Päiväkoti-ikäisenä lapsi alkaa huomata ympäristöstä tulevat odotukset. Tai hyvin pitkälti tämä on lapsi kohtaista. Päiväkoti on kuitenkin monelle sellainen reality check, ettei paremmasta väliä. Yht äkkiä perhosista, kukista ja hevosista on tullut tyttöjen juttuja ja autoista, koneista ja tiikereistä on tullut poikien juttuja. Käsittämätöntä. Mikä tekee jostain tietystä eläimestä tyttöjen tai poikien jutun? Kuka määrittelee tietyt kasvit sukupuoliryhmiin? Me aikuiset teemme niin.
Historian valossa hevoset ovat miesten juttuja. Perhosiakin ovat etupäässä keräilleet miehet. Leipuri ja eläinlääkäri tuppasivat vielä 50 vuotta sitten olemaan miesten ammatteja. Naiset ovat koneissa suhteellisen uusi tuttavuus, mutta tyttöjen on helpompaa astua “poikien alueelle” ilman leimaantumista kuin toisinpäin. Mikä sekin on meidän aikuisten opettama malli.
Mä taistelen henkisesti näitä stereotypioita vastaan. En suostu ajattelemaan, että tietty väri olisi enemmän tyttöjen kuin joku toinen. Mutta jos lapsi rakastaa pinkkiä, niin minkäs sille teet?
Ulkoisten merkkien sijaan olen kasvatuksessa pyrkinyt panostamaan asennekasvatukseen. Sukupuoli ei määrittele sitä mitä voit tehdä tai olla tekemättä. Sinä määrittelet sen. Jos tykkäät pinkistä se hyvä! Jos tykkäät barbeista, se on hyvä! Jos tykkäät ajaa radio-ohjattavia autoja, sekin on hyvä! Susta voi tulla palomies tai lentäjä, tai eläintenhoitaja tai leipuri. Tai esikouluntäti. Susta voi tulla ihan mitä vaan sä haluat. Se vaatii määrätietoisuutta, periksiantamattomuutta ja ahkeraa työntekoa, mutta sukupuolesta se ei ole kiinni.
Tärkeää on myös saada nauttia siitä että on tyttö tai poika. Ja juuri hyvä sellaisena kuin on. Sukupuoli pitäisi nähdä mahdollisuutena rajoittamisen sijaan.
Mitäs mieltä te olette tästä? Onko sukupuolella väliä?
Terkuin, Minna
Ihana kirjoitus ja komppaan!
T: se pieni tyttö joka harrasti jalkapalloa, luisteli hokkareilla, rakensi majoja ja kiipeili puissa, piti vaatteissa maanläheisistä väreistä ja leikki nukkien sijaan pikkuautoilla, sekä haaveili juristin ammatista 😀 Kiitos omille vanhemmille jotka antoivat tyttärensä olla juuri sellainen kun on.
PS. pikkusiskoni taas oli hyvin stereotyyppinen pikkutyttö, pinkki-prinsessa-barbi-blingbling
Voi Minna… Mä inhoan yli kaiken tota "sukupuolineutraali"-sanaa. Ihan kun siinä olis jotain pahaa että ihmisellä on sukupuoli. Jokaisella ihmisellä on sukupuoli eikä semmosta ku "neutraali sukupuoli" ole olemassakaan. Hölynpölyä sanon minä!!!!
Sukupuolen lisäksi meillä on persoonallisuus. Mä olen taas "jokainen saa olla sellainen omanlaisensa"-kasvatuksen kannalla (ja sen olennainen osa on sukupuoli.)
En halua antaa omille lapsille mitään valmiita mittapuita minkälaisia heidän tulis olla muun kun käyttäytymisen suhteen (tällä tarkotan sitä miten toisten ihmisten kanssa ja maailmassa tulis toimia).
Kukin saa leikkiä millä tykkää, tykätä mistä väristä ja musiikista tahansa, käyttää sellasia vaatteita jotka tuntuu itsestä hyvältä, olla kiinnostunut mistä haluaa jne.
Mun mielestä tässä "sukupuolineutraalissa trendissä" ollaan yht'äkkiä ottamassa pois lapsen mahdollisuutta olla rauhassa sellainen kun on "pelottelemalla" vanhempia "tyttöjen" ja "poikien" -jutuilla. Antaa lapsille mahdollusuus arvostaa omaa sukupuoltaan ja olla tyytyväinen tyttönä tai poikana.
