Tänään olen keski-ikäinen. “Keski-ikä on määrittelemätöntä aikaa elämässä, jolloin ihminen ei ole nuori eikä vanha.” Wikipediasta tarkistin, että keski-ikä alkaa 36 -vuotiaana. Ainakin jonkun mittarin mukaan. Ainakin on kai todettava, etten ole enää ihan teini.
En koskaan ole ollut tyytymätön ikääni tai pelännyt vanhenemista. Silti muistan ajan jolloin 40 v. tuntui käsittämätömän vanhalta. Oikeastaan hätkähdin ensimmäisen kerran kun ystäväni täytti neljäkymmentä muutama vuosi sitten. Oliko minulla todella niin vanhoja ystäviä? Tai kun lapseni päätti alakoulun! Aika tuntuu etenevän hyppäyksin.  

Nämä kuvat otti mieheni. Olin lähdössä syömään lapsuuden ystävieni kanssa. Niiden, joiden kanssa asuttiin samalla pihalla ala-aste ja lähes koko yläastekkin. Olemme tavanneet nähdä kerran vuodessa ainakin, vanhoja muistellen ja uusia kuulumisia päivittäen. Ja joka kerta ihmetellään sitä, että miten se onkin mahdollista että maailma ympärillämme muuttuu, lapset kasvavat ja itse ei vanhene päivääkään!

Kolmessakymmenessä kuudessa vuodessa on tapahtunut paljon. Tunnen itseni etuoikeutetuksi koska olen saanut elää onnellista ja täyttä elämää. Rakastaa ja olla rakastettu. Keski-ikä kuulostaa korvissani ihanan seesteiseltä ja jollakin tapaa myös uudelta alulta tai ehkäpä mahdollisuudelta, tilaisuudelta kohdata jotakin uutta ja erilaista, haastaa itseään ja oppia uutta. Eli siis juuri minulle sopivalta iältä.

Ihanaa alkanutta viikkoa sinulle ja hyvää syntymäpäivää minulle!