Myydään Stokke Tripp Trapp

Tai oikeastaan kaksi. Vihreä ja oranssi 20e / kpl. Kumpikin tuoli on ollut ahkerassa käytössä kauan, joten kulumaa on. Oranssi on alun alkujaankin ollut heikompi laatuinen, joten sen pinta on varsin mielenkiintoinen.

Kumpikin tuoli on kuitenkin täysin toimiva ja ollut käytössä tähän päivään asti. Voin neljän lapsen kokemuksella suositella kyseisiä tuoleja. Ne kestävät aikaa ja toimivat lapsen kasvaessa todella hyvin. Meillä lapset ovat käyttäneet tuoleja kahdeksan ja kuusi vuotiaisiksi saakka. Mutta nyt kokevat jo haluavansa “oikeat” tuolit.

Tässä siis mainio mahdollisuus hankkia hyvät, mutta erittäin käytetyt tuolit omakseen pikkurahalla.

Ainoastaan nouto Kirkkonummelta. Yhteydeden otot spostiin. minna ( a ) emmo . fi

Suklaa -vadelmakakku

Tämä ohje kannattaa napata talteen, sillä Suklaa -vadelmakakku on erittäin hyvän makuinen hieman jähmeästä ulkomuodostaan huolimatta. Pidän itse vadelman ja suklaan yhdistämisestä, loppu tulos ei ole liian makea! Ohjeen olen napannut aikanaan Glorian ruoka ja viini lehdestä.

Kakulla on mielenkiintoisia vaiheita takanaan, sillä alunperin minun piti tehdä nelikulmainen kakku. En vaan saanut sitä pysymään kasassa oikeen millään. Olin siinä vaiheessa käyttänyt kakkuun karkeasti arvioituna puoli kiloa suklaata saman verran voita ja litran kermaa, joten motivaatiota kakun pelastamiseksi oli olemassa.

Niinpä tylysti vaan kokosin kaun uudestaan ympyränmuortoiseen irtopohjavuokaan ja toivoin parasta. Ihan täydellistä kakkua en onnistunut pelastus yrityksistä hulimatta tekemään, mutta vieraille sitä kehtasi tarjota, eikä maku ollut hullumpi.

Tälläinen kriisi kuitenkin jää kaivelemaan siinä määrin, että ohjetta pn pakko kokeilla vielä kerran niin, että sen varmasti saa toimimaan! Make it work!

Suklaa -vadelmakakku

Suklaa -vadelmakakku

Kakkupohja
400g tummaa suklaata (yli60%)
400g voita
8 kananmunaa
2 dl sokeria
1 dl muscovaldosokeria
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Vadelmapyree
600g vadelmia
2dl tomusokeria
Lisäksi täytteeseen
8 dl vispikermaa
3 dl rahkaa
1 1/2 dl tomusokeria
2 tl vanilijasokeria

Kostutusliemi
1/2 dl tummaa rommia
1-1 1/2 dl vettä
n. 1 rkl muscovaldosokeria

Suklaaganache
250g tummaa suklaata
1 3/4 dl kermaa
2 rkl voita

Suklaa -vadelmakakku

1. Voitele kaksi 22cm vuokaa ja laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
2. Aloita tekemällä kakkupohja. Paloittele suklaa ja voi kattilaan. Sulata liedellä sileäksi ja anna jäähtyä.
3. Vaahdota munat ja sokeri kuehkeaksi vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään ja nostele varovasti muna-sokerivaahtoon. Sekoita lopuksi jäähtynyt suklaaseos taikinaan.
4. Jaa taikina vuokiin. Paista kakkuja uunin alatasossa 50-60 minuuttia.
5. Tee sillä välin täyte. Valmista vadelma pyree soseuttamalla vadelmat ja tomusokeri sauvasekoittimella. Paseeraa sose siivilän läpi kulhoon.
6. Vaahdota kerma ja lisää siihen rahka ja sokeri. Sekoita siihen pyree ja nosta jääkaappiin odottamaan.
7. Sekoita rommi ja vesi kulhossa. Lisää muscovaldo sokeria maun mukaan.
8. Kokoa kakku. Leikkaa kakkupohjat kolmen kerrokseen. Nosta alin kakkulevy tarjoiluvadille. Kostuta se rommiliemellä tasaisesti, esimerkiksi pullasudin avulla. Levitä vadelmavaahtoa 1,5 cm paksuiseksi kerrokseksi levyn päälle. Jätä reunoille noin sentin verran tilaa, sillä kakun paino työntää täytteen reunoille. Nosta seuraava kakkulevy päälle ja paina sitä kevyesti. Kokoa muut kerrokset samalla lailla. Levitä loppu vaahto kakun päälle ja reunoille. Laita kakku jääkaappiin siksi aikaa kun valmistat ganachen.
9. Kuumenna kerma kiehuvaksi kattilassa ja nosta liedeltä. Pilko suklaa joukkoon. Hämmennä kunnes suklaa on sulanut. Lisää voi ja sekoita tasaiseksi. Anna massan jäähtyä noin 10 minuuttia tai kunnes se paksuuntuu.
10. Valuta ganache kakun päälle. Levitä keskeltä reunoja kohti, anna kuorrutuksen valua reunojen yli.
11. Anna kakun tekeytyä jääkaapissa vähintään 5 tuntia ennen tarjoamista. Jos annat kakun maustua seuraavaan päivään, kuorruta kakun pinta vadelma vaahdolla ja ganachella vasta tarjoilupäivänä.

