Mustaherukka – suklaakakku

Suklaa – mustaherukkakakku ei voi olla kuin hyvää, sillä se on yksi lempiyhdistelmistäni. Mustaherukka taittaa mukavasti suklaan makeuden. Onneksi perheessämme on tulevaisuuden sokerileipuri tai ainakin innokas harrastaja Alma, jonka käsissä syntyi tämä kerkullinen kakku!

 

 

Mustaherukka – suklaakakku

Suklaakakkupohja
200g voita
200 g tummaa suklaata
4 kananmunaa
2 dl sokeria
2 1/2 vehnäjauhoja
1 tl vehnäjauhoja
Kostutus
1/2 dl mustaherukkamehutiivistettä
1 dl vettä
Täyte
200g mustaherukoita
400g maustamatonta tuorejuustoa
1 1/2 dl sokeria
4 dl ranskankermaa
1. Sulata voi ja suklaa kattilassa
2. Erottele kananmunista keltuaiset ja valkuaiset.
3. Yhdistä vehnäjauhot ja leivinjauhe
4. Sekoita keltuaiset ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Vatkaa valkuaiset paksuksi vaahdoksi.
5. Yhdistä sulatettu voi-suklaa massa ja keltuaisvaahto. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Nostele lopuksi joukkoon valkuaisvaahto.
6. Kaada taikina voideltuu, halkaisijaltaan 24 cm irtopohjavuokaan. Paista kakkua 175 asteisen uunin alatasolla 40 – 45 minuuttia.
7. Soseuta mustaherukat sauvasekoittimella. Yhdistä marjasose, tuorejuusto ja sokeri tasaiseksi massaksi.
8.Vatkaa ranskankerma sileäksi ja tanakaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää vaahto tuorejuustomassaan.
9. Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan. Sekoita kostutusliemi. Kostuta pohja ja lusikoi päälle noin 1/3 osa äytteestä.
10. Nosta ppäälle toinen kerros, kostuta ja lisää täytettä. Tee samoin viimeiselle kerrokselle. Voit halutessasi lisätä täytettä myös kakun reunoille tai jättää kakkupohjan reilusti esille.
11. Anna kakun tekeytyä jääkaapissa muutama tunti ennen tarjoilua. Koristele kakku tuoreilla marjoilla ja marengeilla.

Nauti!

Mustaherukka - suklaakakku, suklaakakku, leivonta, marenki
Mustaherukka - suklaakakku
Onko teillä suosikki makupareja nimenomaan täytekakuissa?

 

Supernaisille

Hesarin blogeissa oli vähän aikaa sitten juttu supernaisista. Sellaisista, joilla on perhe, parisuhde ja ura reilassa. He pitävät itsestään huolta ja ehtivät harrastaa. Kaikki näyttää olevan kunnossa, eikä heillä totta vieköön isoja ongelmia olekaan.
Luin jutun juuri saman päivänä kun minun oli ilmoitettava, ettei perustamani Paperilla -lehti enää jatkaisi. Jotenkin yhtälö oli katkeran suloinen. Saan kuulla lähipiiriltäni tämän tästä siitä kuinka teen kaikkea. Ja välillä ihmisten puheista heijastuu myös ajatus siitä, että minulla on kaikkea. Ja mitä siihen voi sanoa, minulla on perusasiat kunnossa. On ihana perhe, monenlaisen tekemisen mahdollistava työ ja kiva koti pääkaupunkiseudun tuntumassa. Minulla on ollut mahdollisuus matkustaa ja opiskella itselleni mieleisiä asioita. Elämässäni on runsaasti rakkautta. Olen onnekas.

