Omaa leipää -helposti hapanjuurella

Oma leipä on yksi omavaistaloutemme kulmakivi. Ehkä henkinen sellainen, sillä ostamme leivän tekoon vaadittavat raaka-aineet, jauhot ja suolan muualta, mutta itse leipä on oma tekemää. Astetta omavaraisemmalta tuntuu sekin, että ostan jauhot luomulaatuisina läheiseltä maatilapuodilta. Melkein kun olisin itse kasvattanut.

Innostuin hapanjuurileipomisesta ensimmäisen kerran huhtikuussa 2017, kun sain Satu Koiviston pitämän työpajan päätteeksi oman juuren matkaani. Leivoin juurella melko pitkään, kunnes erään pidemmän unohdusjakson päätteeksi luulin sitä kuolleeksi. Juurileivonta harrastukseni sai kovan kolauksen kun juureni kuoli ja kuopattiin ja hetken kärvistelimme ilman omatekoista leipää. Innostuin koko hommasta uudestaan viime syksynä kun hankin Leipävallankumous -kirjan ja loin itselleni uuden juuren.

Nykyisin leivon leipää muutaman kerran viikossa. Vaihtelen ohjeita sen mukaan, mitä jauhoja kaapissa sattuu olemaan, mutta pidän erityisesti spelttileivästä.

Leivän leipominen on hidas monen päivän projekti, mutta se ei sido keittiöön koko päiväksi.

Minä aloitan virkistämällä juuren edellisenä iltana, ennen varsinaisen taikinan tekemistä. Se tarkoittaa sitä, että otan 60g juurta, johon sekoitan 100g vettä ja 100g vehnäjauhoja. Sekoitan seoksen hyvin ja annan sen muhia seuraavaan päivään.

Seuraava päivänä sekoitan taikinan. Esimerkiksi eiliseen vehnäleipään laitoin 700g vettä, 950g vehnäjauhoja ja 200g juurta. Kaikki aineet sekoitetaan keskenään ja jätetään tunniksi muhimaan vedottomaan paikkaan. Tämän jälkeen lisätään 20g suolaa.

Taikinaa ei missään vaiheessa vatkata tai vaivata erityisemmin, vaan sitä taitellaan. Taittelusta lienee internetissä videoita, minä teen sen nykyisin niin, että otan taikinan reunasta kiinni, lätkäisen sen pöytään ja taitan kahtia. Toistelen tätä muutamaan otteeseen ja laitan taikinan kohoamaan vedottomaan paikkaan. Toistan lätkimistä noin 40 minuutin välein 4 tunnin kohotuksen aikana.

Kun taikina on kohotettu, se muotoillaan ja laitetaan kohoamaan yön yli jääkaappiin. Seuraavan aamuna leipää paistetaan 40 minuuttia.

Prosessi kuulostaa aukikirjoitettuna moni vaiheiselta, mutta ei loppujen lopuksi ole kovin vaikeaa tai aikaa vievää. Suosittelen kokeilemaan, sillä lopussa kiitos seisoo. Leipä on todella hyvän makuista! Oikeastaan itse tehdyn leivän jälkeen kaupassa myytävä hötö tuntuu ihan eri elintarvikkeelta. Leivän maku havahduttaa.

Spelttileipä hapanjuuresta

Spelttileipä hapanjuuresta on parasta mitä olen vähään aikaan tehnyt. Olen rakastunut spelttiin. Ja hapanjuuri leivontaan. En ole mikään mestari leipuri, mutta hapanjuurella on helppo onnistua. Kun syyskuussa hankin Leipävallankumous kirjan, en todellakaan tiennyt mihin se johtaisi. Tein kirjan ohjeilla ensin juuren ja sen jälkeen olen leiponut lähes kaiken perheemme syömän leivän. Muutaman päivän sairaalassa olo sekoitti rytmiäni ja perhe joutui ostoleivälle, mutta noin muuten on syöty taivaallisen hyvää hapanjuuri leipää.

