Suuntana omavaraisuus – puhdetöitä ja kevään kylvöjen suunnittelua

Suuntana omavaraisuus on bloggaajien yhteinen postaus sarja, jossa jokainen osallistuja kirjoittaa tiettyjen teemojen ympäriltä. Postaukset ilmestyvät jokaisen kuukauden ensimmäinen maanantai. Linkit muiden bloggaajien juttuihin löydät tekstin lopusta.

Puhdetyöt

Kun aiheeksi tässä kuussa annettiin puhdetyöt, olin hetken hieman ulapalla. Että anteeksi kuinka? Puhdetyöt? Onneksi hätä ei ole tämän näköinen, koska ystävämme google sivisti heti. Olen kuin olenkin innostunut talviaikaan puhdetöistä. Kutomisesta ja makrameesta etupäässä.

puhdetyö 

1. (historia) perinteisesti sellainen käsityö, jota voitiin tehdä hämärän aikaan tai silloin kun ulkotöihin ei päästy
2. (historia) erityisesti jatkosodan asemasotavaiheen aikana rintamalla tehdyt käsityöt
3. harrastukseksi tehty työ

Ensisijaisesti olen opetellut kutomaan. Olen kutonut pääasiassa sukkia ja lapasia, mutta tällä hetkellä käsissäni on ensimmäinen neuletakki. Sukissa olen jo melko hyvä ja lapaset valmistuvat nopeasti, neuletakki sen sijaan on aiheuttanut muutamia harmaita hiuksia.

Lähtökohdat sinällään olivat haasteelliset neuletakin suhteen siis.

  1. En ole kovin häävi neuloja, mitä tullaan erilaisiin tekniikoihin tai oudompiin silmukoihin.
  2. En osaa englanninkielistä temistöä lainkaan.
  3. Olen ylipäätään vähän huono seuraamaan ohjeita.

Projekti käynnistyikin sillä, että etsin netistä neulesanakirjan ja aloin opetella käytettyjä silmukoita youtubista aina tarpeen mukaan. Neulottuani kokonaisen kerän verran tajusin, että olin lukenut ohjetta alusta saakka väärin. Purin koko homman ja aloitin alusta. Uusinta kerta onkin sujunut ns vikkelämmin, koska ei ole enää tarvinnut tavata sitä mitä lyhenteet tarkoittavat tai googlata ohjeita. Raportoin tänne, jos neuleeni on jossain vaiheessa siinä kunnossa, että saan sen puettua päälle. Olen jo päättänyt että se riittää. Ei tarvitse olla erityisen hienoa tai istuva, riittää, että sen voi pukea ylleen.

Neulomisen lisäksi olen innostunut makrameesta. En ole siinäkään vielä mahdottoman hyvä, mutta muutaman silmää ilahduttavan työn olen saanut aikaiseksi. Makrameeta olen harjoitellut sen verran, että työt syntyvät jo huomattavasti nopeammin kuin alussa. Katson tässäkin ohjeita youtubesta. Eli tavallaan olen kyllä puhdetöitä tehdessänikin kiinni koneella. Internet nyt kun sattuu olemaan täynnä käsityöohjeita.

Nämä palsternakat nostettiin vasta tammikuussa.

Kevään kylvöjen suunnittelua

Tällä hetkellä suunnittelut ovat siinä pisteessä, että olen tilannut tomaattiharrastajalta 21 erilaisen tomaatin siemeniä. Esikasvatustilani on mennyttä, sillä vapaana ollut asukashuone ei pian enää ole vapaa. Eli joudun valjastamaan olohuoneemme kasvien käyttöön. Aion myös tarkastella entistä kriittisemmin esikasvatettavien kasvien määrää, sillä viime kesänä tein valtavan duunin, mutta tilaa kaikille taimille ei ollut.

Viime vuodesta oppineena aion tehdä esikasvatuksen pelkästään kasvusammaleeseen. Kantapään kautta opin, että huonolaatuinen multa ei ole vaivansa väärti.

Muutenkin aion yrittää maltillisempaa linjaa ensi kesänä. Fenkoli saa jäädä. Kaalit ovat kysymysmerkki, sillä olen tähän asti syöttänyt ne ensin tuholaisille ja lopulta peuroille. Sen sijaan kaikki juurikkaat, porkkanat, pavut ja sipulit saimme pääpiirteittäin syötyä itse. Paitsi pavut, mutta niiden ympärille kehitän ensi kesänä aitaushässäkän. Palsternakka oli yllättävänkin hyvä. Purjon esikasvatuksessa on kamala duuni ja peurat korjasivat sadon yhdessä yössä.

