Maisemakahvilan raparperipiirakka

Maisemakahvilan raparperipiirakka on resepti, johon olen törmännyt kerta toisensa jälkeen internetissä ylistysanojen saattelemana. Resepti on alunperin hämeenkyröläisen maisemakahvilan pitäjän Katariina Pylsyn käsialaa. Lue lisää piirakan alkuperästä täältä.

Pidän raparperin ja rahkan yhdistelmästä, blogista löytyykin raparperipiirakan ohje, josta näiden lisäksi löytyy myös sitruunaa. Täytyisikin tehdä tuo piirakka uudestaan, jotta saisi kuvat vastaamaan nykypäivän standardeja, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Mutta mitä itse piirakkaan tulee, niin hyväähän se oli!

Maisemakahvilan raparperipiirakka

Maisemakahvilan raparperipiirakka

Muruseos

  • 8 dl vehnäjauhoja
  • 3 dl sokeria
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2 tl soodaa
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 250 g voisulaa

Pohja

  • noin 2/3  muruseoksesta
  • 2 dl piimää
  • kananmuna

Täyte

  • 1 l raparperipaloja
  • 2 tölkkiä  rahkaa (2 x 250 g)
  • 2 dl sokeria
  •  kananmunaa
  • 3 tl vaniljasokeria

Pinnalle

  • noin 1/3  muruseoksesta

Tee Näin:

  1. Sekoita muruseoksen kuivat aineet ja lisää lopuksi voisula. Jaa seos kahteen eri kulhoon. Käytä 2/3 muruseoksesta pohjataikinaan. Jätä kolmannes pinnalle ripoteltavaksi.
  2. Lisää pohjataikinaan keskenään sekoitetut piimä ja kananmuna. Levitä seos leivinpaperilla peitetylle uunipannulle.
  3. Ripottele pohjataikinan päälle noin litra raparperi- tai omenapaloja, myös marjat kuten mustikka, puolukka, karviaiset tai herukat käyvät.
  4. Sekoita rahka, sokeri, munat ja vaniljasokeri. Kaada seos piirakan päälle. Ripottele lopuksi muruseosta pinnalle ja paista raparperipiirakkaa 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. 

Raparperi-jogurttijäädyke

Raparperi-jogurttijäädyke on viilentävän raikas jälkiruoka. Alkuperäinen tarkoituksenani oli tehdä jäätelöä, mutta ruokakaapin sisältö ohjasi toimintaani jäähdykkeen suuntaan. Eikä huono ohjaus ollenkaan. Jäädyke on nimittäin mitä vaivattomin tapa tehdä jälkkäri. Sen voi tehdä hyvissä ajoin etukäteen ja nostaa sulamaan vieraiden saavuttua. Tai eihän tässä mitään vieraita edes kaivata, Raparperi-jogurttijäädyke katosi parempiin suihin ihan oman perheen toimesta.

Raparperihillon ohje kannattaa laittaa talteen, se nimittäin toimii ihan sellaisenaankin.

Olen jostain syystä vältellyt jäätelön tekemistä, vaikka a) rakastan jäätelöä b) meillä on jäätelökone. Ikivanha, mieheni isotädiltä peritty, mutta toimiva kumminkin. Olisiko jollain antaa minulle helppo, perusvarma jäätelöohje? Voisin tarttua härkää sarvista ja kohdata haasteen. Jäätelöhaasteen.

Raparperi-jogurttijäädyke | jälkiruoka | raparperi  Raparperi-jogurttijäädyke | jälkiruoka | raparperi

Raparperi-jogurttijäädyke

Ainekset

3 dl turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia
1 luomusitruunan kuori ja mehu
4 dl vispikermaa
1 prk kondensoitua maitoa
1 tl vanljasokeria

Raparperihillo

200 g raparperia
0,25 dl sokeria
0,25 dl fariinisokeria
1 tl kardemummaa

Kuori ja pilko raparperit.
Laita raparperit, sokerit ja kardemumma kattilaan ja keittele noin 10 min tai kunnes raparperit ovat pehmeitä. Soseuta ja jäähdytä.