Ja ei muuta kuin ääntä kohti!

 

Teini-ikäinen äitiysblogi

Olen yrittänyt löytää äitiysblogia, jossa tuskailtaisiin kavereilla luuhaavista esiteineistä, jotka eivät vastaa puhelimeen. Tai opettajaa vastaan kapinoivista angsti teineistä. Tai lasten huonosta musiikkimausta. Tai siitä, että lapset tietävät enemmän radio-ohjattavista autoista kuin ikinä itse edes haluaa tietää. Tai siitä, että äiti nyt vaan ylipäätään ei enää ole se coolein tyyppi maan päällä.

Missä on ne perheblogit, joissa seikkaillaan yli kymmenvuotiaden muksujen kanssa. Suositellaan vaatteita esiteineille? Tai pohditaan sitä miten ja missä iässä lapsille pitää alkaa puhua murrosiästä, seksistä ja huumeista. Vai pitääkö niistä edes puhua? Minkä ikäisenä lapset saa laittaa keskenään uimaan? Mikä on 12 -vuotiaan sovelias pukukoodi koulun diskoon? Entä elokuviin isolle kirkolle, Helsinkiin, niin kuin meidän kylällä on tapana sanoa? Saako 13 -vuotis syntymäpäiville vielä tehdä tietovisan tai ongintaa? Kuinka paljon rahaa lapsi tarvitsee omaan käyttöön? Minkä ikäinen lapsi saa mennä kylille hengailemaan ilman selkeää syytä tai ohjelmaa? Missä menee holhoamisen ja huolehtimisen rajat? Traumatisoituuko lapsuus, jos lapsella ei ole omaa huonetta? Mikä on kymmenvuotiaalle kohtuullinen määrä kotitöitä? Minkä ikäinen lapsi pesee hampaansa itse? Kuuluuko vanhempien puuttua lapsen ystävyyssuhteisiin, jos niin miten ja kuinka paljon? Entä miten äitiys muuttuu lasten vanhetessa? Entä parisuhde? Kuka vanhempia kasvattaa?

Minusta tuntuu että olen liian vanha talvihaalari vertailuille. Vaipat ei kiinnosta sitäkään vähää. Eikä ne söpöt lasten vaatteetkaan. Haluaisin lukea vinkkejä siitä miten elämä saadaan jonkinlaiseen järjestykseen perheessä, jossa yksi lapsi tarvitsee erityistä tukea, yksi kaipaisi (äitinsä tavoin) apua sokeririippuvuudenhoitoon, yhden mielestä koulusta tulevat läksyt ovat turhia ja yksi haaveilee ihan muissa maailmoissa. Miten vanhempana kannustat lasta olemaan koulussa rohkeampi ja kotona vähemmän rohkea?

Jos ääneni ei olisi mennyt, huutaisin parasta aikaa lapsia rauhoittumaan. “Pyykkikoria ei saa heittää alas rappusia!” “Älkää riehuko!” “Pakatkaa!”. Nyt voin vain sivistyneesti hengittää sohvanuumenissa. Siihen on sitä paitsi oikea syy. Olen kuumeessa. Kurkkukipu äityi kunnon sairasteluksi joten voin luoda rauhassa strategiaa teini-iästä selviytymiseen.

Tarinoista kuviksi

 

Sain juuri tietää, että opinnäytetyöni on kansitettu! Siitä ilosta tein tälläisen pienen esityksen aiheesta! Liput liehumaan!

Jos asiani kiinnostaa enemmän, niin ota yhteyttä! Tarinoista kuviksi menetelmää voi sovelta erilaisille asiakasryhmille lapsista vanhuksiin. Haaveeni on päästä työstämään toimintamallia vielä pidemmälle ja saada taidelähtöinen toiminta osaksi sosiaalihuollon kenttää. Askel kerrallaan.

Mitä mieltä olette esityksestä? Tuleeko ideani ymmärretyksi näin karsitussa esityksessä?

Ps. Toivottavasti Prezi toimii.

Lisää kulttuuria!

