Pohdin viime viikonloppuna johtajuutta ja unelmia. Sitä mitä unelmat oikein ovatkaan. Pohdin sitä voisinko saada kaikki johdettavani sitoutumaan yhteiseen unelmaan. Osallistuin yhteislauluun ja katsoin Autolal Nepaliin elokuvan tähtitaivaan alla paloautoon nojaten. Tapasin ystäviä läheltä ja kaukaa, nauroin paljon. Näin elämäni ensimmäisen tähdenlennon. Ja revontulia. Olin partiossa Johtajatulilla.
Johtajatulet oli partion kaikille aikuisille tarkoitettu partioelämys. Partiossa puhutaan paljon elämyksistä, sillä meillä uskotaan yhteisen kokemuspohjan, elämysten voimaan. Ne kantavat, yhdistävät ja vievät eteenpäin.
Viikonlopun aikana hiljennyin myös otsikossa esitetyn kysymyksen äärelle. Mitä minä tekisin jos tämä olisi elämäni viimeinen päivä? Samaa kysymystä sivuttiin valitsemassani työpajassa jossa vastasimme kysymykseen siitä mitä tekisimme, jos kaikki kulut olisi katettu ja aikaa sen tekemiseen olisi? Mitä sä tekisit?
Kaikki melkeen vastasi tuohon jälkimmäiseen kysymykseen, että he matkustelisivat. Mäkin haluaisin käydä afrikassa. Safarilla. Mutta jos tää olisi mun elämäni viimeinen päivä niin lähtisinkö mä kiireen vilkkaan Afrikkaan? Empä usko.
Järjestäessäni nuorimman poikani 9v. kaverisynttäreitä tajusin, että jos tää olisi mun elämäni viimeinen päivä, niin mä käyttäisin sen juuri näin. Perheeni kanssa, kotona, yhdessä puuhaillen. Jotenkin siitä syntyi sellainen oivallus, että mä taidan elää oman näköistäni elämää. Tehdä niitä asioita, jotka mulle on tärkeitä juuri nyt. Ei mulle ole tärkeää matkustaa vuodeksi lappiin tai Australiaan, eikä (valitettavasti) laihtua 20 kiloa. Mä olen onnellinen juuri nyt näin.
Vaikka haaveilen jokaisen perheen äidin tavoin pienistä irtiotoista, yhteisestä ajasta miehen kanssa ja siitä afrikan matkasta, on mulla ollut mahdollisuus toteuttaa mun unelmia tähänkin asti. Olemme saaneet parisuhdeaikaa, olen matkustellut yksin ja perheen kanssa, olen saanut opiskella. Siksi mä ehkä olen luottavainen sen suhteen, että mun haaveet toteutuu tulevaisuudessakin. Mä olen oppinut, että asiat tapahtuvat jos niiden eteen tekee töitä.
Kysymys oli kuitenkin aiheellinen. Kuinka usein sitä pysähtyy miettimään sitä, että miten sitä omaa elämäänsä viettää? Onko sulla haaveita, jotka haluaisit toteuttaa? Mikä sua estää?
Hmm.. paha kysymys! (ja kamala ajatus!)
Todennäköisesti viettäisin sen ihan vaan perheen parissa, lähimpien kanssa.. <3
Ehkä tätä kannattaa lähestyä siltä kannalta, että miksi ei tarttuisi siihen elämään nyt, eikä vasta sitten kun on liian myöhäistä 🙂
Siinäpä pohtimista kerrakseen.. jos tietäisin,että tämä päivä olisi elämäni viimeinen,niin tietysti olisin mahollisimman paljon läheisteni kanssa. Toisaalta taas,haluaisin kertoa monelle ihmiselle,miten he ovat minulle tärkeitä 🙂 Senkin voisi sanoa joka päivä.miksihän sitä ei tosiaan tuu sanottua?
Niinpä! Pitäisi sanoa useammin, niin ei jäisi harmittamaan. 🙂