Ajoin eilen ruohon. Rakastan sitä hommaa. Aurinko paistaa ja leikattu nurmi tuoksuu. Piha siistiytyy, ajatukset selkiintyvät. Kukkapenkit saavat uuden ilmeen, ikään kuin niissä olisi enemmän ryhtiä. Perhonen lentää ja linnut laulavat. Jossain kukkuu käki. On ihanaa, niin kesäistä. Mieskin puuhailee pihalla omiaan. On yhteistä mukavaa aikaa. Ulkoilua, reippaita pihahommia, kummallakin omansa, mutta silti yhdessä. Ah, niin kesäistä.
Mies istahtaa omenapuun alle ja minä siihen viereen. Levitän puseron alle ja makaan vasta ajetulla nurmikolla sinistä taivasta tähyillen. Se on onnea se.
Sitten siihen tulee se koira. Joka jostain luonnon oikusta rakastaa kannella kiviä. Ja jos on koira iso, niin isoja ovat sen kantamat kivetkin. Nyrkin kokoisia, kunnon murikoita. Koira peittää auringon, on tullut seisomaan yläpuolelleni. Pää pääni yläpuolella. Nostan sille käteni sen merkiksi, että väistää. Ja väistäähän se. Kivi vaan putoaa sen leuoista keskelle otsaani.
Mietin, että olisi sekin tapa kuolla. Omalle pihalleen, nurmikolle, koiran pudottaman kiven seurauksena haljennut kallo. En kuollut, mutta fiilis ei palannut ennalleen. Päätä jomottaa vieläkin.
Millaisia sattumuksia teille on koirien kanssa käynyt?
Nuorena olin kaverien luona yötä ja nukuin olkkarissa levitettävällä sohvalla.Perheen koiralle oli tullut yöllä hätä ja oli muina miehinä lirauttanut sohvan kylkeen pääni kohdalle.Onneksi kyseessä oli perhoskoira.Yhtään isompi koiruus olisi lirauttanut korvaani:S…
Oih, kuvassa koiruus on kovin pahoillaan… Ikävä sattumus, toivottavasti et saanut pidempää päänsärkyä.
No auts! Nopeaa toipumista!
😀 Just joo! Varsinainen vaaratilanne!
Koiraha oli heti ihan ihmeissään, että miten tässä nyt näin kävi. Yllättävän kauan kesti jomotus otsassa, mutta siitäkin selvittiin. Kaikkea se koiranomistajuus teettää!
Kiitos!