Author: minna

Tarinoista kuviksi – kurssi

 

Ihanaa syksyä sinulle lukija!
Olen viimein saanut valmiiksi opinnäytetyöni, jonka nimi on Tarinoista kuviksi – voimaannuttavat valokuvakansiot.
Opinnäytetyöni on syntynyt omasta kiinnostuksestani luovaan askarteluun, valokuvaukseen ja toisaalta kehitysvammatyössä kohtaamaani ilmiöön, jossa kehitysvammainen henkilö jää helposti sivuosaan omassa elämässään. Olen havainnut valokuvan terapeuttisen voiman oman skräppäys harrastukseni kautta. Skräppäys on omaelämänkerrallista työskentelyä, jossa valokuva yhdistetään luovaan askarteluun. Havahduin omia töitä tarkastellessani niiden tuottamiin vahvoihin tuntemuksiin ja uusiin merkityksiin. Koko projekti perustuu siis omakohtaiseen kokemukseen valokuvan ja siihen yhdistetyn taiteellisen työskentelyn voimasta.
Näistä lähtökohdista lähin työstämään ajatusta voimaannuttavista kansioista. Halusin selvittää mitkä ovat ne teoreettiset perustat sille, että koin skräppäyksen niin voimauttavana ja koskettavana. Mistä työskentelyn merkityksellisyys syntyi? Pohdintojeni ja käytännön kokeilun tuloksena syntyivät voimaannuttavat kansiot.
Voimaannuttavat kansiot yhdistelee omaelämänkerrallista kerrontaa, voimauttavaa valokuvaa ja taidetyöskentelyä. Menetelmä tekee näkyväksi omia vahvuuksia ja voimavaroja, sekä vahvistaa positiivista kuvaa itsestä. Tarinoista kuviksi – voimaannuttava valokuvakansio menetelmä perustuu tarinoihin omasta elämästä, valokuvaustehtäviin ja luovaan työskentelyyn mikä yhdistävää kuvat ja tarinat yhtenäisiksi kokonaisuuksiksi.
Syksyllä olen valmistunut myös vuoden kestävältä Miina Savolaisen pitämältä Voimauttavan valokuvan kurssilta, joka omalta osaltaan on vahvistanut näkemystäni valokuvan merkityksellisyydestä.
Olisin tiedustellut olisiko teissä blogini lukijat henkilöitä, joita kiinnostaisi Voimaannuttavat kansiot ryhmä, joka kokoontuisi noin kerran kuukaudessa asian tiimoilta syventämään omaa itsetuntemustaan valokuvien ja taideilmaisun parissa?
Tarinoista kuviksi kurssi kokoontuu kuusi kertaa 3h / krt  ja sen hinta on 150€. Kurssi kokoontuu lauantaisin klo 12-15 29.11, 13.12, 24.1, 14.2, 14.3 ja 18.4
Minulla on kokoontumistilat Kirkkonummella ja mukaan mahtuu noin 10 henkilöä. Kurssille tarvitset oman kameran. Kurssihinta sisältää kaikki muut materiaalit.
Mitään ennakko tietoa tai taitoa kurssille ei tarvita!

Lisätietoja nettisivuiltani: www.emmo.fi

Silakka-apajalla

Muistan kun

valakalla solakalla
talvisäällä merijäällä.
Isä eessä kalareessä
Vapajalle apajalle
hailin hakuun, kalan makuun
tottunut kun oltiin kaikki,
Huovarille suovarille matkattiin.

Kylän väki vaivan näki,
tuurapeli välähteli.
Potkemista, sotkemista,
naru jääty; karu sääty
kalastajan ammatti on.
Siihen kyl ei moni pääty,
tilipussi se on aina varmempaa.

Kalareessä Pikku-Veikko kurkki,
päällä isän turkki, iloisena urkki.
Lokero kuin karamellipurkki,
merituulen kyllä piti loitolla.

