo aikaa sitten, mutta lopputulos oli tylsä, eikä inspiroinut jatkamaan. Löysin työn lojumasta kaapista ja päätin viedä työn loppuun, sillä kuva on minusta hauska ja päivä tärkeä muistaa. Leikkasin alkuperäisen sivun kahteen osaan ja lisäsin muutaman uuden kuviopaperin mukaan. Tässä on käytetty myös läpikuultavaa vellumia ja leimausta. Ei mikään kaikkien aikojen paras työni missään tapauksessa, mutta riittävän kelvollinen kuitenkin. Ehkä lopputulos heijastelee kesäistä huoletonta fiilistä, joka ensimmäisenä koulupäivänä vallitsi.

Skräppäys – On niin nuori tää mun rakkautein

Ystävänpäivän kynnyksellä askartelutkin muuttuvat aika hempeiksi. On sydämiä. vaaleanpunaista ja ihanaa rakkautta. Saa olla vähän hömppä. Ihan luvan kanssa. Vaikka vaikka suomalainen kyynikko alkaakin heti puhua amerikkalaisesta keksinnöstä ja rahastuksesta niin minä sanon, että talk to the hand. Meikäläinen voi kerran vuodessa piehtaroida pienessä romantiikan yliannostuksessa, eikä tunnu missään.

Löysin kaappien kätköistä kuvan seurustelumme alkuajoista, muistaakseni kuva on otettu lentokentältä. Minä olen muuttamassa Englantiin ja poikaystäväni on saattamassa minua matkaan. Haikeaa, mutta samalla jännittävän seikkailun alku. Ja harppaus aikuisuuteen. Muutin nimittäin samalla pois kotoa ensimmäistä kertaa elämässäni. Tähän kuvaan tiivistyy niin paljon muistoja omasta nuoruudestani ja yhteisestä matkasta, että oli korkea aika skräpätä se.

Olemme styylanneet vakkariin melko tarkkaan 17 vuotta. Poikaystävästä on tullut aviomies ja lasteni isä. Kuvan ottamisesta on siis ihan muutama vuosi aikaa. Miehelläni kasvaa jo parta ja minulla ei enää ole silmälaseja, muutenhan me ei olla paljoa vanhettu! Ulkoisesti siis. Viisautta toki on kertynyt. Eh?

Skräppäys - On niin nuori tää mun rakkautein
Skräppäys – On niin nuori tää mun rakkautein

Ystävänpäivä skräppäys

Rakkautta ja ystävyyttä, joka meidänkin parisuhteen perusta on, kannattaa taltioida. Skräppäämällä tärkeistä ihmisistä tulee samalla sanoneeksi ääneen asioita, jotka monesti jäävät arjen jalkoihin. Samalla kun askartelee tulee pysähdyttyä miettimään sitä, miksi se toinen ihminen on tärkeä ja rakas. Ja se kuulkaa on tärkeää. Ei pelkästään ystävänpäivänä vaan ihan säännöllisesti, mielellään ihan joka ikinen päivä. Rakkaussivuja ei ehkä ihan joka päivä ehdi tekemään, mutta niitäkin kannattaa tehdä säännöllisesti. Elämässä tulee nimittäin eteen aikoja, jolloin niihin rakkautta ja yhteisiä hetkiä taltioiviin sivuihin on hyvä palata. Skräppäämällä voi melkein kuin varastoida hyvää oloa tai ainakin sivujen avulla voi vaikeina hetkinä palauttaa mieleen kaiken sen hyvän mitä elämässä on.

Ihana idea on tehdä listoja. Listata syitä miksi toinen on tärkeä. Suomalaiseen kulttuuriin ei perinteisesti kuulu turha tunteilu, mutta karskimpikin ukko saa kyyneleen silmäkulmaan lukiessaan listaa siitä miksi on rakas. Tai mikä ilahduttaisi ystävää enemmän kuin lahjaksi tehty sivu yhteisestä, tärkeästä muistosta. Tai kiitos siitä, että tärkeä ihminen on kulkenut vierellä.

Minun tavoitteeni tänä vuonna on muistaa ystäviäni kortilla. Kortti on nähkääs näinä facebook tervehdysten luvattuina aikoina muodostunut yllättäväksi ja persoonalliseksi valinnaksi. Se huomataan aina.