Sillä, että tekee kaikkea on myös kääntöpuolensa. Vaikka tekeminen on kivaa ja antoisaa, saattaa joskus huomata tekevänsä liikaa. Yhtä äkkiä ei vaan enää huvitakkaan, tai kerta kaikkiaan ei jaksa. Oman jaksamisen rajat löytyvät kokeilemalla. Itse olen luonteeltani rajapinnoilla hiippaileva, teen kivoja juttuja, enkä osaa sanoa ajoissa ei.
On opittava näkemään mikä itselle on tärkeää ja voimaa antavaa. Joskus on todettava, että jokin asia ei toimi, tai että se ottaa enemmän kuin antaa. On opittava laskemaan irti. Jos jäisin kiinni jokaiseen asiaan, mitä haluan kokeilla, jokaiseen projektiin, joka ei saa tuulta alleen, hautautuisin niiden alle. Arkailisin uusiin mahdollisuuksiin tarttumista ja rupeaisin pelkäämään lopputulosta ennen aikojaan. Se ei kuulostaisi enää minulta.

Vapaa ajallani haluan rentoutua luovan tekemisen parissa. Kokeilla erilaisia asioita ja nauttia uusien asioiden löytämisestä. Näistä asioista myös bloggaan. Luovuus vaatii tujauksen itsekkyyttä. On otettava aikaa itselleen, toteutettava omia näkemyksiään ja ennen kaikkea, on opeteltava sanomaan ei. Blogissani tai elämässä muutenkaan en koskaan korosta sitä, kuinka olen kieltäytynyt monista asioista pystyäkseni keskittymään niihin, jotka itse koen tärkeäksi. Olen oppinut sietämään sitä, että minun prioriteettini eivät välttämättä aukea jollekkin toiselle, jonka tärkeästä toimesta kieltäydyn. Blogini ei myöskään esittele kaikkien elämään kuuluvia epätoivon hetkiä, itsesäälissä rypemiskohtauksia ja aika ajoin vaivaavaa riittämättömyyden tunnetta. Blogissa on ikuinen kesä niin sanoaksemme.


Olen luonteeltani suurpiirteinen ja helposti kyllästyvä. Joudun usein pohtimaan missä menee luovuttamisen ja luopumisen raja. Annanko periksi liian aikaisin, olenko liian lyhytjänteinen tai kärsimätön? Vastauksia näihin kysymyksiin haetaan niiltä rajapinnoilta. Tärkeintä on tietää itse.

Oletteko te törmänneet näihin asioihin elämässänne?
Terveisin, Minna

PS. Minä vietän viikon valokuvaterapia opintojen parissa Kreetalla, mutta blogi päivittyy, ihan niin kuin supernaisilla kuuluukin!

Tinjamilla maustettu luumu -omenahillo

Sain Järvikylältä DIYrtti haasteen, jossa tarkoituksena on kehittää tai kokeilla erilaisia reseptejä yrteille! Tai oikeastaan käyttötarkoitusta ei oltu rajattu pelkästään resepteihin, sillä yrttejähän voi käyttää monenlaiseen muuhunkin tarkoitukseen! Itseäni houkutti myös ajatus luonnonkosmetiikan valmistamisesta, mutta tällä kertaa aikataulu saneli hieman mahdollisuuksia.

Syksyisin tulee kokeiltua paljon erilaisia säilöntäohjeita, enimmäkseen hilloa ja mehuja, mutta myös muita tapoja säilöä kesän makuja talven varalle. Minusta on hauskaa kokeilla perinteisiä reseptejä pienellä twistillä ja mikäpä sen parempaa kuin lisätä tuoreita yrttejä tuomaan makua!
Tähän hilloon olen käyttänyt oman pihan omenoiden ja luumujen lisäksi tinjamia.

 

 

Valmistaminen on helppoa, joskin pikkuruisen luumujen kalttaaminen oli himpun työlästä.
Tinjamilla maustetun luumu -omenahillon ohje
 
1 kg luumuja
1 kg omenoita
3 dl vettä
2 kanelitankoa
muutama tinjamin oksa
1 kg hillosokeria
Kalttaa ensin luumut ja poista kuoret. Halkaise luumut ja poista kivet. Kuori omenat ja poista siemenkodat. Pilko omput sopivan kokoisiksi paloiksi. Laita luumut, omenat, vesi, kanelitangot ja tinjami kattilaan ja anna kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia. Lisää sokeri, sekoita ja anna keitä vielä toiset 10 minuuttia. Kuori vaahto pinnalta ja purkita puhtaisiin, kuumiin lasipurkkeihin. Anna jäähtyä huoneen lämmössä ja säilytä kylmässä.

