Kävin viime viikonloppuna elämäni ensimmäisen kerran Venäjällä, mikä oikeastaan on aika erikoista, sillä kyseessä on kuitenkin naapurimaamme. Ja siihen nähden suorastaan ihmeellistä, kuinka helppoa Pietariin on matkustaa.
Suurin syy matkustamattomuudessa lienevät ennakkoluulot. Venäjästä syntyy ristiriitainen mielikuva. Suuri valloittaja, kansojen alistaja, Neuvostoliitto, ihmisoikeusrikkomukset, sananvapauden rajoittaminen, maatuskat, karvalakit, vodka, taideaarteet, Siperia, Ladat, kirjallisuuden klassikot, Tuntematon sotilas, bolsevikit, kylmä sota ja Porkkalan parenteesi. Noin muutamia mainitakseni.
Pietarin reissu ei ehkä olisi koskaan tullut ajankohtaiseksi, jos Teso ry ei olisi mainostanut viikonlopun ryhmämatkaa junaillen. Tuntui helpolta lähteä ryhmän mukana omasta mielestään hyvinkin eksoottiseen kohteeseen. Samalla saisi vertaistukea yrittäjyyteen, joten miksipä ei!
Siinä mielessä ennakkoluulot osoittautuivat todeksi, että Pietari oli vastakohtien kaupunki. Upeita rakennuksia, kultaa, kupoleita ja menneiden aikojen glamouria putkahteli esille sieltä täältä kaupunkia. Kanavat halkoivat kaupunkia ja syreenit kukkivat. Oli huivimummoja, karvalakkimummoja ja muutama ladakin. Englannilla pärjäsi vaihtelevasti, mutta pääsääntöisesti ihmisillä oli halua ymmärtää ja tulla ymmärretyiksi. Kaupunki oli siisti ja sanalla sanoen mielenkiintoinen.
Mahtipontisten barokki rakennusten lisäksi kaupungissa törmää yhtä mahtipontisiin neuvostoajan rakennuksiin. Mielenkiintoisin ristiriita syntyi kuitenkin oppaiden puheissa. Kolmesta oppaasta kaksi muisteli neuvosto aikoja kaiholla. Silloin kaikille oli turvattu riittävä palkka, vuokrat olivat edullisia ja valtio piti huolen omistaan.
Kun museoissa törmäsimme vieraiden kulttuureiden taideaarteisiin, viitattiin niihin siirrettynä taiteena. Missään muussakaan yhteydessä ei puhuttu lainkaan muiden kulttuurien tai kansojen alistamisesta. Kuulimme esimerkiksi, että ihmiset olivat vapaaehtoisesti tarjoutuneet rakentamaan Iisakin kirkkoa. Mikä varmasti osittain pitää paikkansa, mutta jos ajatellaan aikakautta yleisesti, niin muualla maailmassa tunnustetaan se, että orjat ja muut pakkotyöläiset ovat pääasiassa rakentaneet ihmiskunnan kulttuuriperintökohteet.
Propakanda näkyi muutenkin puheessa. Esimerkiksi siinä lausunnossa, jossa kerrottiin Neuvostoliiton antaneen Suomelle itsenäisyyden. On vähän vaikea kertoa esimerkkejä, mutta oppaan puheista kuulsi se, että heillä historia on kirjoitettu erilailla kuin meillä täällä naapurissa. Ja vaikka oppaat myös kertoivat siitä, kuinka nykyisin saa puhua mitä haluaa, toisin kuin neuvosto aikoina, ei se silti ulkomaalaisesta näkökulmasta siltä tuntunut. Paikallisoppaiden juttujen kuuntelu oli kyllä yksi matkan mielenkiintoisempia asioita, jossa mielenkiinto syntyi nimenomaan siitä, miten oppaat puhuivat.
Ruoka oli iso yllätys. Kuvittelin venäläisen ruuan olevan suolaista ja rasvaista, mutta kuinka väärässä olinkaan. Minusta ruoka oli poikkeuksetta liian vähäsuolaista ja pääsääntöisesti myös melko kevyttä. Söimme paljon kalaa ja salaatteja. Valinnan varaa oli täysin vegaanisesta ruuasta etnisiin keittiöihin. Kerran eksyimme ravintolaan, joka tarjosi kaiken ruuan höyrytettynä!
Minä ihastuin Pietarin moniin kasvoihin ja toivoisin pääseväni uudestaan reissuun. Junalla matkaaminen sopii sitä paitsi hyvin ekologiseen mielenlaatuuni.
Oletteko te käyneet Venäjällä? Mitä tykkäsitte?
Kiva postaus! Juu, monella on tosiaan nuo samat ennakkoluulot itänaapuria kohtaan.
Itse pääsin käymään tuossa maassa useammankin kerran jo neuvostoaikoina. Tämähän paljastaa tietysti, että olen sinua huomattavasti vanhempi, hah!
Ihastuin jo silloin slaavilaiseen meininkiin, vaikka ilmapiiri oli toki hyvin erilainen kuin nykyisin. Rakastan Pietaria kaikkine sen vastakohtineen. Arkkitehtuuri, puistot, teehuoneet, karvalakit ja torikauppiaat… Se mieletön sekamelska yhdistettynä äärimmäiseen kauneuteen.
Kiitos inspiroivasta blogista!
Kiitos itsellesi kommentistasi! Minulla heräsi halu matkustaa Moskovaan Pietarin reissumme jälkeen. Sinne on toki matkaa sitten jo paljon enemmän. Pietarissakin jäi tosin niin paljon näkemättä, että seuraavalla kerralla näkisi varmasti aivan eri puolen koko kaupungista.
Kiitti mukavasta vastauksesta!
Moskova on myöskin upea kaupunki. Metroasemat siellä ovat kuin taideteoksia, toinen toistaan hienompia.
Ihanaa onnellista kesää sinulle!
Mehiläiset 💛