Osallistuin menneenä viikonloppuna ruokakuvausworkshoppiin Kreetalla. Alun perin bongasin kurssin Instasta ja tälläisenä extempore ihmisenä ilmoittauduin heti mukaan sen enempiä ihmettelemättä. Innostuimpa reissusta sen verran, että sain mukaan  pari muutakin suomalaista ruokabloggaaja ystävää, Jennin Liemessä blogista ja Saaran Viimeistä murua myöten -blogista. Vaikka me lähdettiin reissuun yhdessä, niin ekana päivänä me lenneltiin ympäri eurooppaa kukin omia reittejämme Ateenaan, josta sitten otettiin kaikki yhteinen kone kohti Kreetaa. Varsinainen seikkailu sekin, mun matkatavarat tietysti hukkui jo Köpikseen, mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Kurssilla toimi opettaja Amerikkalainen Betty Liu. Olen seurannut häntä jo pitkään Instagramin puolella ja pidän todella hänen tyylistään, kauniita sommitelmia, rosoisia pintoja, filmimäinen loppukäsittely. Paljon sellaista, mitä olen yrittänyt itseksenikin hakea, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Valokuvaus on asia, joka on ollut ja on edelleen yksi suurimmista intohimoistani. On etuoikeutettua saada laittaa pelkästään valokuvaamiseen monta päivää. Monta päivää kuvata, puhua kuvaamisesta, katsoa ja oppia muiden kuvaamisesta. Aikaa uppoutua maailmaan, jossa pätevät täysin eri säännöt kuin kiireisen yrittäjän ja neljän lapsen äidin arjessa.

Ruokakuvausworkshop järjestettiin Miliassa, Kreetalla. Milia itsessään on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kohde. Se sijaitsee korkealla vuoristossa, piskuisen vuorilla kiemurtelevan tien päässä. Hotelli on restauroitu keskiaikaiseen kylään, joka sulautuu kivirakennuksineen täydellisesti ympäröivään luontoon. Hotellin sähkö tuotetaan aurinkoenergialla, eikä kaikissa huoneissa ole muuta lämmitystä kuin kamina, sähköpistokkeista puhumattakaan. Wifi on melko hyvä, kunhan seisoo oikeassa kohdassa suurta ruokailutilaa.

Näissä maisemissa me sitten uppouduttiin ruokakuvauksen maailmaan. Puhuttiin tuntikausia valosta, sommiteltiin sipuleita ja stailattiin juustolautasta. Käytiin läpi lightroomia ja vertailtiin jälkikäsittely vaihtoehtoja. Välillä meillä oli leivonta näytöksiä, kuvasimme leivänleivontaa, ja villiyrtti filopiirakan tekemistä. Ja tehtiin muutama retkikin. Elafonisin pinkille rannalle ja paikalliselle hunajan tuottajalle. Ja patikoitiin ylös vuorille.

Paluu arkeen on ollut sanalla sanoen haastava. Sain tuliaisina karmean flunssan, niin, että mieheni, joka on pitänyt koko lafkaa pystyssä poissa ollessani, sai riesoikseen vielä reissussa rähjääntyneen, mutta melko onnellisen vaimon.