Minä kokeilin kesällä rosmariinimansikkahilloa, se ainakin toimii loistavasti! Myös mustikka ja tinjami voivat olla mukava makupari. Oletteko te maustaneet hilloja yrteillä ?

Pavlova -helppoa ja hyvää

Joskus on tarvetta herkuille, jotka voi valmistaa ennakkoon. Pavlova sopii siihen mainiosti. Se on helppo tehdä, eikä kärsi siitä, että valmistat sen jo edellisenä päivänä. Täytä marenki kuitenkin vasta juuri ennen tarjoilua ettei se kostu.
Pavlova

Pavlovan eli marenkitortun tekeminen on sen verran helppoa, ettei se juuri ohjeita kaipaa! Tärkeintä on, että munat ovat huoneenlämpöisiä. Silloin marenki sitoo kunnolla ilmaa ja siitä tulee kuohkeaa.

Tarvitset:
4 kananmunan valkuaista
2 1/2 dl hienoa sokeria
2 tl maissitärkkelystä
1 tl valkoviinietikkaa

Kuumenna uuni 125 asteiseksi. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Vaahto on riittävän kovaa kun pystyt pitelemään sitä ylösalaisin pääsi yläpuolella. Sekoita joukkoon maissitärkkelys ja sokeri. Vatkaa seosta kunnes se on kiiltävää ja kovaa. Lisää lopuksi etikka.

Levitä seos pellille. Minä tein marengista kaksi suorakaiteen muotoista levyä, jotka sain mahtumaan yhdelle pellille. Voit muotoilla marengista myös ympyröitä. Kypsennä marenkia uunin ala tasolla noin 1,5 tuntia. Anna jäähtyä ja jähmettyä rauhassa. Täytä pavlova vasta juuri ennen tarjoilua!

Täytteeksi tarvitset kermaavaahtoa ja marjoja. Tämä ei voi olla kuin hyvää.

Pavlova

Miten on, oletteko te marengin ystäviä?

Terkuin, Minna

30+ Opiskelija elämää!

Meidän perheessä on tällä hetkellä kaksi aikuisopiskelijaa. Omat opintoni ovat loppusuoralla ja mieheni opinnot alkoivat juuri. Kumpikin meistä opiskelee työn ohella. Minulta puuttuu muutama hassu kurssi kun taas mieheni ei vielä oikein edes hahmota tulevaa urakkaa.

Sen vaan voin sanoa, että kun itse olen viimeiset neljä vuotta ollut se, joka lähtee aikaisin lauantai aamuna ajelemaan kohti koulua, niin ei haittaa yhtään että osat ovat nyt vaihtuneet!

Aikuisena opiskelu eroaa nuorisopuolen opinnoista ratkaisevasti. Kun opiskelu ei ole päätoimista, vaan tapahtuu työnohella, joutuu opiskelija todella punnitsemaan omaa motivaatiotaan. Turhan takia kouluun ei mennä. Vaatimustaso sekä opetusta, että omaa suoritusta kohtaan on kovempi. Jos kerran uhraan päivän tai kaksi opiskeluun, odotan saavani vastinetta “koko rahalla”. Toisaalta aikuisopiskelijan on opittava, ettei kaikkeen voi panostaa täysillä. On opittava priorisoimaan.

Parasta opiskelussa on ollut oman työn ja sen merkityksen kirkastuminen. Opintojen avulla on oppinut perustelemaan omaa työtään, löytämään teoriapohjan mutu -tuntuman tueksi. Vaikka opinnot ovat olleet rankka puristus, ovat ne myös motivoineet omaan työhön uudella tavalla. Ne ovat selkeyttäneet sitä miten haluan omaa työtäni tehdä.

Minulla on takana neljä vuotta Hämeen ammattikorkeakoulun Artenomi opintoja Ohjaustoiminnan koulutusohjelmassa. Viides vuosi edessä. Toivon valmistuvani jouluun mennessä. Tekemistä on edelleen. Eikä itsestä meinaa millään saada puserretuksi niitä viimeisiä voimia istua alas ja kirjoittaa.

