Author: minna

Elinvoimainen kunta tarvitsee järjestöjä

Kirkkonummen vahvuus piilee sen yhteisöllisyydessä. Olen saanut kokea yhteisön voiman monissa elämänvaiheissa: harrastus- ja liikuntaporukoissa, äiti-lapsikerhoissa, kyläyhteisöissä ja vanhempainryhmissä. Erilaisissa elämäntilanteissa ja muutoskohdissa yhteisöjen tuki on ollut korvaamatonta; helposti lähestyttävää, usein ilmaista ja siihen on liittynyt valinnan mahdollisuus ja vapaaehtoisuus. Yhteisöjen tuki on ehkäissyt yksinäisyyttä, tarjonnut konkreettista apua arjessa ja vahvistanut omia voimavaroja. Yhteisöllisyys oli myös tärkeä vetovoimatekijä, kun päätimme palata kotikuntaamme.

Järjestöjen toiminta on tiiviisti yhteydessä demokratian vahvistamiseen. Kansalaisyhteiskunta, jossa kansalaiset ja heidän itsenäisesti muodostamansa yhteisöt toimivat yhteisten asioiden hyväksi, on elintärkeä osa yhteiskuntaa. Se luo tilaa monenlaisille ihmisille ja antaa heille mahdollisuuden osallistua päätöksentekoon omalla tavallaan. Kansalaisyhteiskunnan roolia ei pidä aliarvioida, sillä sen kautta rakentuu yhteisön hyvinvointi, osallisuus ja demokratia.

Järjestöjen tarjoamat vapaaehtoistehtävät luovat paikkoja, joissa ihmiset voivat kohdata toisiaan, kokea itsensä osaksi yhteisöä ja löytää merkityksellistä tekemistä. Vapaaehtoistyön mahdollisuudet ovat tärkeä vastalääke yksinäisyyteen, pahoinvointiin ja kohtaamattomuuteen. Vapaaehtoistyö ei ainoastaan auta toisia, vaan myös vahvistaa omia voimavaroja ja luo yhteisön, jossa jokainen voi tuntea itsensä tarpeelliseksi ja arvostetuksi. Tämä yhteisöllisyys on erityisen tärkeää, kun yhä useammat kokevat jäävänsä yksin ja vaille tukea.

Vapaaehtoistöissä partiossa

Järjestöt on keskeinen osa kuntapalveluja. Eikä kuntien tule ainoastaan tukea järjestöjä, vaan niiden kanssa on tehtävä aktiivista yhteistyötä. Tämä yhteistyö ei perustu pelkästään resurssien jakamiseen, vaan aidosti tasavertaiseen dialogiin, joka vahvistaa yhteisöjen toimintaa ja demokratiaa.

Kirkkonummen tulevaisuus tarvitsee kunnallista päätöksentekoa, jossa ymmärretään järjestöjen merkitys. Tarvitsemme pitkäjänteistä yhteistyötä, riittävää rahoitusta, toimivia tilaratkaisuja ja avointa vuoropuhelua. Kyse ei ole vain resursseista, vaan myös siitä arvosta, jonka annamme yhteisölle ja sen kyvylle tukea asukkaitaan.

Järjestöjen rooli ei rajoitu vain yksittäisten ihmisten tukemiseen, vaan ne luovat elinvoimaa koko kuntaan. Järjestöt tarjoavat palveluja, jotka täydentävät julkisen sektorin toimintaa. Olipa kyse vertaistuesta, ammattilaisten tarjoamista palveluista tai ryhmätoiminnan mahdollisuuksista, järjestöt tarjoavat kustannustehokkaita vaihtoehtoja, jotka parantavat kuntalaisten hyvinvointia. Ne toimivat yhteiskunnan kaikilla sektoreilla: pelastusalalla sopimuspalokunnilla on tärkeä rooli, sote-sektorilla potilasjärjestöt tarjoavat tukea ja tietoa omille kohderyhmilleen, ja järjestöt tarjoavat myös monenlaista vapaa-ajan, kulttuuri- ja liikuntapalvelua kaikenikäisille kuntalaisille.