Spelttileipä hapanjuuresta | hapanjuuri | juurileivonta | hapanleipä

 

Mä en todellakaan ole mikään mestarileipuri, enkä täysin ymmärrä miksi leivästä tulee niin hyvää kuin siitä tulee. Toisaalta en osaa myöskään ratkaista eteentulevia ongelmia, enkä pysty hallitsemaan leivontaprosessia. Leipäni syntyvät suurelta osin hyvän juuren ja suotuisten tuulten siivittämänä. Joskus leivät repeävät todella kauniisti, joskus eivät. Enkä tiedä miksi.

Ohjeina käytän hankkimani kirjan reseptejä, käytän vaakaa, mutta teen silti jotain erilailla, sillä facebookin hapanjuurileipurit ryhmässä puhutaan koko ajan jämä juuresta, jota minulle ei käytännössä ole jäänyt. Muutamia kertoja olen tosin kaatanut juurta kompostiin, mutta useimmiten kaikki juuri kuluu leipään ja osan jätän tottakai talteen.

Parasta tässä prosessissa on ollut se, että aina on tuoretta, hyvää leipää talossa. Silloinkin kun leipä ei ulkoisesti ole kaikkein onnistunein, on maku taatusti hyvä. Toinen hyvä puoli tässä itse leivotussa leivässä on se, että tietää tasan tarkkaan mitä leivässä on. Joka ainoa leipä syntyy jauhoista, vedestä ja suolasta. Muuta ei tarvita. Kolmanneksi leipää tulee syötyä vähemmän kuin ennen. Vaikka leipä on hyvää, se on myös täyttävää ja maistuu parhaalta sellaisenaan, ilman valtavaa määrää päällysteitä.

Koen myös, että perhe on tyytyväinen. Leipäni saavat kehuja niiltä perheenjäseniltä, jotka muutenkin kommunikoivat sanoittamalla asioita. Murahtelijat murahtelevat, mutta leivät häviävät parempiin suihin. Spelttileipä hapanjuuresta ei kuvausten jälkeen kauaa pöydällä happamoitunut. Ja se jos mikä, on hyvää palautetta.

Spelttileipä hapanjuuresta | hapanjuuri | juurileivonta | hapanleipä

Spelttileipä hapanjuuresta

Taikinasta tulee 2 leipää.
160 g juurta
540 g haaleaa vettä
800 g spelttijauhoja
18 g suolaa

Sekoita juuri, vesi ja jauhot. Anna tekeytyä noin tunti. Lisää suola ja taittele taikinaa kunnes se on kimmoisaa. Kohota taikinaa 3-4 tuntia, kunnes se on kohonnut noin 30%. Taikinaa kannattaa taitella niin monta kertaa kuin mahdollista, kuitenkin niin, että taitteluiden välissä taikina saa levätä vähintään 20 minuuttia. Katso video taittelusta täältä.

Tee leivälle kaksinkertainen muotoilu. Katso esimuotoilu video täältä. Jokainen tekee muotoilut vähän eri tyylillä, mutta lopputulos vähän mozzarella palloa muistuttava. Lopullinen muotoilu tehdään, kun leipä on levännyt pöydällä puolisen tuntia ja kimmoisuus on antanut periksi. Katso video muotoilusta täältä.

Kohota leipää jääkaapissa yön yli. Lämmitä uuni 250 asteeseen, laita pelti uuniin lämpenemään. Viillä leivät ennen uuniin laittamista, mitä vähemmän leipäsi ovat kohonneet, sitä syvemmät viillot. Laita uunin pohjalle kiehuvaa vettä metalliseen vuokaan juuri ennen kuin laitat leivät uuniin. Paista leipiä 250 asteessa 20 minuuttia, laske lämpö 220 asteeseen ja paista vielä toiset 20 minuuttia. Anna jäähtyä ja nauti.

Täältä löytyi muuten paljon mielenkiintoista tietoa speltin historiasta.

Spelttileipä hapanjuuresta | hapanjuuri | juurileivonta | hapanleipä

Hapanjuurileipä palkitsee leipojan

Hapanjuurileipä on vienyt minut mukanaan. Innostuin hapanjuurileipomisesta vuosi sitten kun sain Whats cooking Helsinki tapahtumasta oman vehnäjuuren mukaani. Onnistuin kuitenkin tappamaan tapahtumasta saamani juuren ja heitin sen menemään. Tai luulin sen kuolleen, myöhemmin opin, että juuri parka oli vain hyvin nälkäinen. Ostin nimittäin itselleni Eliisa Kuuselan Leipävallankumous kirjan, joka opastaa lukijansa hapanjuurileivonnan saloihin.