Tervetuloa uudelle alustalle

Hei kaikki! Ku ite tekee -blogissa eletään muutoksen tuulia ja varsin jännittäviä aikoja. Koko blogi nimittäin siirtyi wordpressiin. Vielä tässä hiotaan vähän yhtä sun toista, mutta sisältö pitäisi kokonaisuudessaan olla täällä. Toivon kuitenkin kärsivällisyyttä, tässä on ollut muutamia mutkia matkassa, mutta voiton puolella ollaan jo!

Kerrassaan jännittävä uusi maailma tämä WP. Bloggeriin tottuneena saa opetella monet asiat ihan alusta lähtien. Koen kuitenkin, että muutto tuli oikeaan kohtaan ja uskon sen olevan teitä lukijoitakin palveleva muutos! Jatkossa ruoka ja askartelu löytyvät helpommin omilta sivuiltaan ja uskon navigoinnin olevan helppoa kunhan kaikki toivumme ensi järkytyksestä. Saan tänne myös siirrettyä jo olemassa olevaa tietoa askartelusta ilahduttamaan heitä, jotka sen perässä blogiini tulevat.

Miltä muutos näyttää sinne ruudun toiseen päähän? 

skräppäys_luistellaan

Kun tekniikka ei pelaa, on aikaa askarrella! Tämän pienen tauon aikana on syntynyt yllä oleva leiska luistelusta. Ilahduttavaa, että pakkasella ymmärsin liikuskella ulkona kameran kanssa, sillä yllä olevasta kauneudesta ei ole tänään enää paljoa jäljellä.

Project life *video*

Hellurei ja hellät tunteet! Pakkasta on niin paljon, että koulutaksit ei lähde käyntiin ja meillä alkoi lukuvuosi heti kriisillä. Onneksi oma auto käynnistyi pienen lämmittelyn jälkeen ja saatiin muksut kouluun, joskin vähän myöhässä. Se on tätä maalla asumisen riemua se.

Olen viime päivinä hautunut työpöytäni äärelle ja viimeistellyt 2015 vuoden Project life kansiotani. Kuinka rentouttavaa ja mukavaa puuhaa. Katsella vuotta taakse päin, elää uudelleen parhaita hetkiä ja lisätä muutama koriste ja tekstin pätkä sinne sun tänne. Juuri sellaista, mille toivon jatkossakin löytäväni enemmän aikaa! Siinä samassa inspiraatiossa skräppäsinkin yhden sivun. Voi veljet, askarteluinspiraationi on tainnut palata!

Project life on valokuvakansio, tai oikeastaan se on vähän enemmän kuin valokuvakansio. Se on yksinkertainen, mutta luova tapa tallentaa muistoja. Minä olen tehnyt kolme vuotta Project lifeä ja voin sanoa, että kansio on vaivansa väärti.

Innostuitko? Hätä ei ole tämän näköinen! Alkuun päästäksesi tarvitset albumin, muovitaskuja, kortteja ja kynän. Kannattaakin lukea aikaisemmat postaukset aiheesta, sillä ne
Siis mikä on Project life? ja Project life kerää valokuvat yksiin kansiin.

Oletteko te Project lifen tekijöitä? Tekisikö mieli kokeilla?

Skräppäys – Äidille ja vähän isällekkin!

Tänä vuonna lykkäsin yhteen niin äitienpäivän, kuin molempien vanhempieni syntymäpäivätkin ja hankin heille veljeni kanssa yhteiseksi lahjaksi liput VesaMatti Loirin juhlakonserttiin. Lippujen sijaan annoin heille tämän sivun, jonka taskussa on lahjakortti konserttiin. Liput voi sitten tulostaa lähempänä ajankohtaa sähköpostista.
Sivu sopii muutenkin sarjaan, sillä olen useina juhlapyhinä antanut vanhemmilleni lahjaksi tekemäni sivun. Tämä on ensimmäinen sivu ikinä, jossa olen yhteiskuvassa veljeni kanssa. Jo oli korkea aikakin! Sivu on myös mukana Paperilla -lehden jutussa, jossa inspiroidutaan äidistä. Käy Paperillan blogissa katsomassa muut työt!
Suurin osa sivun materiaaleista on peräisin Flow -lehdestä. Joka on kertakaikkisen ihana inspiraatiopakkaus kaikille paperiaskartelun ystäville, suosittelen. Omani hankin ihan paikallisesta City-marketista, joten kyseessä ei edes ole mikään ulkomailta hankittava erikoislehti. Tein myös puutarha kortin lehden materiaaleista. Katso kortti tästä.