Pyydykset kun korjaili ja vahti,
ol jäässä Suomenlahti, leivän antoi ahti
Reet kun täyttyi, alkoi kalarahti,
Viipurissa silkat ne kaupattiin.

Savukala hyvä kala,
kapakala makupala,
eipä voita ihanoita
silakoita, vilakoita.
Merivettä, perunoita,
sekaan suolaa, hiukan voita;
sehän se on nuotta miehen sapuskaa.

 

Arvaattekin varmaan jo missä on oltu. Silakkamarkkinoilla. Itse en edes ole mikään suuri silakoiden ystävä, olen oikein opettelemalla opetellut syömään niitä. Siis vähän samalla lailla kun olen joskus yrittänyt opetella juomaan kaljaa. Niin että maku neutralisoituisi ja sitä kautta rupeaisi pitämään siitä. Kaljan kohdalla luovutin. Hyötysuhde ei ollut riittävä. Olen selvinnyt yli 30 vuotta elämästäni ilman olutta, joten selvinnen jatkossakin. Sama tuntuu pätevän silakoihin.

Silkkamarkkinoilla on vaikka mitä muutakin kuin silakkaa. Oma herkkuni on lohipalvi, jota löytyy monissa eri maku vaihtoehdoissa. Tykkään eniten perinteisestä tilillä maustetusta, mutta palvia löytyy niin chilillä, pippurilla kuin aurajuustollakin maustettuna. Lisäksi silakkamarkkinoilta on mahdollisuus ostaa muita saariston herkkuja. Tyrniä monessa muodossa sekä saaristolaisleipää. Minä päädyin tällä kertaa aitoon, juureen leivottuun ruisleipään. Nam!

Silakkamarkkinat ovat yksi Perhekoti Vipusen vuosittaisista retkikohteista. Tapahtuma kuuluu syksyyn. Arkena, keskellä päivää torilla on helppoa liikkua, mutta tunnelma on kohdillaan. Tietysti retkeen kuuluu myös ruokailu. Tänä vuonna söimme herkullista lohikeittoa vanhan purjelaivan sisällä ja se jos mikä oli tunnelmallista. Tapoihin kuuluu, että seuraavana päivänä sitten syödään markkinoilta ostettuja tuliaisia, silakoita.

Oletteko te käyneet silakka markkinoilla? Tai kuuluuko syysperinteeseenne jokin muu tapahtuma?

Myydään Stokke Tripp Trapp

Tai oikeastaan kaksi. Vihreä ja oranssi 20e / kpl. Kumpikin tuoli on ollut ahkerassa käytössä kauan, joten kulumaa on. Oranssi on alun alkujaankin ollut heikompi laatuinen, joten sen pinta on varsin mielenkiintoinen.

Kumpikin tuoli on kuitenkin täysin toimiva ja ollut käytössä tähän päivään asti. Voin neljän lapsen kokemuksella suositella kyseisiä tuoleja. Ne kestävät aikaa ja toimivat lapsen kasvaessa todella hyvin. Meillä lapset ovat käyttäneet tuoleja kahdeksan ja kuusi vuotiaisiksi saakka. Mutta nyt kokevat jo haluavansa “oikeat” tuolit.

Tässä siis mainio mahdollisuus hankkia hyvät, mutta erittäin käytetyt tuolit omakseen pikkurahalla.

Ainoastaan nouto Kirkkonummelta. Yhteydeden otot spostiin. minna ( a ) emmo . fi

Suklaa -vadelmakakku

Tämä ohje kannattaa napata talteen, sillä Suklaa -vadelmakakku on erittäin hyvän makuinen hieman jähmeästä ulkomuodostaan huolimatta. Pidän itse vadelman ja suklaan yhdistämisestä, loppu tulos ei ole liian makea! Ohjeen olen napannut aikanaan Glorian ruoka ja viini lehdestä.