Hapanjuurileipä | leipä | leivonta | hapanjuuri | juureen leivottu

Leipävallankumous ei sinällään ole mikään perinteinen keittokirja resepteineen, vaan enemminkin Leipävallankumous pyrkii ymmärtämään hapanjuurileipomisen prosessia. Kovin erikoisia reseptejä hapanjuurileivän valmistamiseen ei tarvitakkaan; juurta, jauhoja, vettä ja suolaa.

Kirjan ostamisesta kului noin viikko siihen, että olimme omavaraisia leivän suhteen. Viikossa ehtii kirjan ohjeilla tehdä toimivan juuren. Leivät eivät vielä ole olleet täydellisiä. Osa ollut vähän liian rapsakoita kuoresta, viillot ovat olleet liian pinnassa tai liian syvällä, prosessi ei ole mennyt kaikkien taiteen sääntöjen mukaan ja yksi taikina tipahti lattialle kesken kaiken. Leipä on silti aina maistunut hyvältä. Eikä silleen omatekoinen on aina parempaa hyvältä, vaan oikeasti hyvältä! Hapanjuuri antaa leipään makua. Ja harjoitus tekee mestarin, niinhän ne sanovat.

Itse leipomisprosessista on todettava, että se on helppo. Ei tarvita mitään koneita, eikä taikinaa tarvitse ihmeemmin vaivata. Se ei tartu käsiin, eikä se muutoinkaan ole erityisen hankala. Ainakaan tällä omalla lyhyellä kokemuksella tarkastellen. Voihan olla, että joku luku on jäänyt vahingossa lukematta, mutta hirveän hyvää leipää tulee melko vähällä vaivalla etten sanoisi. Ainut mitä leivontaan tarvitaan ihan älyttömästi, on aika. Kiireellä ei hapanjuurileipää leivota. Kun tänään aloitan taikinan teon neljän aikaan iltapäivällä, niin leipää pääsen maistelemaan vasta seuraavana aamuna  aamupalalla.
Hapanjuurileipä | leipä | leivonta | hapanjuuri | juureen leivottu
Kuusihenkisen perheen leivässä pysyminen vaatii leivän per päivä. Olen leiponut kaksi leipää joka toinen päivä, joten harjoitusta on saanut ihan mukavasti. Hapanjuurileipä on kaupanhöttö leipää stydimpää kamaa, eli siinä missä teini poika teki 4 paahtoleipää, riittää nyt 2 siivua. Huomiona sanottakoon, että myös äärimmäisen kriittinen teiniraati on hyväksynyt äiteensä leipoman hapanleivän osaksi tarkoin valikoitua ruokavaliota.

Leipomisinnostukseni ei ole kuitenkaan sujunut ongelmitta. Leivän leipominen vaatii käsittämättömän määrän jauhoja. Vehnäjauhoja, täysjyvävehnäjauhoja, spelttijauhoja, ruisjauhoja, you name it. Jauhoja on kilotolkulla. Kaappitilaa ei niinkään.

Jatkan tällä mun pitkään nukuksissa ollutta #suurikeittokirjahaaste tta. Muut keittokirjapostaukset löydät täältä.

Diy joulukalenteri – Luukku 14: Saaristolaisleipä

Tänään joulukalenterissa vierailee lukijani Mari.

On ilo olla mukana tässä artenomi -kollegani tuottamassa joulukalenterissa, kiitos Minna! Pienen lapsen äitinä viihdyn luonnollisesti tällä hetkellä enemmän keittiössä kuin askarteluhuoneessa, joten siksipä jaan teille DIY-vinkin sijaan suosikki joululeipäreseptini.

saaristolaisleipa
Vaatimattomasti sanottuna tämä on paras joululeipä ikinä! ? Olen saanut ohjeen aikoinaan siskoni reseptiarkistoista ja ensimmäisen kokeilun jälkeen se on vakiinnuttanut paikkansa joka jouluisena leipomuksenani. Yhdestä taikinasta tulee kolme leipää, joten näitä leipoo nopeasti ja helposti jouluviemisiksi ystäville ja naapureillekin. Leipä kestää myös hyvin pakastuksen, joten ei muuta kun leipomispuuhiin vaikka heti!