Miten te olette ajatelleet muistaa äitiä?

PS. Askarteleva lukijani. Blogiringissä etsitään kesän kuuminta blogia ja olen siellä ainoana askartelijana mukana. Haluaistko auttaa minua voittoon äänestämällä blogiani? Voit itsekkin voittaa upean Arabian kevät kattauksen. Äänestä täällä. Tuhannet kiitokset!

Skräppäys – Värjää kohopastaa!

En ole pitkään aikaan esitellyt vaihevaiheelta sivua, joten innostuin tässä ottamaan kuvia matkan varrella. Aiheena työssäni on kohopastan värjääminen. Monesti kuvien otto jää, jos projekti on kovin sotkuinen. Tällä kertaa pyrin työskentelemään sivistyneesti, niin että kuvaaminen oli mahdollista työvaiheiden välissäkin.

Skräppäys- värjää kohopastaa

Aloitin värjäämällä läpinäkyvää kohopastaa PearlEx jauheilla. Olen niiden monikääyttöisyydestä tällä hetkellä super innostunut! Pigmentti jauheet riittävät pitkälle ja niillä voi järjätä monenlaisia materiaaleja. Erityisen kivasti ne toimivat juuri kohopastan kanssa. Aiemmin käytin pelkästään valkoista kohopastaa ja järkytykseni oli melkoinen kun huomasin ottaneeni vahingossa läpinäkyvää pastaa. Juuri tämän tyyppiset onnekkaat vahingot pakottavat meitä poistumaan mukavuus alueelta ja kokeilemaan uutta.
 

Aloitin tekemällä tekstuuripastalla pitsikuvioita taustapaperiin. Minulla on pitsisabluuna, jonka läpi levitin tekstuuripastan palettiveitsen avulla. Aijemmin käytin aina gesson ja erilaisten pastojen levittämiseen vanhaa luottokorttia, mutta nyt olen päässyt palettiveitsen makuun.

 

Kohopasta kuivui sopivasti sillä aikaa kun kävin syömässä, mutta kuivumista voi edesauttaa kuumailmapuhaltimella. Pastan kuivuttua ryhdyin leimaamaan. Aloitin keltaisella Archival musteella ja etenin mustaan StazOn musteeseen.

 

Lisäksi suihkasin sivuun hieman oranssin sävuistä mistiä elävyyttä tuomaan.

 

Rakastan roiskeita ja tykkään käyttää Glimmer Glam kimalleliimoja niiden tuottamiseen. Lopputulos on hieman koholla oleva, kiiltävä, lähes öljymäisen näköinen.

 

Kun kimalle liima on kuivunut aloitin lisäämään paperia. En halunnut täyttää tekemääni pohjaa kuviopapereilla, joten olen liimannut pohjalle vain suikaleita erilaisista papereista. Paperit kiinnitän pohjaan vain niiden keskeltä, sillä haluan säästää itselleni mahdollisuuden lisätä papereita tai koristeita vielä kiinnittämieni kerrosten alle.
Lopuksi olen vain viimeistellyt sivun kuvan tunnelmiin sopivilla koristeilla. Halusin tähän vähän sellaista rentoa mummola fiilistä. Hameessani on aika voimakas korallin sävy, ja sitä olen pyrkinyt toistamaan koristeiden väreissä. Alakulmassa olevassa kukkasessa ja osittain kuvan alle asetetuissa kukissa. Chipboard on värjätty samoilla misteillä ja musteilla mitä olen käyttänyt pohjan kuvioinnissa.

 

Sivu on hyvin kolmiuloitteinen. Se antaa mielestäni mukavan tunnelman ja sopii korostamaan käytettyjä elementtejä. Myös kuva nousee hyvin esille taustasta.

 

Ihanaa päivää sinulle!