Kyllä kiitos!
Kävin eilen katsomassa Vanja -Enon Kansallisteatterissa. Tuli sama olo kuin viimeksi teatterissa käydessäni. Pitäisi käydä useammin. Mitä muuta pyörii? Miksi en käy teatterissa vaikka kerran kuussa? Teatteri on ihanaa!

En hyvällä tahdollakaan voi sanoa, että Vanja -Eno olisi hauska esitys, ei vaikka Tsehov itse kutsuikin näytelmäänsä komediaksi. Hauskuus käsitys lienee muuttuneen sitten 1890 -luvun. Tai sitten olin liian nuori. Ehdottaisin kansallisteatterille nuorisolippua, jonka voisivat lunastaa kaikki alle 50 -vuotiaat
  Vanja_eno_lehdistö_15

Mietin miten kuvailisin tarinaa ilman, että etsin ensin hienosti koottuja teatteriarvosteluita ja omaksuisin niistä hienoja lauseita. Synkkä, näyttävä ja mahtipontinen. Upeita, visuaalisesti puhuttelevia kohtauksia. Upeasti rakennettuja henkilöhahmoja. Toivottomuutta.

Esityksen aikana minua jännitti, harmitti ja huvitti ja ahdisti yhdessä päähenkilöiden kanssa. Se lienee  hyvä merkki. Krista Kosonen oli minusta erityisesti maininnan arvoinen. Mikä upea nainen!

Vanja_eno_lehdistö_16

Teatteri tekee sielulle hyvää, uskoipa sitten sieluun tai ei. Jokin hyvässä teatterissa koskettaa. Vahvemmin ja isommin kuin elokuva. Kun näyttelijät ovat siinä kosketus etäisyydellä (kyllä, istuimme eturivissä!) auki, tunteet esillä, niin se ei voi olla koskettamatta.

Vanja -enossa esitetyt tunteet ovat isoja, surua, vihaa ja pettymystä. Kun katsoo niitä lähietäisyydeltä liikahtaa itsessäkin. On kiusallista nähdä aikuisen miehen epätoivo silmien edessä. Entäpä myötä häpeä tilanteessa jossa toinen kerjää rakkautta ihmiseltä, joka ei edes näe häntä. Välillä tekee mieli huutaa katsomon puolelta, että herätkää! Tee elämälläsi jotain! Älä jää paikoillesi! Välillä saamattomuus ja hitaus raivostuttaa, välillä säälittää.

Haluatko lukea oikean arvostelun? Tee se täällä. Kaikki upeat kuvat lainattu Kansallisteatterin pressi kuvista. Kuvaaja Stefan Bremer.

Vanja_eno_lehdistö_25

Menkää teatteriin!

Torstai on toivoa täynnä.

Ainakin haluan uskoa niin. Minua on jo pitkään riivannut ihmeellinen sairastelu, eikä syytä ole löydetty. Vähän aikaa sitten syy paljastui. Hammas on tulehtunut. Aikoja sitten juurihoidettu hammas on uudelleen ärtynyt. Hammas ei ole ollut kipeä vaan särky on tuntunut pääkipuna ja korvasärkynä. Ilahduttavaa tietysti että syy selvisi, vähemmän ilahduttavaa on uudelleen tehtävä juurihoito.

Juuri tällä hetkellä perhettämme riepoo jokin mystinen kukkukipu. Kaikilla on seksikkäästi käheä viskibasso. Ylä femmat sille!

Mutta ei silti ole syytä vaipua epätoivoon.

  1. Meillä kävi eilen siivooja tutustumassa! Jos hyvä tuuri käy, niin hän saa muut asiakkaat järjestettyä niin, että jatkossa meillä kävisi siivooja kerran viikossa. Kerrassaan mahtavaa!
  2. Koulutyöt edistyvät. Olen saanut palautettua kaksi puuttuvaa esseetä, muutaman muun kirjallisen työn, jonka lisäksi sain videoitua englanninkielisen videon pätkän liittyen edellä mainittuun kouluun. Tähtäimessä oelva jouluksi valmistuminen saattaa olla mahdollista!
  3. Olen menossa tänään teatteriin! Menemme ystävien kanssa katsomaan Kansallisteatterin Vanja -Enon. Viime teatteri kerrasta onkin jo aikaa. Odotan innolla illan kulttuuri pläjäystä!
  4. Syksy on niin kaunis. Aamuisin maisema onaivan upea, kuura peittää maan, mutta puut eivät ole vielä tiputtaneet upean värisiä lehtiään. Kerrassaan upeaa värien ilotulitusta!
  5. Minusta saattaa tulla kirjailia. Mutta ollaan siitäviel hyss hyss ennen kuin asia on mustaa valkoisella. Siihen asti hypin tasajalkaa sisään päin. Jännittää!

Pihallamme kasvaaliukuvärjätty vaahtera, upea, eikö olekkin?

Mikä sinua innostaa juuri nyt? Mikä on pinnalla? Mistä saat iloa ja voimaa?