Kuten jo mainittu, nuorin poikani vietti kaverisynttäreitään tällä viikolla. Kutsuja tehtiin 8 kun ajattelin, että kaikki eivät kuitenkaan pääse, oli väärässä sillä lapsia tuli 9.

Olen seuraillut aina välillä yltyvää keskustelua siitä, kuinka jo pienenä lasten eriarvoisuus näkyy nimenomaan syntymäpäiväjuhlilla. Ja totta on, että välillä omat lapseni saavat kutsuja synttäreille jotka järjestetään mitä mielikuvituksellisimmissa paikoissa. Osa lapsista antaa mielestäni aivan turhan kalliita lahjoja. Joidenkin synttäreiltä lapset tuovat kotiin vähän arvokkaampia onginta palkintoja. Kaikkea sitä, mistä mediassa puhutaan. Enkä edes maininnut sitä, että itsekkin saatan ostaa paperipillejä ja tehdä kakun sävysävyyn servettien kanssa.

Mikä mua sitten kuitenkin ilahduttaa yli kaiken? No se, että valokuvasuunnistus pihalla on edelleen suosikki ohjelmanumero. Lahjojen sijaan tärkeämpää on yhdessäolo ystävien kanssa. Lapset eivät arvota lahjoja niiden hinnan perusteella. Dippivihannekset tekevät kauppansa. Isosiskon tekemän autokakku herätti ilahtuneita huudahduksia. Tuloerot eivät olleet juhlan hetkellä näkyvissä.

Lapsillani on ystäviä eri yhteiskuntaluokista ja hyvin erilaisilla taustoilla. Aikuinen huomaa sen kyllä, mutta lapsia ero ei onneksi hetkauta suuntaan eikä toiseen. Poikani sai lahjaksi mm. itse piirretyn kortin, kierrätetyn leffan ja kalliin legopaketin. Hän ilahtui kaikista, enkä huomannut kukaan lapsista olisi mitenkään noteerannut sitä, että yhdellä lapsella ei kortin lisäksi ollut lahjaa ollenkaan.

Mitä mä yritän tässä oikein sanoa? Ehkä sitä, että on hienoa, ettei kukaan jää kotiin vain siksi, ettei ole varaa ostaa lahjaa. On kekseliästä antaa lahjaksi jokin oma vanha lelu, kirja tai elokuva, aina ei tarvitse ostaa uutta. Mä olen lukenut, että lasten synttärit ovat nykyisin kovaa bisnestä ja kilpailua. Kilpavarustelua, jossa kaikki eivät pysy mukana. Mietin mistä se mahtaa johtua? Osaavatko lapset arvottaa asioita niiden kalleuden perusteella, jos esimerkki ei tule vanhemmilta? Tuli vaan mieleen, kun luin feissarimokista morsmaikusta, joka vaati kaikilta vierailta vähintään 200 euron lahjaa.

Elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin rahallinen arvo tai sillä kilvoittelu. Niin kuin vaikka ystävyys, yhdessä olo ja leikkiminen. Ne eivät maksa kellekään mitään. Peace.