Järjestöt tuntevat oman kenttänsä ja kohderyhmänsä ja voivat tarjota juuri niitä palveluja, joita eri ihmiset eri elämäntilanteissa tarvitsevat. Tällöin kuntalaisten hyvinvointi ei perustu vain kunnan tai hyvinvointialueen tarjoamiin palveluihin, vaan yhteisöjen omaan aktiivisuuteen ja vapaaehtoisuuteen.

Yhteisöllisyys on Kirkkonummen elinvoiman kivijalka, ja järjestöjen tukeminen on avain sen säilyttämiseen. Jatketaan yhdessä tämän perinteen rakentamista ja varmistetaan, että se elää myös tulevaisuudessa!

Tasa-arvon edistäminen on yhteinen tehtävä

Olen osallistunut kahteen ensikertaa ehdolla oleville suunnattuun koulutukseen, ja kummassakin on nostettu esiin huolestuttava seikka: ehdokkaaksi lähtevillä naisilla on suuri vaara joutua häirinnän kohteeksi. Tämä ei ole ongelma, joka rajoittuu vain vasemmiston ehdokkaisiin – riski on olemassa yli puoluerajojen. Ehdokkaaksi lähteminen altistaa omat mielipiteet arvostelulle, niin kuin sen kuuluukin. Se on osa demokratian luonteenpiirteitä ja avointa yhteiskuntaa. Mutta pelkkä omien mielipiteiden esiin tuominen ja niiden puolustaminen julkisesti on jännittävää. Harva meistä on ennen ehdolle lähtemistä todella pohtinut mielipidettään asiasta aidanseipääseen ja kirjoittanut ne ylös koko kansan arvioitavaksi. En minä ainakaan.

Jos tämän lisäksi joutuu miettimään, onko valmis kohtaamaan aggressiivisen käytöksen, uhkailuja tai henkilöön menevää sontaryöppyä, estää se monia lähtemästä ehdolle. On tärkeää muistaa, että harvalla on valmiuksia kohdata tällaista vihamielisyyttä, eikä pitäisikään olla. En myöskään usko, että ehdokkaaksi lähtevällä pitäisi olla “riittävän paksunahka” kestääkseen kiusaamista. Kenen etua ajaa se, että politiikkaan osallistuvat vain ne, jotka kokevat pystyvänsä selviytymään mahdollisesta häirinnästä?

Minna-täti julistaa: Vaadin tasa-arvoa!

Jos siis mietit, onko tasa-arvo mennyt liian pitkälle, niin ei se ole. Häirintää politiikassa kokevat myös miehet, mutta jälleen kerran kyse on vahvasti sukupuolittuneesta ilmiöstä. Tasa-arvoa voidaan kuitenkin edistää ja tehdä politiikasta ja samalla koko yhteiskunnasta turvallisempaa kaikille.

Ensinnäkin on tärkeää, että sukupuolittunut vihapuhe ja häirintä otetaan vakavasti. Ehdokkaat tai muut poliittisessa keskustelussa mukana olevat naiset eivät saa joutua kärsimään henkilöön menevistä hyökkäyksistä tai uhkailuista. Tasa-arvon edistämiseksi on kehitettävä toimintamalleja ja tukirakenteita, jotka suojelevat kaikkia poliittisessa kentässä toimivia henkilöitä vihapuheelta ja väkivallalta. Kunnissa ja hyvinvointialueilla tulee vahvistaa tietoisuuden lisäämistä ja koulutuksia siitä, miten vihapuhetta tunnistetaan ja siihen puututaan. Kirkkonummella olen kuullut ehdokkailta hyvää siitä, ettei täällä ole ollut häiriökäyttäytymistä. Se on tosi tärkeää kuulla (ja nostaa mun kotiseutu ylpeyttä entisestään). Toivon, että sama toisia kunnioittava linja jatkuu myös tulevissa vaaleissa sekä itse valtuustossa. 

Tasa-arvotyön on ulotuttava kaikille yhteiskunnan osa-alueille. Kunnat voivat edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ottamalla huomioon sukupuolivaikutukset kaikessa päätöksenteossa ja palvelujen suunnittelussa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sukupuolisensitiivistä koulutusta kunnallisessa opetuksessa tai varhaiskasvatuksessa, joka purkaa sukupuolistereotypioita ja kannustaa kaikkia nuoria – tytöistä poikiin ja muunsukupuolisiin – tavoittelemaan omia unelmiaan ilman sukupuoleen perustuvaa rajoittamista.

