Tässä kuussa omavaraisuus bloggaajien kollektiivi kerää kokemuksia marjojen viljelystä ja sehän sopii, sillä sain juuri valmiiksi uuden mansikkamaan kasvihuoneen kylkeen.

Meillä on melko paljon erilaisia marjoja, mansikan lisäksi löytyy puna-, valko- ja mustaherukoita, karviaisia, karhunvattua, vadelmaa ja pensasmustikkaa. Mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että peurojen kerättyä vadelma sadon, sain itse ehkä kolme vadelmaa maistiaisiksi. Eikä mansikkaakaan oikeastaan ole jäänyt säilöttäväksi asti.

Mustaherukkaa sen sijaan on valtavasti. Useimmiten olen keittänyt marjat mehuksi, sillä mustaherukkahillo ei oikein tahdo kulua meidän perheessä. Vuosien saatossa olen pikkuhiljaa oppinut ettei kannata nähdä suurta vaivaa sellaisten asioiden tekemiseen, joita kukaan ei sitten loppujen lopuksi syö.

Tästä syystä olemmekin tänä keväänä panostaneet vadelma pensaisiin. Projekti itse asiassa alkoi jo viime kesänä, kun kunnostimme vanhvan vadelmapenkin ja hankimme siihen muutamia uusia taimia. Tänä keväänä Tane bongasi jostakin alennusmyynnistä lisää vattuja, joten nyt meillä on kunnon vadelma penkki. Kumpa vain saisimme sen suojattua peuroilta niin, että vadelmat jäisivät tällä kertaa meidän syötäväksemme.

Toukokuu on todella näyttänyt sen, ettei omavaraisuus ole pelkkää villiyrttien keräilyä ja puutarhassa fiilistelyä. Olemme tehneet pitkää päivää istuttaen, rakentaen, hoitaen, korjaten, kylväen ja mitä vielä. Tuntuu, että to do lista ei koskaan lyhene, aika kuluu ja mitään ei saa aikaiseksi. Mikä ei tietenkään ole totta, sillä moni asia on kevään aikana edistynyt. Meillä on nyt aktiivi käytössä kaksi kasvihuonetta, kasvulavat on kylvetty, mansikkamaa tehty, vadelmapenkki kunnostettu, taimia istutettu ja korvasieniä kerätty. Niin, ja mehiläisiä hankittu.

Hirveän helposti vain itselleen asettaa liikaa vaatimuksia. Kun ei edes ole ollut aikaa kerätä tee aineksia talven varalle.

Olen välillä pakottanut itseni istuskelemaan puutarhassa ja nauttimaan ympärillä olevasta. Koska loppujen lopuksi kaikki on turhaa, jos mistään ei ehdi nauttimaan. Opettelen tietoisesti riemuitsemaan tehdystä työstä. Se olkoon tämän kesän motto!

Lue myös muiden omavaraisuus bloggaajien kuulumiset:

Sorakukka, Puutarhahetki – Suurien unelmien puutarhablogi, Sarin puutarhat, Harmaa torppa, Tsajut, Palokankaan pientila, Kohti laadukkaampaa elämää, Metsäläisten elämää, Urban Farming, Elämää korvessa, Pienen pieni Farmi, Korkeala, Torpan Tyttö, Riippumattomammaksi, Maalaiskaupungin piha, Villa Kotiranta, Alussa oli Vehkosuo, Laura eli Javis, Iso-Orvokkiniitty, Jovelassa/ Omavarainen, Luomulaakso