Värikäs koti antaa tilaa mielikuvitukselle

Värikäs koti

Värikäs koti on ollut meidän juttu jo vuosia. Meillä on väriä niin seinissä, kiintokalusteissa kuin huonekaluissakin. Jonkun mielestä ehkä liikaakin, mutta meille juuri sopivasti.

Mun on jo pitkään pitänyt ottaa kuvia meidän olkkarista, mutta en ole saanut aikaiseksi siivota. Sitten kävi niin, että Hesarin toimittaja otti yhteyttä ja kysyi lähtisimmekö juttuun mukaan, missä aiheena olisivat värikkäät kodit. Loppupeleissä meitä ei sitten haastateltukkaan, mutta ainakin sain kimmokkeen siivota! Pieni pettymys tietenkin, mutta näitähän elämässä sattuu.

Onneksi on kuitenkin tämä blogi, joten pääsen höpöttömään värikkäästä kodistani vaikkei kukaan erityisesti kysyisikään.

Värikäs koti

Meidän yhteinen elämämme on alkanut pienestä vuokrayksiöstä ja edennyt siitä sitten lasten syntymien myötä vähän isompiin vuokrakämppiin. Vuokralla asuessa seiniä ei yleensä saa maalata ja muutenkin sisustus on monesti vähän ankeahkon geneerinen. Sellainen joka sopii kaikille yhtä hyvin tai huonosti. Ensimmäistä omaa kämppää hankkiessa päätimme, että valkoiset seinät saavat lähteä. Se päätös on pitänyt, vaikkakin myös lieventynyt matkan varrella.

Värikäs koti on leikkisä

Kun tätä nykyistä kotia sitten rakennettiin, osa seinistä jätettiin valkoiseksi ja muutamiin seiniin tapetoitiin osittain melko neutraalein sävyin ja maltillisin kuosein olevia tapetteja. Lasten kasvaessa ja tilantarpeen muuttuessa kotia on uudistettu. Seiniä on maalattu oranssiksi ja takaisin valkoiseksi. Tapetteja on lisätty ja vaihdettu ja niiden värit ovat muuttuneet rohkeammaksi. Oma tyylimme on vahvistunut ja tiedämme paremmin millaisessa kodissa haluamme asua. Värikäs koti on leikkisä, jossa mielikuvitukselle saa jäädä sijaa. Seinillä on sekä meidän vanhempien, että lasten tekemää taidetta sekä paljon valokuvia.

Ajan saatossa olemme myös oppineet ettei se ole niin vakavaa. Aina voi maalata uudestaan. Tapetteja voi vaihtaa. Mielummin tekeekin niin kuin elää laimeassa kompromississa, se ei sovi meille. Leikkisyys tarkoittaa meillä sitä, että uskalletaan kokeilla. Erilaisille yrityksille löytyy tilaa niin sisustuksessa kuin muussakin elämässä. Erehtyminen ei kaada maailmaa, vaikka sen seuraukset joutuukin kärsimään nahoissaan.

Ja on meillä nykyisin niitä valkoisiakin seiniä. Värit tulevat mielestäni paremmin esille, kun osa seinistä on rauhoitettu valkoiseksi. Toisaalta samassa tilassa voi olla kolmeakin erilaista tapettia!

Värikäs koti

Haaveeni on pitkään ollut elää ja asua vanhassa hirsitalossa. Nykyisessä kodissamme on kuitenkin kaikki muu kohdallaan niin sijainnin kuin pihankin suhteen, oikeastaan vaan ne vanhat hirret puuttuvat. Joten olen päättänyt tehdä tästä kodista parhaan mahdollisen. Niin viihtyisän kuin osaan. Voihan olla, että joskus vielä meilläkin on puulattiat!

Täältä löydät muut kotiin liittyvät postaukseni.

Arabian vanhat kahvikupit

Arabian vanhat kahvikupit ovat heikkouteni. Kerään niitä, vaikka muuten pyrin nykyisin tarkkailemaan kulutustottumuksiani ja miettimään Konmarin hengessä, että tuottaako tavara minulle iloa vai. Vanhat kahvikupit vaan nyt sattuvat tuottamaan minulle iloa, ihan jokainen niistä. Lisäksi kahvikuppeihin liittyy löytämisen riemu. Niitä kun ei saa ihan joka marketista, vaan kuppien kerääminen on monimutkainen prosessi, johon tarvitaan onnea. Tässä taannoin sattuivat tähdet olemaan oikeassa asennossa ja  satuin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Eräs erittäin tomuinen ja likainen pahvilaatikko oli täynnä eriparisia astioita ja kuulin, että se oli päätymässä roskiin. Roskisdyykkari minussa heräsi ja päädyin tonkimaan laatikkoa vähän enemmänkin.
JA MITÄ SIELTÄ LÖYTYIKÄÄN?
Arabian vanhat kahvikupit tasetteineen. Keltainen Retikka sarja löysi uuden kodin meiltä. Minulla on ennestään turkoosia Retikkaa ja oranssia ja turkoosia Pop sarjaa, jotka kaikki käyvät kivasti yhteen. Eivätkö olekin kauniita astioita? Olen näistä aivan fiiliksissä. Ihanan raikkaita ja keväisiä tähän marraskuun pimeyteen. Ja eikö muuten sovi hyvin meidän tapetin kanssa?
Arabian vanhat kahvikupit

 

Mummoilu

Vanhat astiat on minusta monella tapaa nostalgisia. Niistä tulee sellainen oikeanlainen, hykerryttävä mummola fiilis. Vähän niin kuin lapsena mummon mökillä, kun hiipi keittiöön silloin kun äiti ja isä vielä nukkuivat ja ukki teki voikkareita aamun aikaisille. Mummon ja ukin mökissä oli pienenpieni makuuhuone, jossa oli kolmekerroksiset sängyt. Lapsena ylimpään sänkyyn kiipeäminen ja siellä sarjakuvien lukeminen oli jännittävää. Mummon mökillä oli myös pingispöytä ja sauna, jossa ei ollut ollenkaan erillistä kylpytilaa, vaan kaikki peseytyminen tapahtui pikkuruisessa saunassa. Meidän mökkimme oli samalla tontilla mummon mökin kanssa. Se oli parakki, joka oli joskus toiminut kukkakioskina. Muutimme mökille joka kesä moneksi kuukaudeksi, koska isälläni on mahdollisuus käydä töissä mökiltä käsin.

Mökillä ei ollut paljoa mukavuuksia. Muistan, että kylmässä pidettäviä ruokia pidettiin kaivossa ja ruoka laitettiin pääasiassa pienellä kaasuliedellä ja ihan oikeassa puugrillissä. Teininä koko touhu tuntui aivan karmivalta. Yhteisöllinen elämä sukulaisten kanssa itikoiden syötävänä ei houkutellut esiteiniä. Nykyisin muistelen mökkiaikoja lämmöllä. Ainoat muistikuvani ukistani liittyvät vahvasti mökkiin ja ne teiniä kauhistuttaneet yhteiset hetket perheen ja suvun kanssa ovat osoittautuneet tärkeiksi.

Edelleen jos juon kahvia näistä mukeista niin palaan lapsuuden kesiin ja Kulloon mökille. Mökkiä ei ole ollut enää vuosiin, eikä Ukkiakaan, mutta muistot elävät vahvoina.

Arabian vanhat kahvikupit

Onko sinulla astioita, joihin liittyy vahvoja muistoja?