Heinäkuun alussa vietimme perheen kesken päivän Linnanmäellä. Ja on pakko sanoa, että meillä oli tosi hauskaa. Aivan kuten mainoksissa luvataan. Lapset ovat juuri sen ikäisiä, että haluavat jo niihin hurjempiin laitteisiin, mutta eivät pääse niihin ilman aikuista. Niinpä pääsimme pyörimään monissa laitteissa useammankin kerran. Oma itseni ylitys laite oli Kirnu.

Kuusi henkinen perheemme pistää yhteen Linnanmäen reissuun ison osan lomabudjetista. Jo pelkät rannekkeet (netin kautta tilattuina) maksavat 210 €. Ravintola laskuun hujahtaa lähes satanen ja jäätelö tai hattara jokaiselle tulee maksamaan 3,50 kappaleelta. Vanhempien kahveihin meni n. 15 euroa. Lisäksi maksoimme parkkimaksua 2€ / h, jota meillä meni 17 €. Vesitankkaus ennen kotiin lähtöä 10€. Yhteensä Linnanmäen reissu tuli maksamaan 372 euroa + bensat.

Ymmärrettävistä syistä perheemme ei tee montaa huvipuisto retkeä vuodessa.

Muistan kun lapsena minä ja velipoika saatiin 150 markkaa Linnanmäen reissua varten. Siitä meni bussimatkat, ruuat, jätskit ja rannekkeet ja se tuntui paljolta. Oi niitä aikoja.

Hieman rahaa säästää sillä, että ostaa liput etukäteen. Kannattaa myös varata mukaan vettä. Meillä oli iso pullollinen mukana, mutta aurinkoisena päivänä on juotava paljon ja vettä kuluu.

Silloin kun huvipuistoon mennään niin siitä nautitaan kyllä koko rahalla. Linnanmäki on auki klo 11-22, ja saavuimme paikalle heti aukeamisen jälkeen. Se oli hyvä päätös, sillä arkiaamuna porukkaa oli paikalla suhteellisen vähän, eikä suosituimpiinkaan laitteisiin tarvinnut kauaa odotella.

Nuoremmat ovat juuri sen pituisia, että he pääsevät saattajan kanssa suurinpaan osaan laitteista, Alma pääsee kaikkiin laitteisiin itse. Tämä aiheuttaa tietysti pientä hankaluutta kun saattajia on kaksi ja lapsia kolme. Joku joutuu aina odottamaan ja jompikumpi meistä aikuisista pääsee laitteeseen kaksi kertaa. Systeemi oli kyllä sillä lailla joustava, että yksi lapsista jäi jonoon odottamaan ja meistä jompikumpi vain  meni laitteessa kaksi kierrosta peräkanaa ilman erillistä jonottamista.

Parasta koko reissussa on lasten riemu. Laitteissa siihen riemuun on helppo yhtyä, vatsanpohjassa nipistelee ja jännitys valtaa ihan samalla lailla kuin 20 vuotta sitten. Yksi mun suosikki laitteista onkin vuoristorata. Tervan haju ja vauhdin huuma on pysynyt samana vuosikausia. Äitini on ajanut samalla laitteella nuoruudessaan kuin minä ja minun lapseni. Mielestäni on hauskaa, että Vuoristoradan kiljahdukset ja pystyyn nousevat kädet ovat pysyneet samana vuosi kymmeniä. Vain kampaukset ja vaate muoti on vaihtunut. Ajatelkaa sitä!

Olimme Linnanmäellä kahdeksan tuntia. Lapset olisivat halunneet vielä yhteen laitteeseen ja sen jälkeen yhteen, mutta yleinen vireystila kertoi, koska on syytä lähteä. Meillä on tapana noudattaa vanhaa sanontaa “Itku pitkästä ilosta, pieru päivän naurannasta”.