Hetken mielijohteesta ilmoittauduin mukaan Masalan Crossfit salille. Tähän tekoon minut ajoi useampi yhteensattuma. 

Ensinnäkinajankohta on ollut otollinen. Tiedättehän me massat, jotka havahdumme liikunnan tarpeeseen kaksi kertaa vuodessa, syksyllä ja uutena vuotena. Mikä siinä onkin, että ihminen on ajastettu niin, että uusi vuosi oikein houkuttelee uuden aloittamiseen tai vanhojen hyvien juttujen aktivointiin? Onko se vaan se uuden aloittamisen tunne? Se, että vuoden alussa on vielä jotenkin niin käsin kosketeltavan toden tuntuinen mahdollisuus muuttaa koko vuoden suuntaa. Ja sitä kautta oman elämän.


Toisekseen kaverini on käynyt salilla jo puolisen vuotta ja tulokset ovat upeita. Enkä puhu nyt pelkästään painon pudotuksesta tai kehittymisestä perinteisessä mielessä, vaan hänen pahoin loukkaantuneen kätensä liikeradat ovat harjoittelun aikana normalisoituneet silmin nähden. Olen hauduttanut asiaa puoli vuotta. Muutama päivä sitten kypsyin ajatukselle. Ehkä minäkin.


Kolmas seikka on se, että olen harrastanut Crossfittiä aiemmin. Ja tykkäsin. Olin elämäni kunnossa. Salille kertyi matkaa tunti suuntaansa, jonka takia lopetin. Siirryin tavallisen ryhmäliikunnan pariin. Sain polveni jotenkin ärtymään, siirryin täydelliseen lepoon noin vuodeksi. Samalla alkoi massakausi. Nyt kun massakausi on pistetty päätökseen ja ruokavaliota rukattu kuntoon on aika myös repiä itsensä ylös sohvalta.


Nyt tilanne on siis se, että kuntoa ei ole, ylipainoa sen sijaan on. Treenit alkavat klo 15.00 olin valmis taikka en.

Miten on, alkoiko teidän elämässä jotain uutta näin tammikuussa?