Kliffa 2018 oli Pääkaupunkiseuden partiolaisten piirileiri Evolla. Lue lisää leirin nettisivuilta.
Vietin puolet kesälomastani partioleirillä. Taas.
Partio on oikeastikkin vähän niin kuin Aku Ankassa. On hirveästi johtajia, pääliköitä, mestareita ja lyhenteitä. Llpkj, ohjo ja pejo. Ja tietenkin muita mystisiä koodinimiä kuten Fikkari, Skuuppi, Snadila, Hubi ja jauhomato. Joista viimeisen keksin itse, totta kai. Lähes kaikilla on myös merkkejä. Kunniamerkkejä, osallistumismerkkejä, eletyn elämän merkkejä ja alue tunnuksia. Päälikönpääliköiden lisäksi partiossa on paljon nuoria. Nuoria tekemässä ja oppimassa. Ja sitten on aikuisia tukemassa, tekemässä ja oppimassa. Kaikille yhteinen tekijä on se, että partioleiri maksaa kaikille yhtä paljon.
Olen itse harrastanut partiota vuodesta -95. Lasten synnyttyä pidin muutaman kipakan välivuoden kyllästyttyäni juurikin tuohon maksamiseen, mutta keski-iän tuoman taloudellisen vakauden myötä olen taas aktivoitunut harrastukseni kanssa. Tarkemmin sanottuna olen löytänyt itselleni sopivan tavan harrastaa. Olen projektipartiolainen. Kesäleirin aktiivinen tekeminen vie noin vuoden. Pieni ryhmä aloittaa tekemisen toki jo aikaisemmin, mutta vuodessa homma laitetaan kasaan vapaaehtoisvoimin.
Projekteilla on selkeä tavoite, alku ja loppu. Projekteissa on vaiheita, jolloin sykitään kelloon katsomatta, mutta toisaalta myös hitaammin eteneviä vaiheita, jolloin odotetaan jonkun toisen osa-alueen suunnitelmia ja linjan vetoja, jotta voidaan taas jatkaa omaa tekemistä. Projekteissa pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin ja oppii uutta. Harvassa työelämän pestissä pääsee johtamaan näin isoa organisaatiota tai tekemään mitään yli miljoonan euron budjetilla.
Nyt kun projekti alkaa olla taputeltu niin ihminen on tyhjän päällä. Mitäs sitten tehdään?
Kliffa 2018
Minä olin alaleiripäälikkö. En siis leirinjohtaja, vaan alaleiripäälikkö. Koko leirin osallistujat oli jaettu alueellisesti puoliksi, joista toista puolta luotsasin tiimini kanssa. Vastuullamme oli noin 2800 leiriläistä. Se on kuulkaa paljon se. On melko hieno tunne kun homma tuntuu toimivan ja olosuhteiden tuomista haasteista huolimatta saat tiedon kulkemaan ja pystyt tukemaan omaa tiimiä parhaan mahdollisen leirikokemuksen tuottamisessa.
Iso osa leiristäni kului niin sanotusti fiksatessa. Kun tehdään isoa leiriä vapaaehtoisvoimin, paljastuu leirillä aina yllätyksiä. Osa yllätyksistä tulee olosuhteista, joissa metsään viedään valtava määrä ihmisiä. Ollaan sään ja muiden muutosten armoilla. Meihin vaikuutavat niin yhteistyökumppanit kuin leirin sisäinen organisaatio. Leiriläisistä puhumattakaan. Fiksaamista vaativat asiat paljastuvat leirin edetessä. Jotain asiaa ei ole osattu huomioida ollenkaan, joku suunniteltu asia ei toimi tai se toimii juuri niin kuin sen ei haluta toimivan. Leirillä ei enää kysellä kenelle asia kuuluu, vaan siihen lähdetään etsimään ratkaisua kaikkien asian osaisten kesken. Näissä hetkissä piilee omalla kohdallani partion ydin. Yhdessä tekeminen, toimeen tarttuminen ja tekemällä oppiminen. Parhaimmillaan partio on luovaa ongelmanratkaisua hyvässä seurassa.