Koristeluun

Mansikoita ja syötäviä kukkia.

Valmistusohje

  1. Valmista ensin raparperi hilloke ja anna sen jäähtyä.
  2. Raasta kuori hyvin pestystä sitruunasta. Puserra mehu kulhoon. Lisää joukkoon jogurtti ja kondensoitu maito.
  3. Vatkaa kerma ja vaniljasokeri vaahdoksi. Kääntele vaahto jogurtti-seokseen.
  4. Kaada 1/3 seoksesta pieneen kakku- tai leipävuokaan, laita päälle kerros raparperihilloketta, toista kerroksia kunnes vuoka on täynnä.  Halutessasi voit myös sekoittaa raparperihillon jogurttiseokseen.
  5. Pane jäädyke pakastimeen ja anna jäätyä vähintään 4 tuntia. Ota jäädyke huoneenlämpöön noin ½ tuntia ennen tarjoamista. Koristele jäädyke marjoilla.

Raparperi-jogurttijäädyke | jälkiruoka | raparperi  Raparperi-jogurttijäädyke | jälkiruoka | raparperi

Raparperitäytekakku

 

Kaupallisessa yhteistyössä HELLMANN’S ja SUOMEN BLOGIMEDIA

Raparperitäytekakku | täytekakku | raparperi | mansikkakakku | leivonta | kesäjuhlat

Raparperitäytekakku | täytekakku | raparperi | mansikkakakku | leivonta | kesäjuhlat

Raparperitäytekakku on ihanan mehevä ja yllättävän helppotekoinen, sillä pohjan aineet vain sekoitetaan yhteen. Pientä haastetta tuo täytteeseen tehtävä raparperitahna, mutta kaiken kaikkeaan kakku on vaivan väärti.

Majoneesin käyttö leivonnassa epäilytti alkuun. Yleensä olen tottunut yhdistämään Hellmann’s Real majoneesin ranskalaisiin perunoihin tai salaatinkastikkeisiin. Mitään makeaa en ole koskaan aikaisemmin majoneesista tehnyt. Empiviä olivat myös vieraat. Tarjosin kakkua sekä tyttäreni valmistujaisjuhlissa, että Suomen blogimedian Hellman’s kesäjuhlissa ja majoneesikakku herätti ansaittua ihmetystä. Kakku taisi yllättää kaikki, myös tekijänsä. Kakku on nimittäin todella mehevä ja maistuva. Mistään ei arvaisi, että siihen on toden totta käytetty majoneesia.

Ohje on helppo, vaikka se näyttääkin sisältävän monta vaihetta. Erityisesti kun olen tottunut siihen, että kakkujen tekeminen usein aloitetaan munien ja sokerin vaahdottamisella. Tässä reseptissä se vaihe jää kokonaan pois. Vispilää tarvitaan ainoastaan veden ja majoneesin kevyeen vatkaamiseen ja senkin voi hoitaa käsin vatkaamalla.

Raparperitäytekakku on hyvä lisä muihin rapaperiresepteihini. Rakastan raparperia ja meillä on niin valtavat puskat sitä, etten millään saa kaikkea käytettyä. On kiva kokeilla joka vuosi jotain uutta, vaikka aloitankin raparperikauden aina samoilla resepteillä.

