Täällä on aloitettu syyskuu flunssan kourissa. Ääni on mennyt ja korvaa särkee. Tekee mieli masentua ja hautua itsesäälissä. Mieheni mummokin kuoli.  Muumipeikon retkeilykoulu peruttiin osallistujien puutteessa. Opinnot ei etene. Lisäksi kaavin juuri roskiin kylpyhuoneen lattialta ja seinistä elämäni kalleimman meikkivoiteen. Sairastelun takia en ole lenkkeillyt. Olen korvannut liikkumattomuuden suklaalla. Sääkin on ollut harmaata jo ties kuinka pitkään. Periaatteessa itsesääli olisi ihan perusteltua.

Harmillisesti elämässä on kuitenkin samaan aikaa liikaa kaikkea kivaa. Hurjan hauskat aikuisten rapujuhlat. Sellaiset, joissa ensin nautitaan shamppanjaa ja iloitellaan rapuvisan parissa ja lopulta päädytään karaoke baarin kautta kotiin pikkutunneilla.

Sitten on uudistuksia kotona. Kauan aikaa haaveissa olleet liukuovi kaapit. Ne ovat tuplanneet kotimme säilytysmahdollisuudet. Olohuoneessa on uusi keltainen matto. Ja keittiön yläkaapit odottavat enää vain kokoamista.

Metsässä on sieniä niin paljon sieniä kuin jaksaa hakea. Liedellä pöhisee rakkaudella valmistettu lammascurry. Luomukaritsasta. Se nautitaan spagetin kanssa, lasten toiveesta.

Viikon päästä lähden Kreetalle tutustumaan valokuviaterapiaan ja lasten kanssa on suunniteltu reissua Legolandiin, Tanskaan. Olemme aloittaneet isompien lasten kanssa oman enkku-kerhon.

Ei tässä asiat ihan niin paskasti olekkaan.

Millä mielillä te lähdette syksyyn?

Terkuin, Minna

PS. Nämä kuvat muuten aikanaan laukaisivat innon valokuvaukseen. Otin ne koulun valokuvauskurssilla, josta sain kehnot arvostelut. Siitä sisuuntuneena päätin opetella kuvaamaan. Tykkäänn äistä kuvista silti edelleen, opettajan tuomiosta huolimatta.