Totta se on! Lihan, kanan ja broilerin syönti on nyt loppu. Ja ihan vahingossa.
Taisin olla 15 -vuotias kun osallistuin ensimmäiselle partioleirilleni. Se oli Hangossa järjestetty Suomen partiolaisten Finnjamboree Loisto vuonna 1996. Olin siellä kaksi viikkoa muiden nuorten kanssa, ajatelkaa, ensimmäinen pitkä vapauden jakso ilman vanhempia. Siinä oli nuoruuden, vapauden ja kesän huumaa koko rahalla! Muistaakseni se oli joku yllytyshullu idea, ehkä vedonlyönti, mistä kaikki alkoi. Ilmoittauduimme kaverini kanssa kasvissyöjiksi. Ja kasvissyöjänä pysyin siihen asti, kunnes häämatkallani Prahassa alkoi tehdä mieli (puoli raakaa) pihviä. En tiedä oliko raskaudella osuutta asiaan, mutta lapsen syntymän jälkeen liha palasi ruokavaliooni pikku hiljaa.
Nyt viime vuosina olen vähentänyt lihan syöntiä melkoisesti. Mä en missään nimessä ole vegaani, enkä edes kasvissyöjä, sillä syön kalaa ja äyriäisiä. Ja rakastan juustoja. Ja syön jogurttia. Ja hunajaa. Pidän lihasta, erityisesti pitkään kypsyneistä lihapadoista. En kuitenkaan halua syödä lihaa joka päivä, saatika useita kertoja päivässä. Ja tässä tullaan taas saman asian äärelle kuin silloin 15 -vuotiaana. Eli partioleirille. Isot asiat elämässäni tuntuvat kulminoituvan partioleireille. Sieltä on löytynyt niin mies kuin kasvissyöntikin.
Partioleireillä, kuten muissakin “laitosruokailuissa” on pääsääntöisesti tarjolla liharuokaa. Toki mukana on pakollinen kasvisruokapäivä, mutta jos omassa ruokavaliossaan on tottunut syömään kasvisruokaa, niin että mukana on liharuokapäivä, niin parin viikon ruokavalion muutos ei houkuta. Niinpä ilmoittauduin leirille kasvisruokailijaksi. Mikä viisas teko se olikaan. Ja miten helppoa. Laitoskeittiön ruoka antoi valtavasti vinkkejä siihen, miten arkiruuassa korvataan liha kasvisproteiineilla. Ja erityisesti ideoita siihen, miten kotioloissa voisi milloin mitäkin ruokaa muokata enemmän omaan suuhun sopivaksi.
Oman haasteensa leirikasvisruokaan toi se, että olen allerginen soijarouheelle. En siis soijalle, vaan sille kuivatetulle rouheelle ja olettaisin, että myös niille saman sarjan suikaleille. Ilmeisesti soijarouheen teko prosessissa käytetään jotain kemikaalia joka aiheuttaa allergisen reaktion. Ymmärrettävästi taas leireillä soijarouhetta käytetään paljon, koska se on sekä halpaa, että proteiinirikasta.
Leiriltä tultuani palasin muina naisina töihin ja ruokana oli jauhelihakastiketta. Ei vaan uponnut. Ja siitä lähtien olenkin sitten pärjännyt vallan hyvin ilman. Eikä siinä mitään, on sekä ekologisesti, että eettisesti hyvä vähentää eläinperäisiä tuotteita. Tämä lihattomuus sopii hyvin myös omavaraisuus ajatukseeni. Lihan kasvattaminen ruuaksi on nimittäin ihan toinen tarina.
Hieno päätös (uudestaan tehtynä), ja toivon että tänne tulee paljon reseptivinkkejä siltä rintamalta 🙂 Aurinkoista uutta viikkoa!
Kiitos! Reseptejä tulee varmasti 🙂 Ihanaa alkanutta viikkoa myös sinulle!