Palataan vielä hetkeksi Kreetan matkan tunnelmiin. Valokuvaterapia matka antoi mahdollisuuden valokuvata ympäristöä hieman erinäkökulmasta kuin normaalisti. Huomasin, että reissun aikana minua puhuttelivat eniten erilaiset pinnat, tekstuurit ja värit. Niinpä kameran kennolle tallentui monenlaisia ovia ja ikkunoita.
Kuvasin paljon kohteita jotka liikkuvat kauneuden ja rumuuden rajapinnalla. Autioita taloja, hilseilevää maalia, ränsistyneitä ikkunoita, rempallaan olevia ovia.
Minua kiehtoo ajatu siitä millaisia tarinoita ovet ja ikkunat kätkevät sisäänsä. Kuka talossa on asunut, miksi ja minne hän on lähtenyt? Joskus hylättyjen talojen ksityiskohtien kauneus on ajan saatossa vain korostunut. Koristeelliset saranat, kauniisti kulunut maalaus, kontrastit ja elämän jäljet.
Tykkään.
Upeita kuvia, tykkään kans ovista ja ikkunoista. Ihania rososia pintoja.
Kiitos Ansku!
Anski jo veikin sanat suustani 🙂 Tuollaisissa kuvissa on niin paljon elettyä elämää, aivan upeita!
Kiitos! Jotenkin nuo vanhat ovet ja ikkunat ovat niin symbolisiakin. Niitä jää herkästi tuijottamaan pidemmäksikin aikaa.
Kauniita, kauniita kuvia! Tykkään!
Wau! Upeita kuvia! Olet kyllä taitava kuvaaja 🙂
Kiitos Elina!
Kiitos! Paikallaan pysyviä ovia ja ikkunoita on onneksi myös helppoa kuvata! 🙂
Samanmielisiä ajatuksia @Google+ Hienoa!