Kliffa 2018 tuntui kohdallani tiivistyvän muutamaan teemaan: uintivuorot, henkisen jaksamisen tukeminen ja mentorointi.
Uimavuorot
Uiminen nousee partioleirillä keskiöön melko varmasti, jos 5600 ihmistä elää 30 asteen helteessä pölyävässä metsässä. Erityisen paljon pään vaivaa uiminen aiheuttaa, kun huomataan, että 7-14 vuotiaille leiriläisille käytössä on yksi ranta, jonne mahtuu 50 ihmistä kerrallaan uimaan. Ja koska uimavuoroille on varattu aikaa vain varsinaisen ohjelman ulkopuolella, on soppa sitä myöten valmis. Matemaattisen laskutoimituksen mukaan ensimmäisten leiripäivien aikana uima-aikaa on teoreettisesti 6min 30 sekunttia per naama. Koska siirtymät veteen ja pois sieltä vievät ainakin minuutin, niin ymmärtänette dilemman. Loppuleiristä pakkaa sekoitti vielä vierailu päivä jolloin osa vapaan uinnin sloteista jouduttiin poistamaan ja näin ollen tarjolla oli yksi 1,5h uimavuoro leirissä olleille 1600 leiriläiselle. Tällöin yhden ihmisen uintiaika olisi tippunut alle kolmeen minuuttiin. Tein leirin yhden eniten ärsytystä aiheuttaneista päätöksistä ja suosittelin, että uimavuoro peruutetaan kokonaan.
Jälkikäteen on helppo jossitella. Ja syyllistäminen se vasta helppoa onkin. Miksi ei tehty niin tai näin? Paikan päällä eletään kuitenkin olemassa olevien realiteettien kanssa. Uimarannalla on pakko olla tietty määrä virallisia uimavalvojia ja isoissa tapahtumissa, erityisesti kun kyse on lapsista ja nuorista, on päätöksiä pakko tehdä turvallisuus edellä. Toisaalta partiossa pyritään myös tasapuolisuuteen. Ihmisten on helpompi kestää yhteinen pettymys, kuin eriarvoisuuden kokemus siitä, että toiset pääsivät uimaan, mutta minä en.
Jos ennen leiriä mietinkin, että mikä aikuisen rooli on nuorisojärjestössä, niin nyt tiedän. Kliffa 2018 opetti minulle, että se on päätösten tekeminen hankalissa tilanteissa, vastuun kantaminen pettymysten aiheuttamisesta ja siitä johtuvan palautteen vastaanottaminen.
Kuvat: Susanna Mikander
Henkinen jaksaminen
Kun lämpötila kohoaa 30 asteeseen, olet koko ajan ulkona, jatkuvasti muiden ihmisten ympäröimä ja kannat vastuuta muista, itsellesi vieraista ihmisistä, erityisesti lapsista, on oma jaksaminen kortilla. Partioleiri koettelee jaksamisen rajoja. Isoilla leireillä on myös nähtävissä kaikki yhteiskunnan ilmiöt, jotka sitten heijastuvat leiriarkeen. Mielenterveyden ongelmat eskaloituvat helposti ääriolosuhteissa, lasten käytös saattaa herättää huolen kotioloista, erityisen tuen tarve paljastuu vasta leiriolosuhteissa tai oma osaaminen ei tunnu riittävän, mistä seuraa loppuun palamista. Omaan pestiini kuului johtajien tukeminen edellä mainituissa tilanteissa.
Partio kuuluu kaikille. Partion halutaan kuuluvan kaikille. Kuuluuko partio kuitenkaan kaikille? Miten varmistetaan riittävän tuki lapsille ja aikuisille, jotka sitä tarvitsevat? Ennen seuraavaa leiriä koen tärkeäksi miettiä, miten tuen tarvetta voidaan entistä paremmin kartoittaa etukäteen ja tarvittaessa lisätä myös leirin aikana. On sekä tukea tarvitsevien osallistujien, että muiden leiriläisten kannalta tärkeää, että resurssit on mitoitettu oikein ja että leirillä on tarjota ensiapua myös mielenterveydellisiin ongelmiin siinä missä fyysisiinkin vammoihin. Onneksi partioleireille on jo vakiintunut Seppo-pesti, joiden ensisijainen tehtävä on edesauttaa henkistä jaksamista.