Eli esikasvatuksen tiimoilta riittää sekä tilan käytöllisiä haasteita, että pohdintaa siitä, mitä ylipäätään kannattaa kasvattaa. Esikasvatuspohdistojenvierellä kulkee kokoajan sen pohtiminen, miten turvata viljelykset epätoivotuilta vierailta. Aitaamisen tarve korostuu koko ajan peurakantojen kasvaessa, eikä tilaamme helpota sijainti ruokintapaikkojen välissä.

Lue myös muiden osallistujien postaukset: Tsajut, Puutarhahetki, Harmaa torppa ,Jovela, Sarin puutarhat , Metsäläisten elämää, Urban farming kaupunkiviljely , Kohti laadukkaampaa elämää, Caramellia, Oma tupa ja tontti, Korkeala, Rakkautta ja maan antimia , Riippumattomammaksi , Airot ulapalla, Villa Kotiranta, Pienenpieni farmi

Neuloosi eli miten minusta tuli sukkamuija

Diagnoosi: neuloosi

Olen aina katsellut vähän paheksuvan ihaillen niitä naisia, jotka ihan coolisti kaivavat puikot esiin milloin missäkin epäsopivassa tilanteessa. Koulussa, julkisessa liikenteessä, kahvilassa ja jopa kokousympäristössä. Olen ollut ihan huuli pyöreänä ihmetyksestä.  Ensin hieman kyräillen ja alta kulmieni paheksuen, sitten vähän kateellisesti ihaillen ja lopuksi silleen et miksen mäkin?

Välillä kimurantti suhteeni neulomiseen on vaipunut suloiseen unholaan, mutta toisinaan se nostaa päätään hyvinkin topakasti. Kuten silloin kun mieheni löysi ihan sattumalta pienen pussukan, josta löytyi yksi valmis ja yksi puoliväliin asti kudottu sukka. Siinä oli selvästi jo kaappineuloosin oireita. Salasukka.

Pysäyttäkää painokoneet: Neuloosi iski keski-ikäiseen naiseen!
Pysäyttäkää painokoneet: Neuloosi iski keski-ikäiseen naiseen!

 

Pyörittelin keskeneräistä neuletta hetken käsissäni ja päätin neuloa sen loppuun. Ihan tosta noin vaan. Täysin coolisti. Jouduin tietysti googlettamaan että mikä on ylivetokavennus ja kiilakavennus ja kiertäen oikein. Luojalle kiitos youtubesta!

Mutta sitten yht äkkiä mulla oli sukat. Ihan itse tekemäni sukat. Pidin niitä jalassa viikon putkeen ja säteilin ylpeyttä. Kerroin kaikille tapaamilleni ihmisille ihan muina miehinä, sivulauseessa, että olin kutonut sukat. Ihan itse. Sitten mieheni alkoi vihjailemaan jotain villan tuuletuksesta.

Eipä aikaakaan kun lapset halusivat moiset komeudet itselleen. Ja olihan sitä lankaakin tietysti jäänyt yli. Joten tuumasta toimeen. Ensimmäisen parin kohdalla youtube oli vielä ahkerassa käytössä. Tein oivalluksia. Toinen pari syntyi jo osittain ulkomuistista, youtuben sijaan riitti ohje. Kävin lanka ostoksilla. Kolmas pari syntyi coolisti telkkaria katsotessa. Harkitsin jopa puikkojen ottamista mukaan lentokoneeseen. Prisman bambupuikko valikoiman heikkous kuitenkin torppasi ideani ja tyydyin jättämään sukkapuikkoni kotiin. Nyt puikoilla on vanhimman lapsen sukat ja olen jo aika haka. En tarvitse ohjeita, kantapää näyttää aika prolta, vaikka itse sanonkin. Neuloosi on iskenyt siinä määrin, että pohdin jo kuumeissani, että pitäisikö kokeilla neuloa jotakin muuta kuin sukkia? 

Sukkamuija
Sukkamuija

Olen aivan villiintynyt tästä uudesta taidostani ja siitä, että lapseni tassuttelevat sukilla, jotka äiti on kutonut! Ihanan hyödyllistä! Olemme pian omavaraisia sukkien suhteen.

Jos sä olet yhtä vasta-alkaja, niin täällä on hyvät ohjeet kuvien kanssa. Suosittelen myös youtubea.

Oletko sinä innokas neuloja? Mitä suosittelisit tälläiselle aloittelevalle neulojalle seuraavaksi projektiksi? Linkkaa parhaat vinkkisi alle.