“Mulla on facebookissa useampi tuttu joka on saanut vauvan tässä muutaman vuoden sisään. Muistuu selkeästi mieliin ne omat äitiyden alkutaipaleen ajat. Mulla on teille kaikille yksi neuvo. Älkää kuunnelko liikaa neuvoja. Olkaa omanlaisianne äitejä. Luottakaa itseenne. Älkää vertailko. Hengittäkää rauhallisesti. Tehkää juttuja jotka teitä kiinnostaa. Älkää pyydelkö anteeksi omia valintojanne. Käyttäkää tervettä maalaisjärkeä. Nukkukaa kun voitte. Syökää hyvin. Kyllä ne siitä kasvaa. Nimimerkki Teini in da house.“

Kirjoitin näin facebookkiin jokin aika sitten. Halusin jakaa saman teidän blogin lukijoiden kanssa. 


Äitiys on minun elämäni paras ja vaikein asia. Äitiydessä on pakko luottaa itseensä, toimia oman vaistonsa varassa. Tehdä niin kuin oikaksi kokee. Ei ole olemassa mitään oikeanelämän käsikirjaa, josta päätöksiään voisi tarkistaa. Reilun kymmenvuoden kokemuksella voin sanoa, että voi vain rakastaa, tehdä parhaansa ja toivoa parasta.

Nyt kun lapset ovat siinä iässä, että heidän maailmansa on laajentunut kodin ympärille en äitinä voi vaikuttaa joka asiaan. On luotettava siihen, että olen onnistunut äitinä siinä minkä itse koen yhdeksi tärkeimmistä asioista. Toivon, että lapsillani on terve itsetunto. Että he tietävät olevansa arvokkaita, rakkaita ja äärimmäisen tärkeitä henkilöitä. Silloin ei tarvitse polkea toisia, eikä jäädä poljettavaksi, vaan uskaltaa aidosti etsiä oman tiensä tässä maailmassa.

Voihan äitiys.