Kun takana on 16 tuntia matkan tekoa niin mikään ei ilahduta enempää kuin vastassa oleva tuttu jengi oma tekoisen kortin kanssa, jonka sisällä lukee “moi äiti, olet rakas!”.

Matkustaminen on huikeaa. On oikeastaan ihan huikeaa olla niin onnekas, että on edes mahdollisuus tehdä tälläinen reissu aivan yksinään. On huikeaa, että on sellainen mies, joka kannustaa ja mahdollistaa niin monien unelmien toteutumisen. Huikeaa on sekin, että on ystäviä, joiden kanssa nähdään harvoin, mutta joiden kanssa vietetty aika on sitäkin tärkeämpää.
Huikeinta on kuitenkin se, että on saanut kokea niin mahtavan onnen ja on ihana koti ja perhe, joiden luokse on maailman parasta palata.

Matka on siis ohitse. Palasin eilen illalla kahden viikon reissaamisen jälkeen takaisin kotiin. New York oli upea, CHA -messut sitä mitä odotinkin, mutta parasta oli ystävien tapaaminen ja muutamien uusien ystävien löytäminen. Kokemusten vaihtaminen, kannustaminen ja ihan puhtaasti nauraminen. Nauraminen tekee hyvää, tiedättekö.

Nille jotka eivät tiedä, niin CHA on käytännöllisesti katsoen yksi maailman isoimmista askartelumessuista. Nykyisin pääpaino taitaa tosin olla jo Aasiassa ja Saksassa järjestettävä Paperworld taitaa tänä vuonna jo mennä ohi, sillä messut olivat selkeästi viime vuotta pienemmät. Messuilla on mahdollisuus osallitua alaa koskeville kursseille ja luennoille, sekä tietenkin tutustua tulevan kauden tuotteisiin ja tehdä niistä tilauksia. Mitään messuilta ei varsinaisesti pysty ostamaan.

Tämä on toinen kerta kun olen osallistunut messuille. Reissut ovat olleet mielenkiintoisia ja avartaneet näkemystä koko askartelualasta. Ne ovat antaneet perspektiiviä omalle tekemiselle ja toisaalta inspiroineet mahdottomasti. Messuilla solmitut yhteistyöverkostot ovat mahdollistaneet joitakin uusia hauskoja projekteja ja toisaalta avanneet silmiä myös sen suhteen mitä ylipäätään kannattaa tavoitella. Kaiken kaikkiaan reissut ovat olleet opettavaisia. Kun alaa näkee vähän laajemmasta perspektiivistä on helpomaa hahmottaa omaakin tekemistään.

Ohjaajan näkökulmasta erilaisille kursseille on mielenkiintoista osallistua. Kursseilta saa parhaassa tapauksessa uusia ideoita sekä tekniikoiden, että ohjaustapojen muodossa. Huonoimmassa tapauksessa käteen ei jää juuri mitään. Onneksi kohdalleni osui vain yksi kehno kurssi, jota emme jääneet seuraamaan edes loppuun asti.

Se mikä minulle jäi päälimmäiseksi mieleen koko messuista on että kaikista tärkeintä on löytää oma juttunsa. Mitä ikinä tekeekin. Olipa alaasi sitten askartelu, bloggaaminen, taide tai vaikka valokuvaus. Menestymisen toivossa ei kannata tehdä mitään. Tärkeintä on keskittyä löytämään oma äänensä ja menestys tulee sen mukana, jos on tullakseen.

Kivaa olla takaisin!