Raparperitäytekakku | täytekakku | raparperi | mansikkakakku | leivonta | kesäjuhlat

Raparperitäytekakku

noin 12 hengelle

Majoneesikakkupohja

2.5 dl Hellmann’s Real majoneesia
3 dl vettä
3 dl sokeria
4.5 dl vehnäjauhoja
1.5 dl perunajauhoja
1.5 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
0.5 tl suolaa
2 tl vaniljasokeria
1-2 dl raparperia pilkottuna

  1. Tee ensin pohja. Sekoita kuivat aineet keskenään yhteen. Vatkaa Hellmann’s majoneesi ja vesi hyvin sekaisin, niin että seos hieman vaahtoaa. Kaada majoneesi-vesiseos kuivien aineiden joukkoon, lisää raparperit ja sekoita nopeasti sekaisin, vältä vaivaamista. Levitä taikina kahteen voideltuun n. 20 cm irtopohjavuokaan, tai yhteen korkea reunaiseen 20 cm irtopohjavuokaan.
  2. Kaada taikina vuokaan ja paista 175asteessa ( kiertoilma 150 astetta) n.45-60 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla, koska paistoajat vaihtelevat uuneittain. Kakku on kypsä kun tikkuun ei tartu taikinaa.
  3. Anna kakun jäähtyä kunnolla ennen leikkaamista.

Raparperitahna

300 g raparperia
1 rkl vettä
2 dl hienoa sokeria
200 g Hellmann’s Real majoneesia

    1. Paloittele (kuoritut) raparperinvarret kattilaan. Kiehauta ne ­pehmeäksi tilkassa vettä. Lisää sokeri. Soseuta pehmeät raparperit sauvasekoittimella.
    2. Mittaa 2 dl raparperisosetta teräskulhoon. Sekoita joukkoon 200g Hellmann’s majoneesia
    3. Kypsennä seosta vesihauteessa koko ajan ahkerasti vatkaten noin 10 minuuttia, kunnes seos paksuuntuu. Älä anna vesihauteen kuumentua liikaa. Veden ei tarvitse kiehua eikä koskettaa kulhon pohjaa.
    4. Kaada raparperitahna puhtaisiin purkkeihin. Jäähdytä.

Täyte

4 dl vispikermaa
aiemmin valmistettu raparperitahnaa
4 liivatelehteä
1 rkl sitruuna mehua
Mansikoita

Vatkaa kerma, sekoita joukkoon raparperi tahna. Laita liivatelehdet likoamaan noin 5 minuutiksi kylmään veteen. Kuumenna sitruunamehu pienessä kattilassa, purista liivatteista ylimääräinen vesi pois, sekoita ne sitruunamehun joukkoon ja nosta kattila pois liedeltä. Anna jäähtyä hetki. Sekoita liivate ohuena vanana kermaseoksen joukkoon koko ajan vatkaten.

Kakun kokoaminen

  1. Leikkaa kakkupohja 3 osaan
  2. Aseta ensimmäinen kakkupohjakerros tarjoilualustalle
  3. Laita 1/3 täytteestä kakkupohjan päälle tasaisesti
  4. Laita täytteen päälle ohut kerros mansikoita
  5. Tee seuraava kerros samalla tavalla.
  6. Laita viimeisin kakkupohjakerros päälimmäiseksi  ja laita loput täytteestä päälle
  7. Koristele mansikoilla


Raparperitäytekakku | täytekakku | raparperi | mansikkakakku | leivonta | kesäjuhlat

Raparperitäytekakku | täytekakku | raparperi | mansikkakakku | leivonta | kesäjuhlat

Raparperin satokausi on nyt – helppo raparperimehu

Raparperin satokausi on toukuussa. Se on yleensä ensimmäisiä herkkuja mitä omasta maasta saa poimia, erilaisten villivihannesten lisäksi. Tänä keväänä ilmat ovat todellakin suosineet. Jopa siinä määrin, että omavaraisuus hankkeeni meinasi kokea ensimmäisen takaiskunsa. En olisi millään halunnut mennä sisälle pilkkomaan raparperia.

Onneksi neuvokkaan ihmisen vaimona hätä ei ollut tämän näköinen. Mieheni suosiolla avustuksella raahasimme kasvimaanlaidalle vanhan tiskipöydän ja kas, näin  vihannesten pesemisen ja pilkkomisen voi hoitaa ulkona omenapuun katveessa. Tästä innostuneena sain laitettua ensimmäiset raparperimehut ja piirakan tulille.