Täytyy myöntää, että myös oma henkinen jaksaminen koki aallon pohjan. Uimavuoroista ja pestini luonteesta johtuen keräsin leirin aikana melko paljon negatiivista palautetta koskien kaikkea aina aamupuurosta ohjelmaan ja bussilistojen paikkaansa pitävyyteen. Ja samaan aikaan autoin ihmisiä ihan eri kaliiberin ongelmien kanssa. Onneksi minulla oli leirillä hyvä verkosto, jonka avulla oli myös helppo nousta sieltä pohjamudista. Tähän auttoivat myös hyvät yöunet, johtajaohjelman kylmäuutettu kahvi ja jalkakylpy.
Mentorointi
Kutsun mentoroinniksi tässä yhteydessä sitä, että yritin parhaani mukaan auttaa nuorempia johtajia selvittämään esille tulleita ongelmia ja tsempata heitä jaksamaan pestissään. Monesti isoissa pesteissä kuulee paljon kritiikkiä ja kiitokset ja kehut tahtovat jäädä niiden alle, vaikka positiivista palautetta olisikin määrällisesti enemmän. Tavoitteeni oli nostaa esille onnistumisia ja välittää kiitos leiriläisten puolesta parhaansa tehneille johtajille. Jos katsoo leirintekijöiden keski-ikää, niin ei voi kuin ihmetellä miten upeaa duunia nuoret aikuiset ovat tehneet. He ovat tarttuneet isoihin vastuupesteihin pelkäämättä. Mä olen todella ylpeä ihan jokaisesta, joka kantoi kortensa kekoon. Kliffa 2018 oli juuri niin hyvä kuin mihin me yhdessä pystyttiin.
Partion juju on siinä, että opetellaan johtamista, projektitoimintaa, toiminnan suunnittelua ja esimiestaitoja. Partiossa annetaan mahdollisuus tehdä virheitä ja tehdä asioita omalla tavallaan. Siinä on homman suola. Toisaalta se tarkoittaa kompromisseja laadun suhteen. Pyörä keksitään uudestaan ja uudestaan. Samoja virheitä tehdään, mutta jokainen saa mahdollisuuden oppia. Partiossa on myös mahdollisuus saada apua ja tukea, kunhan sitä ymmärtää pyytää. Vielä pitäisi keksiä miten tuetaan heitä, jotka eivät tiedä tarvitsevansa tukea. Ja palautetta annettaessa pitäisi aina muistaa, että siellä voi takana olla kaikkensa antanut nuori johtaja, joka hyötyy parannusehdotuksista ja rakentavasta kritiikistä. Epäonnistumiset jokainen kyllä huomaa itsekin.
Siis vielä kiitos kaikesta ja terve, näkemiin!
Partiodarralla tarkoitetaan sitä kaikkensa antanutta leirinjälkeistä olotilaa missä univelka, sekä fyysinen ja henkinen rasitus ottavat vallan ihmisestä. Tähän auttaa nukkuminen sekä lyhyt erakoitumisen tila. Partiodarra helpottaa usein muutamassa päivässä, jonka jälkeen henkilö on valmis miettimään uutta pestiä partion parissa.
Muut partioon liittyvät postaukseni löydät täältä.
Nöyrät kiitokset ja halaukset teille kaikille suurleirin järjestäjille 😍 Oma teinini palasi sieltä kotiin intoa puhkuen ja partiotulevaisuuttaan suunnitellen.
Kiitos! Ihana kuulla, että teinillä on ollut hyvä leiri ja intoa lähteä kulkemaan omaa partiopolkua. Seuraavaa suurleiriä on tekemessä ne tämän päivän teinit <3