Mitä stereotypioihin tulee niin niitä saakin tuulettaa ja huomioida yksilöitä ja antaa niiden rauhassa kukoistaa. Mutta ei saa syöttää tämmöstä "sukupuolineutraali"-kukkua.
Miten lapsesta koskaan voi tulla ehjä jos sen täytyy jotenkin hävetä sitä että sillä on sukupuoli?
Sori. Aika pitkä avautuminen 🙂
Voi Suvi, Suvi! Nythän sä et ollenkaan lukenut mun juttua! 😉 Etenkään päätöslausetta, sitä että jokaisen pitää saada nauttia siitä että on tyttö tai poika.
Sukupuolineutraali on ehkä huonosana, olisiko sellainen sanahirviö kuin sukupuolisensitiivinen sitten parempi? Oli mikä oli, niin sanalla itsellään ei ole merkitystä. Kasvatusta voisi kuvailla vaikka arvostavaksi, hyväksyväksi ja tasa-arvoiseksi. Jokainen saa olla omanlaisensa käy myös hyvin!
Mun mielestä sukupuoli neutraaliudessa (niin kuin minä perheessäni sitä toteutan, toimitus huomauttaa) ei olla ottamassa keltään mitään pois, vaan antamassa lisää tilaa itse kullekkin. Ja erityisen tarkka olen siitä, ettei lapselta odoteta tietyn tyyppistä käyttäytymistä tai valintoja vain siksi että on tyttö / poika.
Mutta Suvi, oikeastihan me ollaan samoilla linjoilla. Termit ehkä vaan sekoittuu, tai se mitä niillä tarkoitetaan 🙂
Sellaista sen pitäisi ollakkin, että jokainen lapsi saisi olla juuri sellainen kuin on. Ja silti tulla hyväksytyksi juuri sellaisena tyttönä tai poikana kuin on. Pitäisi jo pienestä pitäen antaa lapsille myös mahdollisuus ilmentää sitä omaa tyttöyttään tai poikamaisuuttaan sellaisella tavalla joka kullekkin lapselle on ominaista.
Kyllä sukupuolineutraali kasvatus on mun mielestä ihna järkevä käsite… ei sen tarkoitus ole tehdä tytöistä poikia tai pojista tyttöjä VAAN kasvattaa lapset niin, että kasvatus suhtautuu neutraalisti sukupuoleen, odotuksia ei aseteta sen mukaan. En ole myöskään tajunnut mistä ihmeestä nuo eläinten "sukupuolisävyt" tulee. Miksi poikein vaatteissa ei koskaan ole kissoja? Vaikka kissahan on petoeläin, ainakin jos kissanvihaajametsästäjiä uskoo. Koirat ja nallet voivat päästä poikien vaatteisiin, puput ei ikinä, ainakaan vauva-ajan jälkeen. Hevoset on todellakin tyttöjen juttu kun vaatteita tarkastellaan. Pöllöt, siilit ja apinat tunuvat kelpaavan kaikille, mutta pikkulinnut ja perhoset on tosiaan varattu vain tytöille. Mikä tää juttu on? Miksi poikalapset ei saisi suhtautua lämpimästi eläimiin ja tykätä pupujusseista. Miksi mun pitää perustella se, että haluan pojalleni violetteja vaatteita? Aina saa olla selittämässä, että ei se ole tyttö, se vaan tykkää violetista, ihan kuin oranssistakin. Ongelma on siinä, että vaikka itse yrittäisi olla lataamatta lapsiin ennakkoasenteita, yhteiskunta ja ympäristö sen tekee, ellei tynnyrissä lasta pysty pitämään…
Kyllä mä luin koko kirjotuksen ja totesinkin pirkalle ääneen että ollaan aika lailla samoilla linjoilla kuitenkin. 🙂
mut äh käytetään jotain muuta termiä ku "sukupuolineutraali".
Se hyvä on kotiäitiydessä että lapsia ei oo pystyttä "asettamaan muottiin" päiväkodissa. 😉
Suvi, mä vähän vitsailin kun olit niin tohkeissasi 🙂 Käytetäänkö termiä "omaksi itsekseen kasvaneet"? 🙂
Mutta ajattelen, että pohja kasvatuksele ja arvomaailmalle luodaan kotona. Vaikka kuka tekisi mitä on sillä kuitenkin väliä miten kotona näihin asioihin on suhtauduttu.
Kukat on toinen juttu, miksi ne on aina tyttöjen juttuja? Mun isä on puutarhuri, kukat on mun perheessä on harvinaisen paljon miestenkin juttu!