Kuvia varten mietin pitäiskö mun hakea joku eteerinen pellavamekko päälle, mutta päädyin kuitenkin pitämään mun supercoolin palmu t-paidan. Se on osa mun tietoista brändin rakennusta. Supercool keski-ikäinen trendsetteri. Enkä nyt puhu luukista, vaan elämän asenteesta. Pingissä puhuttiin siitä, että tarinoiden kertomisen sijaan tarinoiden tekeminen on tärkeää. Ja rohkeus ja aitous on nouseva trendi. Ja että kaltaisteni influenssereiden pitää olla uskollisia itselleen. Se on tärkeintä valuuttaa.

Mä olen tuolla kasvimaalla kyykkiessäni miettinyt ankarasti näitä vaikuttaja kuvioita. Että mikä on mun agenda, mitä mä haluan vaikuttaa? Sitähän mä nimittäin olen miettinyt viimeiset 30-vuotta. Että mikä on mun juttuni? Mistä mulla on sanottavaa isolle yleisölle? Mä olen elämässäni tehnyt monenlaista. Opiskellut, yrittänyt ja kokeillut. Yhteistä kaikelle mun tekemiselle on ollut osallisuus ja yhteisöllisyys. Ja onnellisuus, mä olen valinnut tekemiseni sen perusteella, että se on tehnyt mut onnelliseksi. Tällä hetkellä puutarhan hoitaminen ja itse kasvatetut kasvikset, tai ainakin niiden viljely tekevät mut onnelliseksi. Likaiset kädet, märät kengät, kykkiminen ja mullan kärräys lievittävät stressiä ja saavat hymyn huulille. Puutarhassa työskentely on monipuolista, luovaa, hauskaa ja yllätyksiä täynnä. Kas, tuokin on itänyt!

Miten raparperimehun resepti sitten liittyy näihin teemoihin? No kuulkaa? Mikä tekisi ihmisen enemmän osalliseksi, kuin puutarhan hoito? Itse tehdyn raparperimehun tarjoaminen janoisille, se on nestemäistä onnea suoraan kitaan kaadettuna. Yhteisöllisyydestä puhumattakaan.


Raparperimehu

3l raparperinpaloja
400g sokeria
3l kiehuvaa vettä
1 luomusitruunan mehu ja kuori
1 vanilijatanko

Kaada kiehuva vesi sokerin, vanilijatangon ja raperperin palojen päälle. Lisää sitruunan mehu lisää keltainen kuoriosa. Anna seistä seuraavaan päivään.
Sekoita mehu ja siivilöi se puhtaisiin pulloihin. Säilytä jääkaapissa.
Mehu on hyvää sellaisenaan, mutta se sopii myös erilaisten drinkkien pohjaksi ja kakkujen kostutukseen. Lähde: Keittiöpuutarha -kirja

 

Kesäsalaatti

Kesäsalaatti tehdään uuden sadon raparperista ja maustetaan mansikoilla ja herneillä. Mikä voisi maistua kesäisemmältä? Kesäsalaatti on ehkä vähän aikaisessa, mutta ehkä nyt on jo varaslähdön aika. Raparperi ainakin on hyvällä mallilla.

Kesäsalaatti | raparperi | salaatti | mansikka | kesäsalaatti

Yhteisöllisyys paasausta

Mä olen henkeen ja vereen yhteisöihminen. Uskon vahvasti yhteisön merkitykseen, siihen, että yhdessä yksilöt ovat enemmän kuin määränsä summa. Olen siitä onnellisessa asemassa, että olen päässyt keräämään ympärilleni mahtavan työyhteisön, minulla on ihania ystäviä ja harrastuksia, joiden myötä tunnen kuuluvani porukkaan. Ei kovin montaa sellaista, mutta sitäkin tärkeämpiä. Tämä blogi on yksi niistä, blogillani on oma yhteisö, mutta tunnen vahvasti kuuluvani myös bloggaaja yhteisöön.