Kunnallisten palvelujen saatavuus on myös tasa-arvon kannalta ratkaiseva tekijä. Tasa-arvon edistäminen tarkoittaa, että kaikilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet hyödyntää kunnallisia palveluja, kuten terveydenhuoltoa, koulutusta ja kulttuuripalveluja. Tasa-arvo ei ole vain naisten etu, vaan se hyödyttää koko yhteiskuntaa. Kun kaikki voivat osallistua ja nauttia samoista mahdollisuuksista, yhteisöstä tulee vahvempi ja yhdenvertaisempi. (Ja naisvaltaisten alojen palkkakuopasta en tässä kohtaa edes ala paasaamaan, mutta se on myös iso tasa-arvo kysymys, joka kaipaa huomiota.)

Meidän on varmistettava, että politiikkaan osallistuminen on mahdollista kaikille, jotka haluavat tuoda esiin mielipiteensä ja vaikuttaa yhteiskuntaan. Tasa-arvon edistäminen tarkoittaa, että kaikki voivat osallistua keskusteluun ilman pelkoa henkilökohtaisista hyökkäyksistä. Tasa-arvo on yhteinen asia, joka koskee meitä kaikkia ja johon meidän tulisi sitoutua yhdessä, yli puoluerajojen!

Amismuija ammattilaisena – kunnalla on merkitystä opintopolkujen rakentajana

Valmistuin lähihoitajaksi vuonna 1998, aikana, jolloin ammattikoulu ei ollut peruskoulun yli kahdeksan keskiarvolla päättäneelle tytölle tavallinen valinta. En tuntenut ketään muuta ammattikoulussa opiskelevaa, monille amis oli viimeinen vaihtoehto, jos lukioon ei päästy. Pitkään, ehkä ajan hengestä johtuen, häpesin amis taustaani, mutta Itselleni ammattikoulu oli oikea polku ja valmistuin 18-vuotiaana työelämään. Korkeakouluopinnot aloitin vasta aikuisena, kun kaipasin lisää ymmärrystä omasta työstäni. Myöhemmin olen suorittanut kaksi ammattikorkeakoulututkintoa sekä valmistunut ylemmästä korkeakoulututkinnosta. Ihan hyvin amismuijalta!

Ammatillinen koulutus on yhteiskunnan peruspilari, joka tarvitsee kunnallista tukea ja arvostusta. Omat lapseni ovat valinneet ammattikoulun, yksi heistä on saanut tukea oppimiseen jo varhaisessa iässä. Kirkkonummella oppimisen tuki on ollut koko koulupolun ajan sujuvaa, ja pienluokalta ammattikouluun ponnistanut poikani opiskelee nyt logistiikkaa opinnoissaan hyvin edeten ja innostuneena. Tällainen tuki ei ole sattumaa, vaan kunnallisten päätösten ja resurssien kohdentamisen ansiota. Kunnilla on tärkeä rooli koulutuspolkujen toimivuudessa ja niiden tukemisessa.

Ammattikoulua käsitellään edelleen toissijaisena vaihtoehtona, tai vielä pahempaa, amiksessa opiskelevia toissijaisina opiskelijoina, ja se näkyy opetuksen riittämättömyydessä. Tunteja perutaan, päivät ovat lyhyitä, ja opettajien ohjaus ulkoistetaan työpaikoille vaihtelevasti. Nuoret jäävät vaille riittävää tukea, mikä on lisännyt epäluottamusta omiin taitoihin. Vaatii kunnallisten päättäjien vastuuta ja toimenpiteitä, jotta ammatillinen koulutus saisi riittävästi resursseja ja tukea, joka mahdollistaisi opiskelijoiden täyden potentiaalin saavuttamisen.

Ammattikoulutuksen merkitys ei poistu korkeakouluihin panostettaessa. Me tarvitsemme peruspalvelujen tekijöitä, kuten lähihoitajia, kuljettajia ja rakennusmiehiä. Kunnat voivat varmistaa, että resursseja kohdennetaan oikeisiin paikkoihin ja että kaikilla opiskelijoilla on mahdollisuus kasvaa omalla tahdillaan. Kunnallinen panostus koulutukseen on investointi, joka tukee yhteiskunnan hyvinvointia ja vakautta.