Kakulla on mielenkiintoisia vaiheita takanaan, sillä alunperin minun piti tehdä nelikulmainen kakku. En vaan saanut sitä pysymään kasassa oikeen millään. Olin siinä vaiheessa käyttänyt kakkuun karkeasti arvioituna puoli kiloa suklaata saman verran voita ja litran kermaa, joten motivaatiota kakun pelastamiseksi oli olemassa.

Niinpä tylysti vaan kokosin kaun uudestaan ympyränmuortoiseen irtopohjavuokaan ja toivoin parasta. Ihan täydellistä kakkua en onnistunut pelastus yrityksistä hulimatta tekemään, mutta vieraille sitä kehtasi tarjota, eikä maku ollut hullumpi.

Tälläinen kriisi kuitenkin jää kaivelemaan siinä määrin, että ohjetta pn pakko kokeilla vielä kerran niin, että sen varmasti saa toimimaan! Make it work!

Suklaa -vadelmakakku

Suklaa -vadelmakakku

Kakkupohja
400g tummaa suklaata (yli60%)
400g voita
8 kananmunaa
2 dl sokeria
1 dl muscovaldosokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Vadelmapyree
600g vadelmia
2dl tomusokeria
Lisäksi täytteeseen
8 dl vispikermaa
3 dl rahkaa
1 1/2 dl tomusokeria
2 tl vanilijasokeria

Kostutusliemi
1/2 dl tummaa rommia
1-1 1/2 dl vettä
n. 1 rkl muscovaldosokeria

Suklaaganache
250g tummaa suklaata
1 3/4 dl kermaa
2 rkl voita

Suklaa -vadelmakakku

1. Voitele kaksi 22cm vuokaa ja laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
2. Aloita tekemällä kakkupohja. Paloittele suklaa ja voi kattilaan. Sulata liedellä sileäksi ja anna jäähtyä.
3. Vaahdota munat ja sokeri kuehkeaksi vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään ja nostele varovasti muna-sokerivaahtoon. Sekoita lopuksi jäähtynyt suklaaseos taikinaan.
4. Jaa taikina vuokiin. Paista kakkuja uunin alatasossa 50-60 minuuttia.
5. Tee sillä välin täyte. Valmista vadelma pyree soseuttamalla vadelmat ja tomusokeri sauvasekoittimella. Paseeraa sose siivilän läpi kulhoon.
6. Vaahdota kerma ja lisää siihen rahka ja sokeri. Sekoita siihen pyree ja nosta jääkaappiin odottamaan.
7. Sekoita rommi ja vesi kulhossa. Lisää muscovaldo sokeria maun mukaan.
8. Kokoa kakku. Leikkaa kakkupohjat kolmen kerrokseen. Nosta alin kakkulevy tarjoiluvadille. Kostuta se rommiliemellä tasaisesti, esimerkiksi pullasudin avulla. Levitä vadelmavaahtoa 1,5 cm paksuiseksi kerrokseksi levyn päälle. Jätä reunoille noin sentin verran tilaa, sillä kakun paino työntää täytteen reunoille. Nosta seuraava kakkulevy päälle ja paina sitä kevyesti. Kokoa muut kerrokset samalla lailla. Levitä loppu vaahto kakun päälle ja reunoille. Laita kakku jääkaappiin siksi aikaa kun valmistat ganachen.
9. Kuumenna kerma kiehuvaksi kattilassa ja nosta liedeltä. Pilko suklaa joukkoon. Hämmennä kunnes suklaa on sulanut. Lisää voi ja sekoita tasaiseksi. Anna massan jäähtyä noin 10 minuuttia tai kunnes se paksuuntuu.
10. Valuta ganache kakun päälle. Levitä keskeltä reunoja kohti, anna kuorrutuksen valua reunojen yli.
11. Anna kakun tekeytyä jääkaapissa vähintään 5 tuntia ennen tarjoamista. Jos annat kakun maustua seuraavaan päivään, kuorruta kakun pinta vadelma vaahdolla ja ganachella vasta tarjoilupäivänä.

Ja ei muuta kuin ääntä kohti!