Monimuoto-opiskelu vaatii sitoutumista. Perheen, työn ja opintojen yhdistäminen on haaste. Koulutehtäville ei koskaan ole aikaa. Joka toinen viikonloppu menee koulun käyntiin. Lapset kyselevät poissa olevan vanhemman perään. Työn ja koulun ulkopuolella pitäisi löytää aikaa harjoitella ruotsia tai kirjoittaa taidehistorian essee. Samaan aikaan kun pyykkivuori kasvaa ja lapset kaipaisivat ruokaakin.

Silloin tarvitaan hyvää miestä. Tai naista. Puolison tuki on tärkeää oman jaksamisen kannalta. Kun itse painaa pitkää päivää koululla, ei kaipaa syyllistäviä eikä lannistavia viestejä kotoa. Ei vaikka olo ei kotipuolessakaan olisi niin kovin auvoista. Siinä mielessä onkin hauskaa, että roolimme tänä syksynä vaihtuivat. Mieheni nautiskelee rauhallista koululounaista ja mielenkiintoisista keskusteluista, kun taas minä yritän selättää pyykki vuoria ja varon kyseleväni koska opiskelija mahdollisesti palaa kotiin.

Oletteko te opiskelleet aikuisiällä? Miten meni? Saitteko opinnot kunnialla loppuun?

Terveisin, Minna

Elämää perhekodissa!

Kysellessäni taannoin toivepostauksia kysyttiin minulta postausta, jossa kertoisin enemmän perhekodin arjesta. Ajattelin, että arkeamme olisi helpointa valottaa sellaisen postauksen kautta, jossa kävisin yhden päivän tapahtumat läpi teidän kanssanne. Meillä on elämässä selkeä rytmi. Se auttaa kun taloudessa on monta ihmistä ja erilaisia menoja. Erityisen tärkeää rytmi on silloin, kun harjoitellaan erilaisia elämänhallintaan liittyviä taitoja.

7.00 herätys
Nousen ylös melkolailla heti herätyskellon soitua, herätän lapset, tarjoilen aamupalan ja laitan kahvin tippumaan. Tässä vaiheessa istun yleensä koneella naputtelemassa vastauksia blogiposteihin, vastailemassa sähköpostiviesteihin ja tekemässä muita hommia tietokoneella.

8.05 koulutaksi
Kaikki lapset lähtevät koulutaksilla, mikä on iso muutos viime vuodesta kun yhtä vielä vietiin päiväkotiin. Kirkkonummella on ollut aikamoista polemiikkia koulukuljetuksista tänä syksynä. Omat lapseni kulkevat aamuisin pelkästään taksilla, sillä bussilla kulkien koululaisten matkat olisivat kestäneet lähes kolme tuntia päivässä. Lasten lähdettyä jatkan vielä kahvin juontia ja koneella istumista.

8.45 työt alkavat
Meille tulee muutamia henkilöitä päivätoimintaan perhekodin ulkopuolelta. He tulevat yhdeksäksi, jolloin aloitamme työt. Maanantaisin meillä on palaveri jossa käymme läpi kaikki tulevan viikon tapahtumat. Harrastukset, toiveet, kyläilyt, lomat, tapahtumat ja muut menot. Maanantai palaveri auttaa kaikkia jäsentämään viikon kulkua ja huolehtimaan omista menoistaan. Palaveri on siitäkin tärkeä, että siinä päätetään tulevan viikon ruokalista.

Palaverin jälkeen alkavat työt. Koko porukka on jaettu pienryhmiin niin, että jokaisella ryhmällä on vastuu ohjaaja. Ryhmät vaihtuvat päivittäin niin, että työympäristö ja ohjaaja vaihtuvat. Töissä tehdään vuoden ajasta ja päivästä riippuen puutarhatöitä, askartelua, taidetyötä, kodinhoitoa, ruokaa, eläintenhoitoa, siivousta ja pyykkihuoltoa.

