Muistatteko kun viime vuonna päätin ryhtyä omavaraiseksi? Olin ostanut pari kirjaa, järjettömästi siemeniä ja intoa puhkuen tartuin toimeen. Intoa riittikin koko alkukasvukauteen, kunnes tultiin heinäkuuhun, jolloin meillä on perinteisesti lomat, partioleirit ja vuokramökki saaristossa.

Isoin oppini viime vuodelta olikin, ettei omavaraisuudesta voi ottaa kuukauden lomaa kesken parasta kasvukautta. Meillä oli kyllä kastelu hoidettu, mutta kun kukaan ei kuukauteen kitkenyt ainuttakaan rikkaa, oli kasvimaalta hitusen hankala hahmottaa missä ne itse hyötykasvit mahtoivat olla. Opin myös sen, että pitäisi vähän tarkemmin miettiä missä kasvattamiaan vihanneksia säilöö ja miten niitä pitäisi käyttää.

Ihan ilman satoa me emme kuitenkaan jääneet, vaikka työmäärään nähden sato oli onneton. Omasta maasta saimme porkkanoita, purjoa, sipulia, salaattia, tomaattia, kurkkua, kesäkurpitsaa, ananaskirsikkaa, perunaa, omenoita, luumuja, mansikoita ja muutaman päärynänkin. Jokainen omasta maasta haettu vihannes tuotti iloa. Ja vähän ylpeyttäkin.

Omien vihannesten lisäksi innostuin hapanjuurileipomisesta ja syksyllä leivoin lähes kaiken leivän itse. Joulun tienoilla sairastelin melko paljon ja leivän leipominen jäi. Juuri kuitenkin on edelleen hengissä ja olen pikku hiljaa elvyttänyt leipomisrutiinin.

Tane on edistänyt omavaraisuus suunnitelmaamme omalta osaltaan kurssittautumalla Mehiläistarhauksen perusteissa ja siiderin tuotannossa.

Seuraavaan kasvukauteen olen myös varautunut sillä, että keräsin melko paljon kukkien siemeniä talteen. Että ihan alusta tässä ei tarvitse aloittaa!

Suunnitelmia vuodelle 2019

Kasvihuone. Tilasin viime syksynä meille uuden, isomman kasvihuoneen. Tuo entinen alle 5 neliötä kävi auttamatta liian pieneksi ja keväällä meitä odottaakin uusi 18 neliön kasvihuone. Se on muutoin valmis, mutta levyt odottavat vielä asennusta. Kasvihuoneessa aion edellisvuoden tapaan kasvattaa tomaatteja, kurkkua, paprikaa, ananaskirsikkaa, salaattia, basilikaa ja munakoisoa.

Potangeria. Syksyllä mylläsimme koko lavapuutarhan uuteen uskoon, kirjoitin siitä tänne blogiinkin. Talveksi peittelimme kaikki lavat syksyn lehdillä ja odotan kuumeisesti, että pääsemme aloittamaan viljelyn uudistetussa potangeriassamme. Lavoja on nyt enemmän kun viime vuonna ja tietoakin toivottavasti vähän enemmän. Ainakin sen olen oppinut, että joka vuosi olen laittanut kasveja liian tiheästi. Joka ikinen vuosi olen myös epäonnistunut kaalien viljelyssä, ne on syönyt joko peura tai toukka, joten tänä vuonna aion panostaa erityisesti kaaliturvallisuuteen. Pyrin myös lisäämään hyötykasvien osuutta, viime kesänä kukat valtasivat suurimman osan kasvualasta.

Yrttitarha. Viime kesänä en viljellyt läheskään riittävästi yrttejä. Haluan enemmän persiljaa, basilikaa, korianteria, tilliä ja timjamia.

Aita. Jotta ylipäätään yhtään mikään menestyisi puutarhassani, on sen ympärillä olevaa sähköaitaa paranneltava. Meillä on niin paljon peuroja, että jos aita on jäänyt auki, saattaa koko sato olla tuhottu yhdessä yössä. Lisäksi aitaan tarvitaan nykyisen kahden sähkölangan sijaan neljä lankaa.

Mehiläiset. En tiedä mehiläisistä juuri mitään. Vielä. Mutta Tane on käynyt koko vuoden mehiläiskurssia ja minä rakastan hunajaa. Uskon, että mehiläiset ovat monelta kantilta oiva sijoitus, ne sekä lisäävät marja- ja hedelmäsatoa, että tuottavat hunajaa. Katsotaan miten homma lähtee käyntiin!

Kanala. Meillä on kahdeksan kanaa, jotka munivat onnettoman vähän. Kanat vaativat toimenpiteitä, luultavasti niiden kesäinen piilomuninta pitäisi saada estettyä.

Kasvisten säilöminen. Enkä tarkoita tässä nyt pelkästään etikkapunajuuria vaan ihan sitä, että millä ja missä saamme esimerkiksi perunat ja sipulit säilymään? Haaveilen ruokakomerosta, joka samaan aikaan olisi kylmäkellari ja kuiva-ainevarasto. Ei liene edes mahdollista, mutta tavoitteena on ensi syksyyn mennessä ratkaista tämä dilemma.

Leipä. Jätetään kaupan leipä minimiin ja leivotaan hapanjuurella kaksi kertaa viikossa.

Marjat. Istutimme viime vuonna muutamia vadelmia, tänä vuonna toivoisin myös panostusta mansikka maahan. Lapsuudessani meillä oli valtavan pitkä mansikkarivi jota edes takaisin kävelemällä sai syödä mahansa täyteen mansikkaa. Haluaisin samanlaisen, peuroilta suojattuna kiitos!

Tämä blogipostaus on osa omavaraisuus bloggaajien yhteispostaussarjaa, jossa joka kuukausi pohditaan ja seurataan omavaraisuuden edistymistä. Jokainen bloggaaja tavoittelee omavaraisuuden lisäämistä omista lähtökohdistaan, joten onkin aika mielenkiintoista seurata erilaisia projekteja.

Airot ulapalla, Caramellia, Harmaa torppa, Iso-Orvokkiniitty , Jovelan talopäiväkirja, Korkeala,Laura eli Javis, Luomulaakso, Maalaiskaupungin piha, Metsäläisten elämää, Mrs Sinn, Palokankaan pientila, Pienenpieni farmi, Rakkautta ja maanantimia, Riippumattomammaksi, Sarin puutarhat,  Torpan Tyttö, Tsajut, Urban farming, Varmuusvara, Villa Koira, Villa Valtaus, Villa Kotiranta,

Jatkossa kaikki omavaraisuuteen liittyvät postaukset löydät omalla tunnisteellaan, omavaraisuus.