Hankin taannoiselta Lontoon reissulta Diana F+ kameran, jonka käyttöä olen harjoitellut vaihtelevalla menestyksellä. Kamerassa ei ole kummoiset säätömahdollisuudet, eikä kuvan onnistumista voi tarkistaa oton jälkeen kuten digikuvissa. Ensimmäinen rulla oli täysin alivalittunut, hahmoista sai vain joten kuten selvää. Siihen nähden tämä Viron reissulla ottamani kuvat ovat huisi edistysaskel!
Filmikuvaamisessa on monta kohtaa jossa voi mennä pieleen. Tässä kuvassa näkyy, että valoa on vuotanut filmille siinä kohtaa kun olen ottanut filmin pois kamerasta. Käytän 120 mm filmiä, joka ei samalla lailla kelaudu kotelon sisälle suojaan kuin yleisimmin käytössä olevassa 35 mm filmissä.
Näissä kuvissa näkyy hyvin filmikamerakuvaamisen ainut laatuisuus. Kuvaushetkeä ei voi toistaa. Ilmeet, tapahtumat ja tunnelmat ovat oikeita. Aina ei naurata, eikä tarvitsekkaan. Väsynyttä ja levotonta perheidylliä parhaimmillaan. Tilanteita ja hetkiä, joita ei voi kokea uudestaan.
Yllä olevassa kuvassa näkyy samaa valon vuotamista kuin ensimmäisessä kuvassakin. Siitä huolimatta kuva on mielestäni aika onnistunut. Yllättävästi filmikamera on valolle armollisempi kuin digikamera. Kuva ei oleylivalottunut tai puhkipalanut suorasta auringonpaisteesta huolimatta.
Tämä on suosikki kuvani tältä filmiltä. Lelukamera on pysäyttänyt surfaajan liikkeen ja tarkennus on onnistunut. Tuntuu, että minulla on toivoa! Filmikuvien kehittämisen odotus on jännittävää. Minulla on vielä muutama rulla mustavalkokuvia kehitettävänä. Saa nähdä miten ne onnistuivat.
Tässä itseasiassa näitä mustavalkoisia kuvia onkin. Huomaatteko miten kuva on tarkka keskeltä, mutta epäterävyys lisääntyy reunoilla? Myös mustan eri sävyt ovat upeita!
Onko lukioissa filmikuvaajia? Onko teillä antaa vinkkejä aloittelijalle?
Hauskaa päivää sinulle!
PS. Jos sinua kiinnostaa Viron matkailu lapsiperheen näkökulmasta, niin kurkkaa tänne.
Filmille en ole kuvannut enää moneen vuoteen, mutta ei sitä koskaan tiedä vaikka innostuisi uudestaan. Kehitystulosten odottelussa on kuitenkin jotain kutkuttavaa. Ei oikein tiedä, mitä pussista oikein löytyy. Kerran sieltä löytyi otos, jossa aavejääkarhu ja kummitustiikeri olivat päätyneet samaan aitaukseen… 🙂
Aavejääkarhun ja kummitustiikerin löytäminen samasta kuvasta on varmasti ainutlaatuinen elämys!