 

Teini-ikäinen äitiysblogi

Olen yrittänyt löytää äitiysblogia, jossa tuskailtaisiin kavereilla luuhaavista esiteineistä, jotka eivät vastaa puhelimeen. Tai opettajaa vastaan kapinoivista angsti teineistä. Tai lasten huonosta musiikkimausta. Tai siitä, että lapset tietävät enemmän radio-ohjattavista autoista kuin ikinä itse edes haluaa tietää. Tai siitä, että äiti nyt vaan ylipäätään ei enää ole se coolein tyyppi maan päällä.

Missä on ne perheblogit, joissa seikkaillaan yli kymmenvuotiaden muksujen kanssa. Suositellaan vaatteita esiteineille? Tai pohditaan sitä miten ja missä iässä lapsille pitää alkaa puhua murrosiästä, seksistä ja huumeista. Vai pitääkö niistä edes puhua? Minkä ikäisenä lapset saa laittaa keskenään uimaan? Mikä on 12 -vuotiaan sovelias pukukoodi koulun diskoon? Entä elokuviin isolle kirkolle, Helsinkiin, niin kuin meidän kylällä on tapana sanoa? Saako 13 -vuotis syntymäpäiville vielä tehdä tietovisan tai ongintaa? Kuinka paljon rahaa lapsi tarvitsee omaan käyttöön? Minkä ikäinen lapsi saa mennä kylille hengailemaan ilman selkeää syytä tai ohjelmaa? Missä menee holhoamisen ja huolehtimisen rajat? Traumatisoituuko lapsuus, jos lapsella ei ole omaa huonetta? Mikä on kymmenvuotiaalle kohtuullinen määrä kotitöitä? Minkä ikäinen lapsi pesee hampaansa itse? Kuuluuko vanhempien puuttua lapsen ystävyyssuhteisiin, jos niin miten ja kuinka paljon? Entä miten äitiys muuttuu lasten vanhetessa? Entä parisuhde? Kuka vanhempia kasvattaa?

Minusta tuntuu että olen liian vanha talvihaalari vertailuille. Vaipat ei kiinnosta sitäkään vähää. Eikä ne söpöt lasten vaatteetkaan. Haluaisin lukea vinkkejä siitä miten elämä saadaan jonkinlaiseen järjestykseen perheessä, jossa yksi lapsi tarvitsee erityistä tukea, yksi kaipaisi (äitinsä tavoin) apua sokeririippuvuudenhoitoon, yhden mielestä koulusta tulevat läksyt ovat turhia ja yksi haaveilee ihan muissa maailmoissa. Miten vanhempana kannustat lasta olemaan koulussa rohkeampi ja kotona vähemmän rohkea?

Jos ääneni ei olisi mennyt, huutaisin parasta aikaa lapsia rauhoittumaan. “Pyykkikoria ei saa heittää alas rappusia!” “Älkää riehuko!” “Pakatkaa!”. Nyt voin vain sivistyneesti hengittää sohvanuumenissa. Siihen on sitä paitsi oikea syy. Olen kuumeessa. Kurkkukipu äityi kunnon sairasteluksi joten voin luoda rauhassa strategiaa teini-iästä selviytymiseen.

Tarinoista kuviksi

 

Sain juuri tietää, että opinnäytetyöni on kansitettu! Siitä ilosta tein tälläisen pienen esityksen aiheesta! Liput liehumaan!

Jos asiani kiinnostaa enemmän, niin ota yhteyttä! Tarinoista kuviksi menetelmää voi sovelta erilaisille asiakasryhmille lapsista vanhuksiin. Haaveeni on päästä työstämään toimintamallia vielä pidemmälle ja saada taidelähtöinen toiminta osaksi sosiaalihuollon kenttää. Askel kerrallaan.

Mitä mieltä olette esityksestä? Tuleeko ideani ymmärretyksi näin karsitussa esityksessä?

Ps. Toivottavasti Prezi toimii.