Kuten jotkut teistä ehkä muistavatkin, niin teen töitä kehitysvammaisten parissa. Meillä on perhekoti, joka tarkoittaa sitä, että jaamme kotimme kehitysvammaisten henkilöiden kanssa. Jos sinua kiinnostaa enemmän perhekoti työ, niin katsomassa nettisivujamme osoitteessa perhekotivipunen.fi.
Tänään meillä tehtiin viinimarjamehua. Vaikka askare sinällään on aika perustouhua, niin minusta se tuo hyvin esille sen, mihin täällä Vipusessa pyrimme. Asukkaat ovat koko kesän hoitaneet puutarhaa. On leikattu ruohoa, kitketty kukkapenkkejä ja kasteltu kasvimaata. On seurattu marjojen kypsymistä ja lopulta poimittu marjat talteen. Kun mehustamiseen sitten päästään kuuluu siihenkin monta työvaihetta. On pullojen pesua, sokerin kaatamista, pullottamista ja jääkaappiin tilan tekemistä. Ja kun lopulta päästään maistamaan mehua, voidaan toden teolla sanoa, että tämä mehu on yhdessä tehty. Jokainen on jossakin vaiheessa ollut mukana, oman kokoisellaan panoksella. 
Eikä yhtään hullumpaa ole sekään, että talven mittaan saadaan juoda itse tehtyä mehua ja muistella kesää. On aika eri asia syödä ja juoda sellaisia asioita, joiden alkuperän tuntee ja tietää aivan varmasti mitä syöty ruoka sisältää. 
Kaikessa yksinkertaisuudessaan mehun tekeminen on monessa suhteessa tärkeää. Se antaa meille mielekästä työtä jonka tuloksista saamme konkreettisesti nauttia pitkän aikaa. Ja ennen kaikkea, jokainen voi mehua juodessaan ajatella, että minä tein tämän.
Mitenkäs teidän mehut etenee? Millaisia mehuja olette tehneet?