Kunnilla on keskeinen rooli menestyksekkäiden koulupolkujen mahdollistamisessa. Riittävät resurssit varhaiskasvatukseen, peruskouluun, lukioon ja ammatilliseen koulutukseen ovat investointeja, jotka luovat pohjan yhteiskunnan toimivuudelle ja auttavat kaikkia kehittymään omalla polullaan.

Lihavuus politiikkaa

Vaalien alla lihavuus ja ylipaino nousevat jälleen keskustelun keskiöön. Usein tavalla, joka korostaa yksilön virheitä ja yhteiskunnan kustannuksia. Valitettavan usein tämä keskustelu kietoutuu niin sanottuun huolitrollaukseen, jossa puhdas läskiviha verhotaan näennäiseen huolenpitoon.

Lihavuus on kuitenkin aihe, jota voidaan käsitellä rakentavasti myös vaaliteemana. Lähtökohtana keskustelussa tulisi mielestäni olla ymmärrys ylipainon moninaisista syistä. Jos ylipaino olisi helppo ratkaista, ongelmaa ei enää olisi. Yksinkertainen neuvo “syö vähemmän kuin kulutat” tai “liike on lääke” ei riitä. Ne, joille ohje toimii, ovat jo toimineet sen mukaan, ja muille se jää hyödyttömäksi ja vahingolliseksi melusaasteeksi. Yksittäisen ihmisen ylipainon nostaminen esiin kysymättä ja yllättäin, ei ole huolenpitoa, vaan kiusaamista. Todellinen huolenpito tarkoittaa sitä, että keskitytään tukitoimien tarjoamiseen heille, jotka niitä tarvitsevat.

Rakenteellista tukea kunnista ja hyvinvointialueilta

Kunta- ja aluevaalien näkökulmasta hedelmällinen keskustelu keskittyy siihen, millaista tukea ylipainon kanssa kamppaileville tarjotaan. Esimerkiksi:

  • Millaisia palveluita ja tukea on saatavilla? Onko meillä tarjota ravitsemusterapeutteja, vertaistukiryhmiä tai fysioterapeutteja? Millaista tukea psyykkistä tukea on tarjolla sitä tarvitseville? Miten laihdutusta tukevaan lääkehoitoon suhtaudutaan?
  • Pitkäkestoinen tuki:  Onko tarjolla yksilöllistä, oikea-aikaista ja pitkäkestoista tukea?
  • Hoitopolut: Onko sovittuja ja selkeitä hoitopolkuja lihavuuden hoitoon? Kenelle hoitoa tarjotaan ja millä perustein? Tarvitaanko hoitoon lääkärin lähete vai riittääkö oma motivaatio ja sitoutuminen?

Rakenteelliset ratkaisut, kuten matalan kynnyksen palvelut ja pitkäjänteinen ennaltaehkäisy, ovat avainasemassa. Näiden lisäksi on tärkeää varmistaa, että kunnalliset ja alueelliset resurssit kohdentuvat oikein: tukea pitää olla saatavilla ilman kohtuutonta odottelua tai byrokraattisia esteitä.

Monissa kunnissa on onnistuneesti pilotoitu maksuttomia elämäntapamuutoksiin keskittyviä ryhmiä, joissa yhdistetään liikuntaneuvontaa ja ravitsemusterapiaa. Erilaisia matalan kynnyksen palveluita tulisi voida mallintaa eri puolille Suomea. Myös HUSin lihavuuden digihoitopolku on saavuttanut hyviä tuloksia, koska se tarjoaa yksilöllistä ja pitkäkestoista tukea helposti saavutettavassa muodossa. Voisiko onnistuneen digihoitopolun laajentaminen tuoda avun yhä useammalle, ja miten tätä voitaisiin tukea valtakunnallisesti? Olisiko aika myös neutralisoida keskustelu laihdutusta tukevasta lääkehoidosta? Kas siinäpä kysymyksiä!

Aito tilannekuva lihavasta ihmisestä liikunnan jälkeen.

Liikunnan mahdollisuudet kaikille

Kunnilla on myös keskeinen rooli liikkumismahdollisuuksien tukemisessa. Tämä ei tarkoita vain liikuntapaikkojen rakentamista, vaan myös niiden saavutettavuuden varmistamista. Onko liikunnan aloittamiseen tarjolla edullista ja asiantuntevaa ohjausta, etenkin niille, joille liikkuminen on fyysisesti haastavaa tai edellisestä liikunta kerrasta on aikaa?

