Kirkkonummen vasemmistolla ja demareilla on tapana vappuisin, ennen työväen vappujuhlaa, muistaa vakaumuksensa puolesta kaatuneita punaisten haudalla Masalassa. Tällä kertaa minä sain kunnian pitää pienen puheen haudalla.
Hyvät toverit,
Tänään seisomme täällä, punaisten haudalla, kunnioittaen niitä, jotka taistelivat ja antoivat elämänsä oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta. Meidän tehtävämme on vaalia heidän perintöään, erityisesti nyt, kun näemme luokka- ja tuloerojen valitettavasti syvenevän.
Eriarvoisuus kasvaa, ja sen mukana tulevat epävarmuus, pelko ja levottomuus. Ihmisten huoli omasta ja perheen pärjäämisestä kasvaa. Historia on opettanut meille, kuinka vaarallista on, kun yhteiskunta jakautuu ja kuilu syvenee niin suureksi, ettei toisia enää ymmärretä. Näinä aikoina onkin tärkeämpää kuin koskaan, että me toverit seisomme yhtenä rintamana. Meidän on yhdessä työskenneltävä yhdenvertaisemman tulevaisuuden puolesta – tulevaisuuden, jossa ei tarvitse pelätä nälkää, sairautta tai hätää, vaan jossa kaikilla on mahdollisuus elää hyvää elämää, itselleen ja yhteisölleen arvokkaana.
Tämä on meidän aikamme, meidän vuoromme taistella. Vaikka nykyhetki on vaikea, niin yhdessä meillä on muutosvoimaa. Toiminnallamme on merkitystä, sillä juuri meidän aktiivinen ja määrätietoinen työmme luo toivoa. Yhdessä voimme rakentaa oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa, tulevaisuutta, joka on parempi meille kaikille.
Olkoon tämä päivä muistutus siitä, että vaikka maailma ympärillämme on epäoikeudenmukainen, meillä on voimaa vaikuttaa siihen. Meidän on oltava toistemme tukena, matkalla kohti parempaa huomista.