1 l appelsiinimehua
2,5 dl siirappia
1 rkl suolaa
2 pss kuivahiivaa
3 dl ruisjauhoja
3 dl kaljamaltaita
3 dl kauraleseitä
12 dl vehnäjauhoja

Kuumenna appelsiinimehu ja lisää joukkoon siirappi ja suola. Sekoita ruisjauho ja hiiva keskenään ja lisää nesteen joukkoon. Lisää lopuksi muut aineet.
Lapioi kolmeen leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan ja kohota 45 minuuttia. Paista 175 asteessa ensin 40 minuuttia, minkä jälkeen peitä leivät foliolla ja paista vielä 40-50 minuuttia.

 

Leivonnan ja käsillä tekemisen iloa, Mari

 

Tervetuloa Ku ite tekee blogin joulukalenteriin. Joulukalenterissa myös blogini lukijat pääsevät ääneen ja jakavat omia jouluisia ohjeita ja reseptejä. Kannattaa siis käydä päivittäin katsomassa uudet jouluiset ideat!

joulukalenteri2016

DIY joulukalenteri – Luukku 8: Saaristolaisleipä on mainio ruokalahja

Jouluiloa !

Oma jouluiloni syntyy jouluisasta puuhastelusta, joululeipomisesta ja ruokalahjojen näpertelystä rakkaille ja ystäville.

Hauskinta joulussa on mielestäni joulunodotus. Se rauhaisasti etenevä, jouluisten asioiden puuhailu jo marraskuulta alkaen. Joulukuun alkuun mennessä on kehitetty uusi glögiresepti, tuotu piskuinen kuusi olohuoneeseen ja ripustettu siihen värivalot. Joululaulut ovat raikuneet työhuoneella jo parisen viikkoa. Ja postiluukusta tipahtivat juuri omista valokuvista teetetyt joulukortit. Ei ole kiire mihinkään ja saa nauttia jouluisista asioista. Ai-van parasta.

Joulukuussa viimeistään voi alkaa ruokalahjojen näpertelyn. Niistä moni kun on sellainen, että säilyvät hyvin ja voidaan siten valmistaa hyvissä ajoin. Viime vuonna annoin lahjaksi monenmoista – punajuurisinappia, lakristsitoffeeta, joulugranolaa, kahvifudgea – syötävää (http://www.jotainmaukasta.fi/tag/punajuurisinappi/), olihan mulla työn alla tuorein kirjani, ruokalahjoihin keskittyvä  ’Syötäviä vietäviä’.  Tämä vuonna palaan juurilleni ja leivon jouluviemisiksi meheviä leipiä. Kuten tällaisen Pernodilla aateloidun saaristolaisleivän.

saaristolaisleipa-mari-moilanen-1

Saaristolaisleipä

2 leipää
9 dl piimää
50 g hiivaa
3 dl mallassiirappia
3 dl maltaita
3 dl ruisjauhoja
1 rkl suolaa
1 l spelttitäysjyvävehnäjauhoja
1, 5 dl Pernod’ta
voita vuokien voiteluun
Leipien voiteluun:
1/2 dl ruokosokerisiirappia
1/2 dl Pernod’ta


Liuota hiiva kädenlämpöiseen piimään. Lisää muut aineet hyvin sekoittaen. Taikinaa ei tarvitse vaivata ja se saa jäädä melko löysäksi.  Jaa taikina kahteen voideltuun  leipävuokaan. Anna leipien kohota  2 tuntia liinan alla.

Paista saaristolaisleipiä yhteensä 2 1/2 tunnin ajan, ensin 175 asteessa ja kun leivät ovat kohonneet alenna lämpötila 160 asteeseen. Voitele leivät tässä välissä Pernod-siirappisekoituksella.