Lisäksi on tärkeää tunnistaa ja purkaa esteitä, jotka erityisesti ylipainoiset ihmiset kohtaavat liikunnan parissa. Liikuntapaikkojen esteettömyys, alennukset vähävaraisille sekä koulujen iltapäiväkerhojen liikuntamahdollisuudet voivat olla konkreettisia tapoja tukea liikkumista. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus löytää itselleen sopiva ja turvallinen tapa liikkua, ilman taloudellisia tai fyysisiä esteitä.

Houkuttelisiko hoidettu latuverkosto sinua liikkumaan?

Lihavuus – riskitekijä, ei sairaus

Keskustelussa pitäisi muistaa, että lihavuus itsessään ei ole sairaus, vaan riskitekijä. Tämä erotus on merkityksellinen, jotta keskustelu pysyy faktoissa ja keskittyy ratkaisuihin.

Lihavuuteen tulisi suhtautua terveydenhuollossa osana kokonaisvaltaista hyvinvointia. Ammattilaisten tulisi tarjota tukea ja ratkaisuja yksilöllisesti sen sijaan, että keskitytään pelkkään painoindeksiin. Oletusten sijaan ihminen tulee kohdata ihmisenä. Tämä edellyttää, että poliittisilla päätöksillä tuetaan terveydenhuollon resursseja ja ammattilaisten koulutusta kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen.

Kunnallispolitiikassa on mahdollista tehdä päätöksiä, jotka tukevat ihmisiä elämäntapamuutoksissa ilman syyllistämistä tai leimaamista. Esimerkiksi panostukset terveyden edistämiseen kouluissa ja työpaikoilla, kattavat, kaikille saavutettavat terveyspalvelut, jotka ennaltaehkäisevät ja puuttuvat ongelmiin varhaisessa vaiheessa ja syrjimätön kulttuuri, joka tiedostaa lihavuuteen liittyvän stigman.

Yksilön syyllistämisestä kohti rakenteellisia ratkaisuja

Lihavuuden ympärillä käytävässä keskustelussa on huomioitava, että ylipaino ei synny tyhjiössä. Yhteiskunnallisilla rakenteilla, kuten eriarvoisuudella, terveellisen ruoan hinnalla, työelämän kuormituksella ja liikkumismahdollisuuksien puutteella, on suuri merkitys. Näihin rakenteisiin politiikalla voidaan vaikuttaa.

On tärkeää siirtää keskustelua yksilön syyllistämisestä kohti rakenteellisia ratkaisuja. Tämä tarkoittaa esimerkiksi:

  • Terveellisten elintapojen tukemista jo varhaiskasvatuksessa ja kouluissa.
  • Ympäristön ja infrastruktuurin kehittämistä siten, että liikunnasta tulee luonteva osa arkea.
  • Eriarvoisuuden vähentämistä, jotta kaikilla on mahdollisuus terveellisiin valintoihin.

Politiikan tehtävänä on mahdollistaa hyvinvointi kaikille, ei vain harvoille. Yhdessä voimme rakentaa oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa, jossa hyvinvointi on kaikkien oikeus ja rakenteelliset esteet eivät jätä ketään ulkopuolelle. Vaalien alla on tärkeää kysyä, millaisia konkreettisia ratkaisuja ehdokkailla on tarjota, jotta yhteiskunta tukee hyvinvointia ja vähentää eriarvoisuutta – syyllistämisen sijaan.

Ei mitään valmiita vastauksia

Olen pitkään ajatellut, että politiikka ei olisi mulle oikea paikka. Ei siksi, että mulla ei olisi mielipiteitä ja ajatuksia siitä, miten asioita pitäisi hoitaa (niitähän riittää), vaan siksi, että mulla on harvasta asiasta sataprosenttista varmuutta. Oon melkein aina enemmän niin, että toisaalta näin, mutta sit taas toisaalta noin. Politiikkaa seuratessa tuntuu, että kaikilla muilla on täydellinen varmuus siitä, miten asiat pitäisi hoitaa ja ratkaista. 