Yhteisö koostuu yksilöistä, joita usein yhdistää yhteinen tehtävä tai päämäärä. Yhteisössä yksilöt toimivat tavalla tai toisella yhdessä, mutta yhteisön olemassaolo ei kuitenkaan ole tae yhteisöllisyyden muodostumisesta. Yhteisöllisyys lisää yhteisön jäsenen sosiaalista pääomaa ja se vaatii syntyäkseen yhteisön jäsenten keskinäistä luottamusta, avointa kommunikaatiota, vuorovaikutusta ja osallistumista. Yhteisöllisyyden kehittymisessä yksilöiden tunteet ovat tärkeässä asemassa. Yksilön täytyy voida tuntea, että hän kuuluu yhteisöön, hänen tulee voida tuntea itsensä tarpeelliseksi, hyväksytyksi ja arvokkaaksi.Edu.fi

Joidenkin silmissä yhteisöllisyys näyttäytyy sisäänpäin lämpeävänä tai pienen sisäpiirin juttuna tai kuppikuntaisuutena. Ja totuushan on se, että ne jotka tuntevat toisensa parhaiten, juttelevat keskenään eniten. Sama ilmiö toistuu sekä työpaikalla, harrastuksissa, että ystävän järjestämissä juhlissa. Luontaisesti tulee hakeuduttua niiden ihmisten seuraan, jotka tuntee. Yhteisöllisyys muodostuu ihmisten välille, jotka tuntevat yhteenkuuluvuutta, joilla on jokin yhteenliittävä tekijä. Jotta yhteisöllisyys voi syntyä, vaaditaan aktiivista vuorovaikutusta, kommunikaatiota, tutustumista ja heittäytymistäkin. On uskallettava luottaa toisiin, laitettava itsensä likoon, uskottava siihen, että minä itsenäni kelpaan muiden joukkoon.

Kun tulee uutena mukaan jo olemassa olevaan yhteisöön, vaatii se vielä enemmän. Muilla on olemassa jo verkosto, tutut tyypit, yhteinen kokemus ja kenties jonkunlainen yhteinen visiokin. Uudelta vaaditaan enemmän. Hänen pitää olla se aktiivinen ja tuoda itseään tykö, omalla itselleen sopivalla tavalla. Harvassa ovat ne ihmiset, jotka jaksavat vetää muita mukaan määräänsä enempää.

Minulla oli kerran kaveri, joka ei koskaan kokenut kuuluvansa joukkoon. Hän ei koskaan kokenut, että yhteiset suunnitelmat tai yleiset kutsut koskivat häntä. Hänet piti aina erikseen pyytää mukaan tai varmistaa, että hän ymmärsi, että yhteinen suunnitelma koski myös häntä. Jos näin unohti tehdä, hän jäi pois. Ajan mittaan hän tipahti pois kaveriporukastamme. Hän ei selvästi kokenut yhteisöllisyyden koskettavan häntä. Muodostuiko siis sisäpiiri, johon hän ei kuulunut? Olisko meidän pitänyt kantaa enemmän sosiaalista vastuuta tästä yhdestä kaverista? Mikä on yksilön itsensä vastuu?

Mä ajattelen, että hyvä yhteisö on avoin. Siihen on mahdollista liittyä ja ydinporukka, joka koostuu yhteisön aktiivisimmista jäsenistä on kaikille saavutettavissa. Mutta jokainen yhteisö koostuu sen jäsenistä ja on jäsenistönsä näköinen. Vastuu yhteisön toimivuudesta on jokaisella itsellään. Yhdessä.

Mut miten tää yhteisöpolotus liittyy mun salaattiin? No katsokaas. Hyvän mielen ruokaryhmässä alkoivat kuukausihaasteet kaikille hyvän ruuan ystäville. Ei tarvitse olla edes blogia. Toukokuun aiheena on raparperi. Ja vinkkinä, kun haluat mukaan yhteisöön, tee itsesi tunnetuksi, osallistu keskusteluun ja kommentoi muita osallistujia! Siitä se lähtee.

