Oletteko koskaan ajatelleet kuinka helppoa elämä olisi, jos omistaisi vähän vähemmän tavaraa? Minä olen. Monta kertaa, mutta en ole koskaan oikeasti päässyt sanoista tekoihin. Olen kyllä säännöllinen kierrättäjä ja puuskittain karsin tavaraa aika kovallakin kädellä, mutta silti kaikki kaapit tuntuvat oikein pullistelevan tavaraa.
On liian pieniä lasten vaatteita, läjäpäin CD-levyjä, käyttöohjeita tavaroille, joita ei enää ole. Oma lukunsa on erilaisiin projekteihin liittyvät tavarat. Asiat joita on aikonut tuunata, käyttää askarteluun tai muihin käsitöihin. Tai ihan vähän vain hajalla olevat asat, jotka voisi korjata. Entäpä lasten askartelut. Kaikkien neljän, päiväkodista alakoulun läpi. Tai omat ja miehen keramiikka teokset? Mummon lahjoittama taide? Lelut joilla kukaan ei leiki? Kirjat ja lehdet, joita ei enää lueta?
Osalla asioista on tunne arvoa, jota on vaikea rahassa mitata. Vanhat valokuvat ovat sellaisia. Ja pikkuveljeni maalama omakuva. Mieheni lähettämät rakkauskirjeet. Osan tavaroista olen säilönyt silkkaa laiskuutta. Nyt on aika käydä tavaroita läpi ja luopua turhasta.
Tavara paljous on ahdistavaa. On vaikea pitää koti siistinä, kun asioille ei kertakaikkiaan ole tilaa. Mitään ei löydy, koska tarpeellinen on suloisessa sekamelskassa tarpeettoman kanssa. Hienoimmatkaan asiat eivät pääse esille kaaoksen keskeltä. Joskus vähemmän on enemmän.
Olen lajitellut tavaa ehdottomasti säästettäviin, kierrätykseen meneviin ja ihan roskaan. Jokaisessa kasassa on tasaisesti tavaraa. Siivouksen lomassa olen tehnyt löytöjä. Ja mikä ihana yhteinen hetki olikaan käydä läpi vanhoja valokuvia. Miten paljon onnea ja erilaisia kokemuksia niihin onkaan taltioitu. Ja kuinka hyvältä tuntuukaan saada asioita järjestykseen. Pala palalta. Projekti on luonnollisesti kesken, mutta nyt jo tuntuu positiiviselta. Urakka ei enää tunnu mahdottomalta.
Olen inspiroitunut paljon lueskelemalla Sandy Talarmon blogia Vapaana virtaavia. Jos kaipaat intoa oman kaaoksesi setvimiseen, niin kannattaa tutustua!
Oletko sinä hamstraaja vai minimalisti? Vai kenties jotain siltä väliltä?
Tunnustan , vaikea on heittää mitään pois ! JOS VAIKKA TARVITSISI
Tunnustaudun hamstraajaksi! Muutamat muutot ovat karsineet tavaroita, mutta ehkäpä kotimme on liian pieni eikä tavaraa liikaa 🙂
Sekin voi olla! Toisaalta tuntuu, että tilaa ei koskaan ole tarpeeksi, jos vähänkin on taipumusta hamstraamiseen. Vähän sama kuin rahan suhteen, mutta päin vastoin. Se mitä tulee, menee.
No sepä se! JOS VAIKKA JOSKUS HARMITTAA ET SENKIN HEITTI MENEE! 😀
Osuipa kohdalleen, juuri huokailin ajatuksissani, kuinka täytyisi ottaa kunnon spurtti ja raivata turhat (tai ainakin osa) tavarat pois. Kumma juttu, miten vaikea jostain on luopua. Vaikka tietää, että pitäisi. Oikeasti. Osan setvimistä karttaa kaikin keinoin. Juuri niiden muistojen tähden…
Toisaalta sitten kun ymmärtää, että vaikka tavarasta luopuu niin muistot säilyvät, niin luopumisesta tulee helpompaa tsemppiä setvimiseen!