Jäähdytä kypsät leivät ritilällä. Saaristolaisleipä säilyy hyvin ja sen maku ja koostumus on parhaimmillaan muutaman päivän päästä leipomisen jälkeen.
Saaristolaisleipä on mainio vietävä. Se on leipomisen jälkeen parhaimmillaan parin päivän päästä ja säilyy mehevänä pitkään. Limpun ympärille kietaisen pätkän vanhaa sanomalehteä ja kauniin nyörin. Lahjan viimeistelee vihreä oksa. Koristellun leivän voi kääriä sellofaaniin tai sujauttaa sen rustiikkiseen paperipussiin.

Ihanaa joulunalusaikaa kaikille!

P.S Lisää ruokalahjavinkkejä Syötäviä vietäviä-kirjan hengessä Ylen-aamusssa 9.12 klo 6.50 alkaen..

Toivottaa Mari Jotain maukasta -blogista (www.jotainmaukasta.fi)

IG: @Jotainmaukasta
Facebook: Jotain maukasta
Pinterest: Jotain maukasta

Steller: @Jotainmaukasta

Tervetuloa Ku ite tekee blogin joulukalenteriin. Joulukalenterissa blogini lukijat pääsevät ääneen ja jakavat omia jouluisia ohjeita ja reseptejä. Kannattaa siis käydä päivittäin katsomassa uudet jouluiset ideat!

joulukalenteri2016

Foccacia kohoaa yön yli

Focciacia leipä onnistuu, vaikka jauhopeukalo kasvaisi keskellä kämmentä.
Tunnustus. Mä en yleensä tule toimeen hiivan kanssa. En sitten millään. Oli kyseessä sitten leipä, sämpylät tai suomalaisten pyhä leivos, pulla. Lopputulos on käsissäni aina yhtä epämukava yllätys. Kova kuin kivi tai joka suuntaan huikeasti levinnyt torttu joka puhkeaa kuin ilmapallo siihen koskettaessa. Mutta. Kyllä, mutta! Jos kohotan hiivataikinaa yön yli jääkaapissa, sen energiat muuttuvat ja kas kummaa! Taikina on yhteistyökykyinen myös minun käsissäni.
Foccasia on yksi onnistumiseni. Leivän kruunaisi ehdottomasti tuore rosmariini, mutta tilanteessa, jossa olen päässyt hyvään rytmiin hiivan kanssa, en lähde sen kummemmin harmittelemaan puuttuvaa komponettia. Ettei maailman kaikkeuden vaaka kokonaan kellahtaisi.
Ja yks juttu vielä. Tässä ei ole valkoistasokeria. Hähä. Sopii siis meikäläisen sokeriton vuosi teemaan viikonloppu herkuksi.
focaccia

Taikina:
11 dl durum-vehnäjauhoja
1 rkl merisuolaa
½ (á 50 g) pkt hiivaa
5 dl vettä
1 ½ dl oliiviöljyä
1 dl valkoviiniä

Pinnalle:
oliiviöljyä
karkeaa merisuolaa
minitomaatteja
minimozzarellapalloja

Mittaa durum-jauhot isoon kulhoon. Sekoita joukkoon (suolamyllyllä) hienoksi jauhettu merisuola. Murenna hiiva kädenlämpöisen veden joukkoon. Sekoittele kunnes hiiva on liuennut veteen. Tee jauhojen keskelle kuoppa ja kaada hiivaseos siihen. Alusta hiivaseos kädellä taikinaan lisäten samalla vuorotellen öljyä ja valkoviiniä. Jatka alustamista n. 5 min ajan. Peitä kulho kelmulla ja anna olla jääkaapissa yön yli.

Voitele leivinpaperi öljyllä ja levitä päälle taikina n. 30 x 35 cm kokoiseksi leiväksi. Peitä liinalla ja anna kohota 2 tuntia. Painele leipään koloja sormella. Töki koloihin tomaatteja ja mozzarellapalloja. Pirskottele/sivele leivälle reilusti öljyä. Ripottele päälle suolaa (itse laitoin tässä vaiheessa kokonaisia merisuolan muruja n. 2 tl).  Paista 200 asteessa 30 – 35 min (suojaa foliolla, jos pinta tummuu liikaa). Sivele valmiin leivän päälle oliiviöljyä. Leikkaa paloiksi ja tarjoa lämpimänä.