Kesäsalaatti | raparperi | salaatti | mansikka |

Kesäsalaatti

Uuniraparperit

raparperinvartta
2 rkl juoksevaa hunajaa
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa

Salaatti

l pinaattia

300 g mansikoita
1/2 kurkku
1/2 dl pinjansiemeniä
200 g herneitä
200 g fetajuustoa
tillinoksia
mustapippuria myllystä

Valmistusohje

  1. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Huuhdo ja paloittele raparperinvarret. Laita ne uunivuokaan ja valuta päälle hunajaa ja oliiviöljyä. Ripottele raparpereille myös suolaa. Kypsennä uunin keskitasolla noin 10 minuuttia.
  2. Huuhdo ja valuta pinaatti. Paloittele mansikat ja leikkaa kurkku viipaleiksi. Paahda pinjansiemenet kuivalla kuumalla pannulla.
  3. Kokoa salaatti laittamalla vadille pinaattia, mansikka- ja kurkkuviipaleita ja herneitä. Ripottele päälle raparperia ja pinjansiemeniä ja murenna feta. Viimeistele salaatti tillinoksilla, raparperin paistoliemellä ja mustapippurilla.

Raparperi- mansikkapiirakka

Raparperi- mansikkapiirakka on jokavuotinen perinne. Siinä yhdistyvät kesäiset maut ja ikiaikaiset suvussamme kulkeneet perinteet. Vaikka resepti onkin uusi, on raparperi- mansikkapiirakkaa tarjoiltu kesäisin niin kauan kuin muistan.

Se on oikeastaan aika ihanaa, että tietyt perinteet jatkuvat vuodesta toiseen ja silti samaan aikaan ne voivat elää ja kehittyä kunkin sukupolven näköisiksi. Välillä voi kokeilut mennä mönkäänkin, mutta onneksi aina voi leipoa uuden piirakan. Raparperi- mansikkapiirakka toimii pelkiltäänkin, mutta todellinen perinteiden vaalija tarjoilee sen vanilijakastikkeen kanssa tai nostaa lautaselle kaveriksi nokareen vanilijajäätelöä. Ei kuulosta hullummalta eihän?

Toinen suvussa kulkenut perinne on ollut karviaispiirakka. Isän puolen mummoni tekisi sitä talvella karviaismarjahillosta. Piirakassa oli pullataikinasta tehty pohja. En ole missään muualla maistanut vastaavaa piirakkaa. Onko teidän suvussanne mieleenpainuvia piirakkaperinteitä?

raparperi- mansikkapiirakka

Tähän piirakkaan tulee tvistiä sitruunasta ja päälle ripotelluista manteleista. Hyvän raparperipiirakan ohjeen löydät myös täältä.

 

raparperi- mansikkapiirakka

Raparperi- mansikkapiirakka

Pohja

200g voita
6 1/2 dl vehnäjauhoja
2,5 dl sokeria
1 ps 75g mantelijauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 sitruuna
2 dl maustamatonta jogurttia
2 dl kermaa
2 munaa

Täyte
1l raparperia paloina
2 dl mansikoita

Muruseos
75g pehmeää voita
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl sokeria
1/4 tl suolaa

Pinnalle
2 dl manteleita

  1. Sulata voi. Sekoita keskenään kuivat aineet. Raasta sitruunasta keltainen kuoriosa ja purista mehu. Lisää mehu, kuori raaste, jogurtti, kerma, munat ja voisula kuiva-aineiden joukkoon. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja kaada leivinpaperilla päälystetylle reunalliselle uunipellille.
  2. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Sekoita muruseoksen aineet keskenään.
  3. Leikkaa raparperit ja mansikat paloiksi ja levitä ne piirakan päälle. Ripottele muruseos pintaan.
  4. Leikkaa mantelit veitsellä rouheeksi ja ripottele piirakan päälle.
  5. Paista uunissa 45 minuuttia tai kunnes kypsää.