Tavoitteemme on, että jokainen huolehtii omaan elämäänsä liittyvistä asioista niin pitkälle kuin se on mahdollista niin vähällä tuella kuin se on mahdollista. Ajatten, että on jokaisen oikeus ja velvollisuus opetella huolehtimaan itse itsestään. Meidän tehtävämme on tukea asukkaitamme siten, että he pystyvät niin itsenäiseen elämään kuin se suinkin on mahdollista.

10.40 kahvi
Työn lomassa maistuu kuppi kahvia. Jos oikein tuuri käy, on tarjolla myös tuoretta pullaa.

13.00 ruoka
Ruoka ei Vipusessa tule mistään valmiina, vaan kaikki tehdään yhdessä itse. Pyrimme syömään sesongin mukaista ruokaa, mutta jokainen saa olla mukana ehdottamassa syötäviä ruokia. Syömme joka viikko niin kalaa, lihaa kuin kasvisruokaakin. Lisäksi jokaisen ruuan yhteydessä tarjoillaan luonnollisesti salaattia.
Ruoka katetaan seisovan pöydän tyyppisesti niin, että jokainen saa itse annostella ruuan itselleen. Tarvittaessa annostelussa autetaan tai tuodaan valmiiksi annosteltu lautanen pöytään.
Ruuan jälkeen avustetaan tarvittaessa wc-käynnissä, muuten tässä on pienen lepohetken paikka.

13.45 Ensimmäinen erä lapsia tulee koulusta. Välipalaa, läksyjä, kuulumisten vaihtoa.

14.00 kahvi
Ja taas juodaan kahvia. Tämän jälkeen haetaan posti laatikolta, jonne matkaa kertyy noin 500m yhteen suuntaan. Kello 14 käynnistyy myös lasten peliaika tietokoneella. Jokaisella on oma käyttäjä, jolle peli aikaa on annosteltu puolituntia arkeen ja 45 minuuttia viikonloppuun.

14.45 taksi hakee päivätoiminnan ihmiset, muut jatkavat vielä hetken kesken jääneitä töitä. Ohjelmassa on mm. eläinten ruokintaa, imurointia, pihahommia tai vaikkapa sadonkorjuuta.

15.40 koulutaksi tuo viimeisen erän lapsia. Välipalaa, läksyjä, kuulumisten vaihtoa

16.30 iltaruoka. Tämän syömme useimmiten ydinperheen kesken, mutta ainakin kerran viikossa meidän talossa pidetään saunapäivä, jolloin syömässä on koko jengi.

Ilta on kaikille vapaa-aikaa. Silloin sekä harrastetaan, että katsellaan telkkaria, pelaillaan tai tehdään mitä ikinä ihmiset nyt tekevät vapaa-aikanaan. Meillä harrastetaan mm. partiota, vpk:ta, uimista, askartelua, yhdistystoimintaa, lukemista, skeittaamista, sählyä, musiikki- ja atk-kerhoa, kaverikerhoa, sienestämistä, pyöräilyä, bloggaamista. You name it. Monenlaista joka tapauksessa.

19.30 Iltapala. Nyt kun lapset ovat isompia pyritään iltapalaksi valitsemaan sellaista mitä he itse voivat valmistaa. Etenkin viikonloppuisin yritämme vierittää iltapala vastuun jälkikasvulle.

20.00 lapset sänkyyn
Meillä mennään arkisin nukkumaan aikaisin, minusta lapset tarvitsevat unta jaksaakseen, toisekseen vanhemmat tarvitsevat omaa aikaa jaksaakseen. Kokemuksesta voin sanoa, että riittävä uni on meillä yksi hyvän arjen edellytyksistä, aikuisilla ja lapsilla.

21-22.00 Asukkaat nukkumaan
Tarvittaessa avustetaan esimerkiksi hampaidenpesussa.

23.00 Viimeistään nyt unta kuulaan itsellekkin
Olen kyllä yrittänyt mennä vähän aikaisemmin nukkumaan.

Tämä rytmi on esimerkki tavallisesta arkipäivästä. Rytmi kuitenkin elää ja vaihtelee, ihan niin kuin tavallisissakin perheissä!

Miltä kuulostaa? Onko sinun arkesi rytmittynyt samalla lailla vai aivan erilailla?