Tietenkin mulla on arvoja, joista olen täysin varma, mutta en mä niitäkään pysty elämään todeksi joka hetki. Jos mietitään vaikka mulle tärkeitä arvoja, kuten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, niin eihän ne aina ulotu jokaiseen tekemiseeni. Joskus omat tarpeet, laiskuus ja ylipäätään omanedun tavoittelu menevät etusijalle. Ja sit taas jos mietitään poliittisia teemoja, niin samalla tavalla ajattelen, monessa kohtaa että toisaalta näin ja toisaalta noin. Esimerkiksi että yrittäjälle kuuluu saada voittoa ja tulosta siitä hyvästä, että hän kantaa liiketoiminnan riskit. Toisaalta mietin, että ei ole mitään harhaisempaa kuin se, että taloudellisesti menestynyt ihminen tulee kertomaan, kuinka hän on ansainnut kaiken vain ja ainoastaan omalla työllään. Tai että joku ajattelisi hyväosaisuuden olevan pelkästään ahkeruuden tulosta, ilman että huomioi omia etuoikeuksiaan. Ylipäätään oon äimistynyt siitä, miten vähän ihmiset tunnistaa valtarakenteita yhteiskunnassa.

On kauheen helppo sanoa, että natsit vittuun tai että kaikki persut on idiootteja, mutta jos tuntee henkilökohtaisesti ihmisiä, jotka ajattelevat aivan eri tavalla kuin itse, ei olekaan niin helppoa ratkaista asioita vain käskemällä niitä katoamaan. Tai ajatella, että kaikki tiettyä puoluetta kannattavat olisivat jokin homogeeninen ryhmä jotakin halveksuttavaa massaa. En tietenkään hyväksy kaikkien ihmisten tekoja, enkä edes ymmärrä useidenkaan ihmisten ajattelutapoja. Mutta en myöskään usko, että ratkaisu olisi hävittää heidät tai katkaista kaikki yhteydet. Onko mulla ratkaisuja – tuskin, mutta eihän mulla niitä yksin voikaan olla. 

Olen koko ikäni tehnyt töitä sellaisten ihmisten kanssa, jotka tarvitsevat tukea elääkseen hyvää arkea. Erilaisia palveluja kaipaavat vammautuneet, sairaat ja kriisin kokeneet ihmiset. Kun mietin niitä, joita olen kohdannut työssäni, ei mulle tule mieleen laiskoja, vastuuta pakoilevia tai moraalisesti löysiä ihmisiä, vaan ihmisiä, jotka usein ovat tyytyväisiä, jos elämän perusasiat ovat kunnossa. He ovat selvinneet vaikeista olosuhteista, muuttuvista tilanteista, epäselvistä ohjeista, vaihtuvista ammattilaisista, ristiriitaisista vaatimuksista ja riittämättömästä tuesta – joskus pitkäänkin. Silti poliittisessa keskustelussa puhutaan tukien väärinkäyttäjistä, joita uhkaillaan ensisijaisesti sanktioilla. Ja tää on musta käsittämätöntä, ihan kuin ihmisen moraali olisi kiinni kuinka paljon hän yhteiskunnalle maksaa. Samaan aikaan tiedostan, ettei ole olemassa mitään pohjatonta kuilua, josta kaikki kustannetaan ja meillä on edessämme varmasti vaikeitakin valintoja koskien hoivaa, tukea ja erilaisten sairauksien hoitokustannuksia.

Mietin pitkään, voinko lähteä mukaan politiikkaan, koska mulla ei ole valmiita vastauksia siihen, miten kaikki rahoitetaan ja miten mun uuden vuoden toiveet toteutuu (eli maailman rauha, ihmisten välinen rakkaus ja ymmärrys lisääntyy, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus vahvistuu, patriarkaatti murskautuu ja rasismi sekä kaikki muu syrjintä loppuu). Mutta tajusin, että jos mulla olis valmiit vastaukset, joku olisi jo “keksinyt” mut enkä nykertäisi tässä tätä blogia, ja ehkä mun palkkakin alkais ihan jollain muulla numerolla.

Miksi lähdin ehdokkaaksi: Vastavoima eriarvoisuudelle ja yksinäisyydelle

Lähdin mukaan Kirkkonummen Vasemmiston ehdokkaaksi, koska koen huolta siitä, että eriarvoisuus, yksinäisyys ja kohtaamattomuus ovat yleistyneet ja vahvistuneet. Aktiivista vastavoimaa tarvitaan! On huolehdittava siitä, että yhteisöjen arvot eivät käänny yhä kylmemmiksi ja karsivammiksi. On pidettävä huolta siitä, että haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten ääni todella kuuluu ja että he ovat mukana heitä koskevassa päätöksenteossa. On uskallettava astua ulos omalta mukavuusalueeltaan.

Julkinen keskustelu koostuu usein äänistä, jotka korostavat erottelua ja eriarvoisuutta. Uskon kuitenkin, että meitä yhteisöllisyyden ja yhdenvertaisuuden nimiin vannovia hiljaisia on paljon. Nyt on aika olla rohkea! Meidän tehtävämme on luoda yhteisöjä, joissa jokainen kokee itsensä kuulluksi, nähdyksi ja arvostetuksi – riippumatta taustasta, elämäntilanteesta tai terveydentilasta. Eriarvoisuuden vähentäminen, yksinäisyyden lievittäminen ja yhteisön vahvistaminen ovatkin niitä tavoitteita, jotka ohjaavat toimintaani.

Olen päättänyt lähteä ehdokkaaksi, koska uskon, että kunnallisella päätöksenteolla on valtava vaikutus siihen, miten voimme tukea kaikkein haavoittuvimpia yhteisössämme. Hyvän arjen edellytykset eivät ole itsestäänselvyys – meidän on aktiivisesti varmistettava, että kaikki kuntalaiset voivat saada tarvitsemansa palvelut ja tukea elämän eri vaiheissa. Hyvä arki, joka perustuu toimiviin ja saavutettaviin palveluihin, on oikeus, joka kuuluu kaikille, ei vain harvoille ja valituille.

Yhteisöllisyyden vahvistaminen on toinen keskeinen tavoite, johon haluan panostaa. Meidän tulee tukea ja luoda yhteisöllisiä tiloja, joissa ihmiset voivat kohdata toisiaan, jakaa kokemuksiaan ja tukea toisiaan. Yhteisöllisiä tiloja eivät kaipaa vain nuoret, monet erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset kaipaavat ympärilleen turvallisia yhteisöjä. Yhteisöllisyys ei ole vain mukautuvaa ja osallistavaa, se on hyvinvoinnin näkökulmasta elintärkeää. Kunnassa on huolehdittava siitä, että mikään ryhmä ei jää yhteisön ulkopuolelle.

Olen siis astunut ehdokkaaksi! Haluan omalta osaltani tehdä töitä sen eteen, että Kirkkonummella vallitsee tasavertainen, osallistava ja inhimillinen yhteisö, jossa kaikki voivat elää turvallista ja mielekästä elämää. Tämä ei ole vain haave, vaan konkreettinen tavoite, johon voimme yhdessä päästä.

Kampanjani kärkiarvot:

  1. Yhdenvertaisuus
    Yhdenvertaisuus tarkoittaa työtä eriarvoisuuden vähentämiseksi ja kaikkien kuntalaisten oikeuksien turvaamiseksi. Haluan, että kunnallisessa päätöksenteossa otetaan huomioon myös haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, ja että heidän ääniään kuullaan.
  2. Hyvä arki
    Hyvä arki tarkoittaa toimivia ja saavutettavia julkisia palveluja. Koulut, sosiaali- ja terveydenhuolto, julkinen liikenne ja muut perustarpeet on turvattava kaikille kuntalaisille. Hyvä arki on oikeus, ei etuoikeus.
  3. Yhteisöllisyys
    Yhteisöllisyys tarkoittaa sitä, että ihmiset voivat kokea kuuluvansa johonkin – olipa kyseessä vertaisryhmät, järjestöjen toiminta tai muut yhteisölliset tilat. Meidän on vahvistettava yhteisöjä, joissa kukaan ei jää yksin.

Tämä on minun kutsuni toimia ja puolustaa arvoja, jotka tekevät meistä paremman yhteiskunnan. Haluan tehdä Kirkkonummen entistä paremmaksi paikaksi asua, elää ja kasvaa – yhdessä!

Jos haluat tukea vaalityötäni, seuraa minua somessa! Facebook ja Instagram